1: USA:n kristillisen oikeiston sisällähän juutalaisiinhan on olemassa kaksi ääripäätä, joista ensimmäiselle juutalaiset ovat yhä erityisasemassa, "valittu kansa". Toiset ovat taas Jeesuksenmurhaajan linjoilla ; Juutalaiset eivät ole kristittyjä joten he ovat vääräuskoisia ja historialtaan hyvin kyseenalaisia. - Tätä linjaa veti jopa Luther, jonka "Juutalaisista ja heidän valheistaan" ei ole jotain jota nykyinen Suomalainen luterilainen kirkko uskaltaa mainostaa etiikanhistoriastaan. Eikä sano että "tämänlaista miestä seuraamme".
Asiassa on kuitenkin myös toinen puoli. Tämänlaisen kohinan ja erimielisyyden ja debatin voidaan nähdä valaisevan uskonnollisuuden puolta, joka helposti unohtuu. "La revolución naturalista" haastatteli uskontoaiheesta Tomas Reesiä joka on mietiskellyt melko paljon uskonnollisuutta ja sen ilmenemistä.
Reesin mukaa uskonnollisuuden luonne osana sosiaalista yhteisöämme on muuttunut historian varrella, ja on tehnyt sen sekä olennaisesti että suuresti ; Menneisyydessä uskonto on yhdistänyt pieniä ryhmiä. "I think that religions have been historically important in breaking down the barriers between small ethnic groups and so allowing co-operation and trust to extend over enormous large groups of strangers." ja nykyään tilanne on se, että uskonto on enemmänkin identiteettimerkki, ja tätä kautta sillä lähinnä ilmoitetaan kuuluvuus tiettyyn pienempään ihmisryhmään "Because religion is often now identified with cultural conservatism, it's become a tool for increasing barriers between people." Reesin mukaan nykyään liberaalien arvojen kasvattaminen yhdistää pienien ryhmien toimeentulemista, kunhan siinä viitataan humanistisesti yleisinhimillisyyteen ; "by raising children to have these universalist values, without reference to any god." Toisin sanoen, uskonto on menneisyydessä ollut diplomaattinen elementti, se on yhdistänyt ihmisiä ja sitä on voitu pitää suvaitsevaisuuden moottorina. Mutta nykyään se on enemmänkin riidan ja konfliktien rakentaja, erillisyyden ilmoitus ja suvaitsemattomuuden lähde.
Tämänlainen olennainen roolinmuutos on jotain, joka on helppo unohtaa monestakin syystä. Näistä kaksi häijyintä - jotka ovat molemmat minusta jollain tavalla olennaisia - voisivat olla seuraavat kaksi;
1: Uskonto myy itseään "ikuisena", eli se kauppaa ikuista ja pysyvää kristillisyyttä, joka yhdistää - myös ajassa - muihin kristittyihin. Kuitenkin asennemaailma ja usko, hengellinen suhtautuminen uskontoon, ja muu vastaava kokemusmaailma voi erota hyvinkin runsaasti ajassa.
2: Uskontokriitikot myyvät uskontohistoriaa verikekkereinä ja suvaitsemattomuuden sarjatulena josta on sittemmin onnistuttu vapautumaan. Vaikka nämä asiat ovat tapahtuneetkin, se ei tietysti kerro koko kuvaa historiasta.
Rees muistuttaa että uskonnollisuus ja sen suosio liittyvät yhteiskuntaan ; Kolme tilastojen va lossa oikeassaolevaa korrelaatiota ovat seuraavat ; "that religion increases when it is freed from state controls, that religion decreases as average wealth increases, and that religion decreases as economic inequality decreases. I found that all three were important, and that inequality seemed to be an important reason why countries that are similarly wealthy and liberal (like the USA and Norway), differ in terms of the importance of religion." Eli uskonnollisuuden määrä lisääntyy kun valtionkirkkojärjestelmän kontrolli vähenee, taloudellinen epätasa -arvoisuus lisää uskonnollisuutta ja uskonnollisuus vähenee hyvissä ja rauhallisissa olosuhteissa. Onkin hyvin ymmärrettävää että jos uskonto on valinta eikä vain yhteiskunnan komentamaa osallistumista, että siitä tulee hengellisempää ja henkilökohtaisempaa. Ja että kriisien tullessa ihmiset turvautuvat epätoivoisempiin ja epätodennäköisempiinkin ratkaisuvaihtoehtoihin. Ja että mukava elämä "turruttaa" miettimästä tämänlaisia asioita. Nykyään USA:ssa olevan uskonnollisuuden taakse on nähtävissä pääasiassa maan suuret tuloerot.
Juutalaisten murhaamisidentiteetistä riitely onkin siksi nähtävissä hyvin mielenkiintoisesti maan talousjärjestelmän kannustamaksi. Tästäkin päädytään hyvin omituisiin, mutta kenties mielenkiintoisiin moraalifilosofisiin kannanottoihin perimmäisestä vastuusta.
Kuvassa on Tallinnan vanhankaupungin ulkomuurilla - sen ajan sotilasteknologisessa ratkaisussa - oleva portti. Se on ollut porttina kaupunkiin. Kuvassa oleva Jeesus on kätevästi sisäpuolella, ei ulkopuolella. ~ On erikoista miettiä että tämä on kenties asenteita kuvaavana symbolina ajankohtaisempi ja yhteiskunnallisesti kattavampi nyt kuin silloin kun se valmistettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti