Aspergerin syndroomaisilla sosiaalisuus on yleisesti ottaen vaikeaa. Kuitenkin arkisesti seuraansa voi valita - ja toisaalta ihmisiä voi myös informoida. Kuitenkin joskus on pakotettua seuraa jossa on ikään kuin vain selvittävä omillaan. Näistä kenties tärkein ja pakottavin on työelämä ; "Asperger Management" kuvaakin työelämään osallistumista otsikolla "With All Resepect".
Tässä muistutetaan sitä, että työpaikan dynamiikassa onnistumisia ei korosteta yhtä paljon kuin epäonnistumisia. Yksikin virhe voi olla katastrofi "one error, one misjudgement, one infelicitous remark and you can be branded with the mark of Cain." Yksi suurimmista ongelmista tässä kohden on se, että yllättävän usein kun ihminen loukkaantuu, kysymys ei ole siitä mitä asiaa on sanottu, vaan millä tavalla se asia on sanottu ~ "it is not what you say, but how you say it." Näin ollen ongelmia on helposti tarjolla. Kun aspergerin syndroomaisten perusongelmana on se, että joskus merkkejä alitulkitaan ja joskus ylitulkitaan, tämä ei edes ilmene tavallisille ihmisille kovin konsistenttina käytöksenä. Tällöin syntyy helposti kysymyksiä kuten "are they simply more fragile, insecure or nasty?"
Tämä johtaa siihen vakiotilaan, jossa voidaan puhua "kaksisuuntaisesta ärsytyksestä" ; Sosiaalisessa tilanteessa AS kokee tilanteen itselleen esteellisenä, eli yhteisö ei ole hänelle helppokäyttöinen eikä tähän edes oikeastaan panosteta koska asiaa ei nähdä vammana vaan luonteena. Ja tästä kokemuksesta johtuu tietysti se, että AS koetaan ärsyttävänä kusipäänä. Näin ollen AS -diagnoosin takana ihminen joutuu elämään, paitsi sosiaalisen nolouden tunteiden kanssa, myös aiheen parissa jota kutsutaan syyllisyydeksi. Sitä vain huomaa olevansa toimija, joka on kerran toisensa jälkeen syyllinen. Ja sitten sitä ei auta muuta kuin kysyä että "Kaikella kunnioituksella, oliko se jotain jota sanoin".
Koska työpaikalla kaikkia ei aina voi informoida - etenkin jos työ on sosiaalista ja siinä kohdataan useita ihmisiä joita ei välttämättä kohdata toistuvasti - tilanteen hallinta vaatii ASsin omaa tilanteensa tiedostamista. Näin käyttäytymistä kannattaa usein ohjata kohteliaampaan suuntaan, jonka seurauksena syntyy käyttäytymistä jossa käännetään toista poskea siihen asti kunnes merkit kiusaamisen suuntaan ovat hyvinkin vahvoja.
Strategia ei ole täydellinen. Ja perinteinen suvaitsevaisuusnäkökulma on käytännössä vedettävä viemäristä. Siinä missä koululaisille - ja monille aikuisille työelämässäkin - esitetään että kaikkien kanssa olisi tultava toimeen, on AS:sin ongelmien kohdalla ylitsepääsemättömyyksiä. Ja sen seurauksena on olemassa ihmistyyppi jonka kanssa työskentely ei ole ollenkaan mahdollista. "there is a certain type of person that someone with AS who, in my opinion, is never going to be able to work with. It's rare, but such people do exist." Ongelmallisia piirteitä ovat seuraavat:
"* A cold, distant, unfriendly approach to people;
* A management style based wholly on "business results" without any consideration for personal feelings or circumstances;
* A non-collegiate unsupportive, critical style of management;
* A less than honest, manipulative style and manner;
* Hypocrisy: the inability to do himself what he accused others' of not doing;
* A bullying demeanour;
* Unethical behaviour."
On helppoa huomata, että tämä ei kuvaa kovin usean intentiota autistisesta ihmisestä. Moni voisi luulla että nimenomaan kylmä laskelmointi, jopa psykopaattisuuteen asti kylmä ja epäsosiaalinen käyttäytyminen, olisi jotain jonka parissa "ASsi" olisi kuin kotonaan. Tässä taustaoletuksessa vika on siinä että aivan liian helposti kuvitellaan että jos tunnetilanteiden käsittely on vaikeaa, ja oletettaisiin että se tarkoittaisi samaa kuin tunteiden puuttuminen.
Tämän ongelmallisen tyypin luonne on pääasiassa sosiaalinen, tämä voi tuntua omituiselta koska AS on kuvattavissa karkeimmillaan "taidottomana sosiaalisuutena". Mutta kun tajuaa että jos ongelma on sosiaalinen, on luontevaa että silloin nimenomaan tulee ongelmia tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteessa.
Uskallan jopa väittää että omat ongelmani uskonnollisissa piireissä johtuvat siitä, että uskovaisuus vetoaa myös juuri tämänlaiseen ongelmalliseen ihmistyyppiin. He saavat uskonnosta oikeutuksia erilaisiin tekoihin, syyttelyihin ja muihin vastaaviin. Tämä ei tietysti ihmetytä, kun muistaa että narsistisen persoonallisuushäiriön kohdalla on havaittu että heitä viehättävät esimerkiksi uskonnollisten järjestöjen parissa harjoitettu johtotehtävä. Se, että he saavat käteensä talutusnuoran jolla hyppyyttää ihmisiä etiikan nimissä antaa heille vallan ilman vastuuta. He myös saavat tämänlaisia asemia. Tämä ei tietysti ihmetytä, kun muistaa että kysymys on karismaattisista ihmisistä, jotka ovat yritteliäitä, ahkeria ja jotka haluavat tämänlaiseen tehtävään.
Ongelma on se, että he ovat juuri tämänlaista ASseille ongelmallisinta ihmistyyppiä. Heidän kohtaamisensa onkin sitten jotain jonka seurauksena on ongelmia - usein sosiaalisesti aivan tavallisillekin, ja jopa sosiaalisesti lahjakkaille, ihmisille, saati ASseille - Tätä kuvataan uskovaisissa yhteisöissä "ihmisiin pettymisenä" ja se halutaan kovasti erottaa "Jumalaan pettymisestä". Tähän erotteluun onkin syytä. Työelämää ei voi tuomita siksi että on inhottavia kollegoita tai pomoja. Mutta tämän vuoksi yleensä vaihdetaan myös työpaikkaa, eikä vaadita että samassa työpaikassa tulisi jatkaa kaikesta huolimatta. Ja vaikka osalla tuntuu riittävän pitkämielisyyttä kestää inhottavassa työympäristössä vuosia, ASseilla tämä mahdollisuus on helposti tyystin torjuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti