Tilanottoa

A sense of place. Your ability to create places that are meaningful and places of quality and character depends entirely on your ability to define space with buildings, and to employ the vocabularies, grammars, syntaxes, rhythms, and patterns of architecture in order to inform us who we are.
(James Kunstler, "Dissecting suburbia")

Koti ymmärretään usein nimenomaan taloksi. Esimerkiksi nähdään että talo on raamit ja näin meillä on koti, jossa on esineistöä. Tämänlainen korostuu helposti kun asuntoa hankitaan ; Kun haimme (vuokra)asuntoa Keravalta, oli meillä itse asiassa vain varaus seinistä. Tavarat otimme mukaamme. Ajattelimme että esineet siirtyvät uuteen kotiin. - Kuitenkin tyhjät seinät eivät olleet kotoisia. Vasta esineistö ja talossa vietetty aika muuttivat sen pelkistä seinistä kodiksi.

Sisustuslehtien ja sisustusblogien suosio onkin ymmärrettävä nimenomaan sitä kautta että ihmiset itse asiassa ajattelevat juuri näin laajemminkin. Tätä teemaa on nostettu esiin esimerkiksi James Kunstlerin "Dissectin Suburbia":ssa. Hän ottaa siinä tiukan kriittisen kannan tiettyjen kaupungin osa-alueiden epäesteettisyyteen "I like to call it "the national automobile slum." You can call it suburban sprawl. I think it's appropriate to call it the greatest misallocation of resources in the history of the world. You can call it a technosis externality clusterfuck. And it's a tremendous problem for us." Eli hän näkee että epäesteettinen asuinpiiri on hyvinkin olennainen sen suhteen, välitämmekö alueesta. Asujaimiston infrastruktuuri ikään kuin heijastelee välittämistämme siihen. Kunstlerin mukaan tämä tuottaa kärsimystä ihmisille ; "The immersive ugliness of our everyday environments in America is entropy made visible. We can't overestimate the amount of despair that we are generating with places like this."

Tässä ajatuksessa on paljon hyvää. Ympäristö todellakin vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja toimintoihin. Suuri osa viihtyisyydestä syntyy "pinnallisesta hyvästä". Itse asiassa se tekee sen jopa tavalla, jossa estetiikka on jotain vähemmän kuin mielipidekysymys. Ihmiset näkevät säännönmukaisesti tietynlaiset rakenteet rumina, jten on selvää että paikan esteettisyys ja viihtyisyys ei ole pelkkä mieltymyskysymys.
1: Tämä estetiikan tietynlaisuus pakottaa miettimään syitä. Yhtenä syynä on se, että esikaupunkialuetta kuva yleensä karuus. Ne eivät näytä hyvältä metsästysalueelta, kalastusalueelta tai viljelyalueelta. Jopa evoluutio voisi ohjata meitä vihaamaan tämänlaisia ympäristöjä!

Kun Kunstler jakaa asujaimiston luonteen kahteen tarkoitukseen "It is the dwelling place of our civilization and our civic life, and it is the physical manifestation of the common good." voidaankin huomata että monesti epäesteettiseksi moitittu esikaupunkia (suburbia) onkin nimenomaan jotain jossa ikään kuin tarjotaan "vain seinät" ; Näillä alueilla korostetaan instrumentalistista käytännöllisyyttä, ja tätä kautta esteettisyyteen ei panosteta. - Näin ollen esikaupungin ympäristö ei suinkaan heijasta "entropiaa", vaan ne edustavat ehdotonta järjestystä. Ne tarjoavat elämisen kannalta olennaisen järjestelmän ja järjestyksen, mutta eivät estetiikkaa.Tässä kohden on kuitenkin suurempiakin ongelmia. Sillä missään muuallakaan infrastruktuurissa ei yleensä ole asujaimiston omaa luovaa panosta. Toisin sanoen alueiden ja talojen esteettisyys on kaavoitettua. - Tämä koskee myös suurinta osaa niistä esteettisimmistä asuinalueista ja taloista. Ihmiset toisin sanoen hakevat alueelta asunnon joka heijastaa heitä ja tässä tehdään yleensä kompromisseja. Tärkein kompromissi on raha. - Ja jos ihminen on riittävän köyhä, hän muuttaa esikaupunkialueelle. Ja koska köyhiä ihmisiä on ja koska hekin haluavat mieluummin asua jossain, tarjotaan heille halvennettuja paikkoja. ; Ja kun tarjotaan pelkät raamit ilman esteettistä mietintää, saadaan hintaa alas. - Estetiikka maksaa ja Maslown tarvehierarkiaa katsoessa estetiikasta voidaan leikata ensimmäisenä.

Näin ollen esikaupunkialueen ongelmana ei ole pelkästään se, että epäesteettisyys tuottaa kurjuutta. Vaan tosiasiassa kurjuus tuottaa epäesteettisyyttä. Se, että halutaan tehdä paikasta kauniimpi on tässä mielessä hieman pinnallinen tapa ratkaista asiaa - se on hieman sama kuin yrittäisi tuottaa vähemmän bensaa kuluttavan auton siten että teippaisi sen bensamittarin neulan kiinni taustalevyynsä. Esteettinen ympäristön priorisointi muiden asioiden yli kurjien alueiden kohdalla onkin jotain joka helposti peittää ongelman ja tekee ympäristöstä miellyttävämmän kaikille. - Ja eniten etua tästaä on niille jotka eivät asu kyseisenlaisilla alueella. Kun esikaupungista tekee siistin ja iloisen näköisen, se näyttää varsinaisille kaupunkilaisille ja varakkaille täysin samalta kuin onnellisuus.

Köyhille se voi kuitenkin näyttää joltain muulta. Se voi näyttää siltä että jokin taho tulee ja valmistaa ympäristön erinäköiseksi. Asukkaan oma panos puuttuu. Samalla jos elämä on muutoin hyvinkin ahdistavaa, voi se että rahoja kulutetaan ensimmäisenä kosmeettisiin asioihin rahojen väärinkäytöltä, joka voi herättää katkeruutta.
1: Tämä ei ole mitekään turha miete, kun ainakin minä olen murheekseni huomannut että jos ympäristöä koristetaan, niin siihen kohdistuu helposti jos jonkinlaista tihutyötä. On vähintään hyvä miettiä mikä motivoi ihmisiä tuhoamaan omaa ympäristöään - ja kohdistaa tätä nimenomaan siihen joka yrittää olla esteettistä ja kaunista. Vandaalien rumuudenrakastamisen ja puhtaan päämäärättömän destruktionhalun sijaan voidaan miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Tämä herättää esiin sen, että graffiteilla on kaksi keskenään ristiriitaista tavoitetta, joista molempia se pyrkii toteuttamaan samanaikaisesti. (Ja joista molemmat pursuvat merkitystä.)
1: Se on oma luova panos, jolla määritellään ympäristöä. Tällöin se on ikään kuin jotain jossa esikaupunkialueen "pelkät seinät" -tasolle tehdään korjausta laittamalla sinne kuvia. Se on ikään kuin luolamaalaus jolla yritetään muutta kalsea luola asumukseksi, ja tehdään tämä omalla luovalla panoksella jotta ympäristö heijastaisi jotain omasta sisimmästä.
2: Se on vandalismia, jossa "otetaan kantaa alustaan" ja siihen miten asiat eivät ole kunnossa ja miten graffitinpiirtäjän mielestä asiat on tältä osin hoidettu huonosti. Tämä taas on käytännössä rujouttava aktio ; Jos graffiti on jotain josta tullaan vain kiittämään, se on enemmän palvelus ja ilmaista työtä kuin kritisoiva aktio.