Sionistisia sävyjä

Vanha New Yorkilainen vitsi määritteli sionismin aatteeksi jossa juutalainen haluaa että joku toinen juutalainen muuttaa Israelin valtioon. Tässä muistutettiin siitä, että sionistit eivät yleensä olleet itse halukkaita muuttamaan sinne, joten he ikään kuin ajoivat muiden asiaa, muiden jotka kuitenkin ajavat jollain tavalla samaa identifiointitunnusta. Tämä tekee sionismista hieman hullunkurista, sehän päättää ikään kuin toisen ryhmän puolesta jonkun asian haluttavuudesta.

Tämänlainen suhtautuminen on aika tavallista. Tämänlaista varoakseni olen esimerkiksi esittänyt että abortti ei ole yhteiskunnan tai uskonnon tai miehen, vaan naisen asia. Sillä siinä missä ehkäisyssä suhde on molemminpuolisempi ; Panostukset asiaan ovat kohtuu pieniä. Raskaudessa nainen kantaa olennaiset riskit. Lapsen syntymän jälkeen lapsi on tietysti myös isälle panostuksen paikka, joten tämä korostaa sitä että nainen ei voi yksin vastata siitä syntyykö lapsi vai ei. (Miehelle ja naiselle jää aina tilaa eroamisen verran, jos toisen päätös abortista tai lapsen syntymästä ei miellytä.)

Tämäntapainen, kieltämättä hieman epätavallinen, lähestymistapa näyttää hieman vieraalta politiikassa. Tämän huomasin kun Paavo Lipponen moitti Timo Soinia aborttikysymyksestä. Olen itse abortin oikeutuksen asiassa Lipposen puolella, mutta jos kyseessä on poliittinen puhe ja keskustelukenttä, ajoi Soini mielestäni järkevämpää teemaa.

SOINI

Lipponen nimittäin nosti esiin sen, että abortti suojelee nuorten naisten elämiä ja tenttasi Soinin kantaa asiaan. Soini selitti että hän pitää elämää pyhänä ja että tämä on hänen edustamansa katolisen uskonnonkin mielipide, ja jatkoi että tämä oli hänen henkilökohtainen mielipiteensä eikä puolueen asia. Lipponen halusi tentata ennenkaikkea yksilön kantaa.
1: Toki tämä voi Soinin kohdalla olla melko järkevää, sillä PerusSuomalaiset ovat tunnettuja siitä, että se on hyvin vahvassa Soinin ohjauksessa. Näin on varmasti hämärtynyttä ja erittäin likuvavaraista jakaa mielipiteitä "henkilökohtaisiin" ja "poliittisiin. Kieltäytyminen voidaan nähdä äänien varmisteluna ja varovaisuutena, strategiapelinä oikean kantaa ottamattomuuden sijasta. Kuten Lipponen esittikin ; Soini on tunnettu arkijärjellä kuvattavista selkeistä kannanotoistaan, joten aiheen ympärillä oleva varovaisuus on hyvin poikkeuksellista. Tosin tälle voi olla sellainen, hyväksyttävämpi, selitys että Soini on aiheen kohdalla lähinnä hienotunteinen ja antaa suvaitsevaisesti erilaisille näkemyksille mahdollisuuden toimia ja pitää omia eettisiä normejaan vain itseään koskevana.

Mielenkiintoiseksi tilanne kävi kuitenkin kun esimerkiksi Kainuun Sanomat kuvasi että Soini olisi ehdottomasti kaikkia abortteja vastaan. Soini toki esittikin että "Olen elämän pyhyyden ja ihmisarvon puolesta, enkä rupea määrittelemään erilaisia tapauksia, on ne kuinka inhottavia, vastuuttomia tai kohtuuttomia." Toisaalta Soini nosti esille myös näkemyksen jonka mukaan suurin osa aborteista eivät ole niitä raiskauksissa tapahtuneita ja terveyssyistä valittuja. Eli vain vähemmistö aborteista olisi luonteeltaan sellaisia millä aborttia oikeutetaan aihetta käsittelevissä keskusteluissa. Tämä asenne on tietysti abortin totaalikieltämisen kannalta non sequitur -argumenttivirhe. Se on korkeintaan oikeutuksena vähentävälle ja aborttilainsäädäntöä tiukentavalle kannalle, totaalikieltoon se ei yllä koska niitä oikeutettuja abortteja olisi tällöin olemassa. Tätä kautta voidaan jakaa kaksi keskustelukenttää:
1: Soini esittää että "en ryhdy määrittelemään tapauksia" on vain kannanottokielto eikä aborttia itseään koskeva kielto. Tällöin hän haluaa kenties rajoittaa aborttioikeuksia, eikä ryhdy luettelemaan mitkä ovat sallittuja ja mitä eivät.
2: Soini ajaa oikeasti aborttikieltoa ja venkoilee asian ympärillä heitellen epä-älyllisiä pseudoargumentteja. "Kainuun Sanomat" on ottanut tämän, sinällään mahdollisen ja jopa uskottavan kannan asiaan.

Ero näiden kahden välillä on olennainen. Toki olen itse sitä mieltä että abortti on luonteeltaan sellainen tapahtuma, että sitä ei tee suunnilleen kukaan harkitsematta. Näin ollen en usko että abortti on jokin kevyt tempaus jota ihmiset tekevät spontaanisti. (Minäkin käyn iloisen spontaanisti umpisuolenleikkauksessa aina vapaa-aikanani.) Tässä mielessä Soinin lausuma voidaan nähdä vähättelevänä, jotain jossa Katolisen kirkon Pyhä Kanta ylittää arkijärjen ja ihmisyyden yli.

LIPPONEN

Lipposen asian esiintuominen tuntuu varsin tarkoitushakuiselta. Hän nosti esiin selvästi provokatiivisen aiheen ja tenttasi asian kohdalla kovasti. Esiin tuleva tulos ei toki yllättänyt. Lipponen ilmeisesti ymmärtää että moni Soinin äänestäjä karkkoontuisi - ja vielä useampi liberaali tulisi hänen itsensä kannattajaksi - kun asia nostettaisiin esiin.

Aborttikeskustelu ei ole tietääkseni näytellyt hirvittävän suurta osaa politiikassa, eikä siihen ole näkyvissä isompia muutoksia. Lipponen ei ole identifioitunut kyseisen aiheen puolestapuhujaksi. Ja asian esiintuominen oli selvä kannanotto aiheen politisoimisesta. Se on abortinpuolustajalle kannattavaa vain jos oikeuksia halutaan laajentaa ; Muutoksen mahdollisuuden esiintuomisessa on myös riskejä. - Esimerkiksi itse pidän nykyistä lainsäädäntöä riittävän hyvänä, ja itse asiassa jos minun täytyisi valita sen sääntöjen hienoisen tiukentamisen ja nykyisellään pitämisen välillä, olisi minun vaikeaa sanoa mitä pitäisi tehdä ja moni äänestäjä miettinee samalla tavalla. Äänenpito ja lain nykyiselläänpitämisen idea tarkoittaa likimain samaa kuin äänten kalastelu.

Siksi olen huvittunut siitä kuinka kaksi miestä keskustelee abortista. He ovat vähän kuin ne New Yorkilaiset sionistit jotka keskenään miettivät että olisiko hyvä saada se maa jonne jotkut muut juutalaiset voisivat muuttaa. Tällöin on likimain selvää että puhtaan symboleista eikä asiasta.