Jotkut kenties muistavatkin kuinka järjestin pienen jouluhenkisen ja leppoisan kilpailun. Siinä yksinkertaisesti pyysin että ihmiset avaisivat sydämensä ja toimisivat sen mukaan, jakaisivat hartaasti ja kunnioittavasti kaikki negatiivisetkin tunteensa tätä blogia ja sen kirjoittajaa kohtaan. Henkenä oli siis rakentava "Open your heart, your body will follow!"Blogini luonteen huomioiden olisi voinut toki odottaa runsastakin rynnistystä asian äärelle. Näin ei kuitenkaan käynyt - kenties siksi että monen lukijan älykkyys riitti huomaamaan se, että ei kannata ihan hirveästi retostella sillä, miten huono maku itsellä on, ja tunnustaa julkisesti ääneen kertoen miten huonoja blogeja sitä oikein tulee luettuakaan. He tajusivat että tämänlainen julkinen itsereflektio olisi kenties egolle hivelevämpää jos aiheen olisi se, että tunnustaisi julkisesti selaavansa pornosivustoja.
Paikalle ilmestyikin muutama ihminen jolla oli rohkeutta huutaa läsnäolonsa ilmoittamalla haastavasti "In the name of justice, this fist! In the name of truth, these muscles! In the name of beauty, this butt!" ja jotka sitten näyttivät olevansa valmiita taistelemaan näiden hyveiden puolesta eli minun blogiani vastaan.
Heitä saatiin peräti kaksi kappaletta. Ja koska olen täysin typerynyt ja päihitetty heidän retoriikassaan ilmenneen totuudellisuuden, oikeudentajun ja kauneutensa edessä, päätin luonnollisesti siirtää huomion muualle. Eli pois minun virheistäni ja kohti sitä kumpi heistä on parempi! Siksi voisinkin jopa sanoa että lopputulos on blogini hengen kannalta ihanteellinen kaksintaistelu. Kaksintaistelu, jossa haastajat kohtaavat ultimaattisen tutkiskelun.
Näistä tuotoksista blogini lukijat sitten äänestävät, kumpi vastauksista oli arvollinen. ("What kind of choise is that...?") Ja kuten tiedämme, voittaja saa "Huonosti käyttäytyvät filosofit" -kirjan. Ja hävinnyt. "Those who fail at the Man festival must receive the winner's full manhood!!" Tämä paremmuus olkoot tämän päivän suuri kysymys. "Fine, then! Great Question it is!!" ... "The rest will be decided by sweat!"
Blogia lukiessa syntyy vaikutelma, että sen takana on sellainen koulussa näsäviisastelustaan kiusattu nörtti joka on sellaisenaan suurennettu, kasvatettu isoksi mutta ei aikuiseksi. Lukija joutuu sitten ikään kuin olemaan opettaja, joka ensimmäiseksi huomaa että tekstin kirjoittaja on angsteissaan lillivä, epäkypsä ja epävarma teini - vain iältään vanhempi sellainen. Siksi henkenä onkin se, että ladataan aseet ja tuodaan ystävät - joita ei vain ole - ja sen jälkeen on hauskaa hävitä ja teeskennellä.
Näin ollen kun opettaja, aikuinen ja kypsä, laitetaan arvioimaan tekstejä, hän tietysti ottaa punakynänsä käyttöön ja lähtee kirjoittamaan marginaaliin arvostelua. Ensimmäiseksi hänelle tulee mieleen kirjoittaa "4- Mene kotiis kasvamaan äläkä tule tänne urputtamaan noita sun äärettömän lapsellisia ja itsekeskeisiä näkemyksiäs. Senkin torvi! Siis noita sun ääliömäisiä kannanottoja voisit kinastella navetassa nautojen pierukilpailussa, joka lienee ainoa paikka, jossa pärjäät. Älä tule tänne harjoittelemaan itkuvirsien kirjoittelua, ääliö. Mitään pitkään aikaan ärsyttävämpää lässyttävää mössöä ei ole kukaan osannutkaan julkaista ja ihmettelen miten sun sukulaiset tohtii lähettää sulle joulukorttia. Netti ei ole sun kaltaisille imbesilleille, joten paina tietokoneen virtanappi kiinni ja mene sängyn alle itkemään, vanha kuiva peuran pökäle!" Ja kun hän on näin kirjoittamassa sinne, huomaa hän olevansa samanlainen. Että voi ei, osasin ruman sanan ja hei hei hei, kuinka alhaista tämä on.
Loppujen lopuksi opettaja joutuukin ottamaan rakentavamman asenteen ja kirjoittamaan punakynällään marginaaliin, että "Vaikka tuotoksessa on joitain puutteita, kuten kieliopin omituisuus, vaikealukuisuus, kirjoitusvirheiden runsaus, kirjoittamistavan pompahtelevuus, aiheesta toiseen loikkiminen, lähteiden hajanaisuus ja kirjoittajan yleinen mitättömyys, on tekstin yleisö ja kirjoittaja huomioon ottaen tuotos kuitenkin erinomainen ja ansaitsee arvosanaksi 9+" Tämän jälkeen arvioiva opettaja voi vain muistaa, että jos valot on poissa, se on vähemmän vaarallista. Että tässä ollaan, viihdytä meitä!
Niille härömielisille, joiden perversionsieto on kova ja joita käyttämäni interkontekstuaalisuus kiinnostaa, suosittelen tutustumaan "Shadow Hearts II Covenant" -pelin sidequestiin nimeltä "the Man Festival".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti