Elin jo luulossa, että "Twilight" -sarja olisi menossa pois muodista. Jostain syystä - kuten esimerkiksi uuden elokuvaversion ilmestymisen vuoksi - aihe on kuitenkin putkahdellut esiin vähän siellä ja täällä. Esimerkiksi juttelin kirjasta niin miekkailuharjoituksissa kuin luin Paholaisen Asianajajan facebook -ryhmästä, että olen törmännyt ilman hakeutumista myös foorumeilla ympäri maailman.
Yleisenä huomiona on se, että kirjasarja näyttää olevan samanaikaisesti hyvin suosittu, että jotain joka ärsyttää sekä konservatiiveja että liberaaleja. Kiiltävien vatsalihaksien ihailussa yhdistettynä vanhoillisiin sukupuolinormeihin on luonnollisesti jotain joka kerää tämäntyyppistä ärsytystä. Tässä onkin kenties erikoisin ristiriita, jonka värittämänä ajattelin katsoa koko teossarjaa (sekä kirjoja että elokuvia).
Stephanie Meyerin kirjasarjassa on ollut vanhoillinen perhearvojen kunnioittaminen, jossa naisen neitsyys on nähty keskeiseksi elementiksi. Tätä siveysnäkemystä on ryyditetty miehisyyskuvauksella, jossa vampyyrin hirviömäisyys näyttää miehen seksuaalisuuden kyltymättömyyden kuvaukselta joka on sekin konservatiivisesta arvomaailmasta tutulta. Mies on siis hallittava ja naisen ihanteena on harjoittaa seksiä vasta aviossa. - Mikä korostuu Edwardin ja Bellan vauvan syntymisen tiimoilla ; Sarjan alussa raskaus oli riski ja vaara, mutta tässä vaiheessa se ei kuitenkaan ollut kuolettavaa. Näin ollen kaikki sarjan alkupuolen sepeäminen näyttää varsin tyhjältä. Etenkin kun ilmiön selitykseksi tarjotaan vain deus ex machina tyyppistä selitystä jonka mukaan Bella oli jotenkin erityisen puhdas ja erityinen ja hänen äidinrakkautensa muutti koko tilanteen. Siveyttä koska siveys (ipso facto). - Ihmissusiteemasa mukaan saadaan jopa homoseksuaalisuuden käsittely jossa "olen syntynyt pedoksi" -tyyppiset kysymykset asetetaan konservatiiveille tuttuun kontekstiin ja niiden vastaanpanemattomuus kyseenalaistetaan voimakkaasti.
Tämä on tietysti arvomaailmaopetus sinällään. Kuitenkin konservatiivitkaan eivät voi täysin hyväksyä "Twilightin" arvomaailmaa. Olen esimerkiksi saanut huolestuneen kommentin jonka mukaan kirjasarja ajaa sadomasokistista maailmankuvaa. Vampyyrien seksuaalinen vire kun on huolestuttavaa ; Vanhempi mies joka on voimiltaan ylivoimainen stalkeroi, käyttää seksuaalista kontrollia ja on muutenkin varsin hirviömäinen. Edward on äärimmäisiä piirteitä omaava sadisti ja Bella Swan on luonteeltaan varovainen ja kaikenkestävä masokisti joka muokkautuu ympäristönmuutokseen ja mullistukseen jonka keskiössä Edward on. Ihanteeksi laitetaan mies joka halullaan miltei ahmii naisen, mutta nainen kestää ja kärsii tämän ja pitää vastuun omasta siveydestään. - Huolestunut konservatiivi esimerkiksi toivoi että kirjaa lukevat osaisivat olla vahvoja ja itsenäisiä ja kestää kirjan vaarallisen sisällön, sillä kirjan viesti on kaikesta huolimatta tämä S&M -fantasia. Tosin hän ilmaisi että tämä vahvuus ei ole mikään ilmiselvyys.
Kuitenkin kenties mielenkiintoisin asia onkin juuri Bellan hahmon eipersoonallisuus. Hahmon tyhjyyttä on analysoitu esimerkiksi "Film Crit Hulk Smashissa" jossa korostetaan sitä että Bellan kuvaus koostuu lyhytjännitteisestä emootionkuvauksesta. Bellaa sävytetään joissain tilanteissa geneerisillä asennekuvauksilla, joiden kautta hahmosta tehdään lähestyttävä. Kuitenkaan mitään persoonallista identiteettiä niiden kautta ei voida rakentaa. Ja tämä on omituista koska kirja on tehty Bellan perspektiivistä. Hahmo jää latteaksi jossa kaikkea ollaan "KINDA" ja "KINDA NOT". Hahmon ominaisuudet eivät ole millään lailla konsistentteja. Bellan hahmo jää siis pinnallisemmaksi kuin ne kiiltävät vatsalihakset joita elokuvaa seuraavat teinitytöt tuijottelevat. Ja sama koskee myös Edwardia. Tosin siinä missä Bella jätetään araksi ja varovaiseksi Edward on äärimmäinen. Äärimmäisen suojeleva, äärimmäisen aggressiivinen ja niin edespäin. Persoona jää silti auki, ikään kuin molemmat olisivat vain lyhytjännitteisiä, likimain satunnaisia tunnevirtauksia. ~ Teksti tulkitsee tilanteen psykoanalyysin kautta ja ottaa ytimeen sen että Meyer on kertonut saaneensa idean kirjasarjaan unessa. Hahmot ovat projektioita. "SURE THERE IS A CAPACITY TO WHICH ALL WRITTEN CHARACTERS ARE A PROJECTION OF SOME IDEA, BUT ON THE SURFACE OF THOSE IDEAS THERE ARE STILL LIVING, BREATHING CHARACTERS WHO BEHAVE LIKE HUMAN BEINGS AND HAVE PERSONALITIES AND STUFF. BUT EDWARD AND BELLA DON'T REALLY HAVE THAT. THEY ARE ONLY PROJECTIONS. A SET OF WALKING IDEALS, EMOTIONS, AND THOUGHTS. BELLA IS THE PROJECTION OF "THE EVERYGIRL" A VEHICLE FOR SEMI-MASTABURTORY THOUGHTS ABOUT A YOUNG MAN WHOSE PASSION NEARLY AND LITERALLY CONSUMERS HER. EDWARD, GIVEN ANY WHIM OF THE AUTHOR, IS THE OUTRIGHT MASTURBATORY OBJECT OF MALE AFFECTION. BUT AGAIN, NO AWARENESS MAKES THEM THESE THINGS ALONE." ... "BELLA'S ONLY PERSONALITY TYPE IS "IN LOVE WITH EDWARD." EDWARDS ONLY PERSONALITY TYPE IS "CONTROLLING OF BELLA.""
Varmasti suurelle osalle analyyttisesti kirjaa lukeneelle on jäänyt vahva mielikuva siitä että Bellan ainut rooli on olla stereotyyppinen kiltti tyttö, ihastuttava ja puhdas nainen, joka rakastaa stereotyyppistä miestä. Tämän ulkopuolella on vain tunnevirtauksia ja eteentulevat ongelmat ratkeavat ikään kuin itsestään kristillismoraalisen ideologisen sääntöjen mukaan (vaikka nämä säännöt itsessään jätetään kirjassa mainitsematta ääneen, mikä tekee niiden toimivuudesta tarinankerronnallisesti varsin omalaatuisen. Kirja ikään kuin häpeää omaa luonnettaan)
Kirjallisuustieteen kannalta tämä on taatusti pinnallista kerrontaa, ja sitä että tarinan puute korvataan ideologisella pakkomielteisyydellä ja henkilöhahmojen rakenne ja persoonan puute peitetään sillä että kuvataan sanoilla siirappimaisia tunteita. Jännite saadaan aikaan väkivaltaisella pohjasävyllä olevilla draamaelementeillä, jolloin mieleen voi tulla esimerkiksi sellaiset sadomasokistisena nähtävät elokuvat kuin "Sodoman 120 päivää" -joka ei tosin ole suunnattu teinitytöille, vaan "ei oikein kenellekään".
Joku voisi tästä kuitenkin viitata kyyniseen lausumaan jossa "Monien sydämestä ja sielusta puhuvien ongelmana on se, että heillä ei ole ole sydäntä eikä sielua." Syvällinen hengellisyys tuottaa latteaa ja stereotyyppistä ja yksisilmäistä tekstiä. Jotain jossa hahmot jäävät pinnallisiksi koska maailmankuva on vaihtoehdoton. Tai koska hahmot jäävät epämääräisiksi kun ne on valjastettu pelkästään projisoimaan ideologisia asenteita ja haluja. Mielikuvituksettomuus, ihmiskuvauksen puutteet ja muu yleinen samastumattomuus muuhun kuin juuri tietynlaiseen ihmiskuvaan onkin jotain joka on helppo liittää uskonnolliseen ajattelumaailmaan. (Ja etenkin minun on.)
Kuitenkaan en haluaisi jäädä tähän. (Sinänsä viehättävään ja pörröisen mielen tuottavaan huomautukseen jossa ei ole minkäänlaista ideologista syrjintää.) Sillä kognitiotieteen kautta tilanne on mielenkiintoinen, ja vähemmän huolestuttava. Sen parissa on tutkittu muistamisen ja mieleenpalauttamisen mekanismeja ja huomattu että esimerkiksi kuultuihin tarinoihin liittyvä erikoinen piirre ; Ihmiset eivät muista tarinaa sellaisenaan vaan kertovat sen uusiksi ja täyttävät tyhjät kohdat. Näin esimerkiksi tarinassa kultu epämääräinen "kulkeminen" voi muuttua spesifimmäksi "kävelyksi". Tämä tarkoittaa sitä että tätä tapahtuu myös äärimmäisen epäspesifeinä kokonaisuuksina nähtävien Bellan ja Edwardin kohdalla. Lukija spesifioi hänet kun mieleenpalauttaa kertomusta.
Latteat Mary Sue -hahmot ovatkin myydyissä "kioskikirjoissa" suosittuja - kenties juuri siksi, että lattea ja ympäripyöreä hahmo imee helposti itseensä tulkitsijan mielikuvia ja asenteita ikään kuin huomaamatta. Näin ollen kirjan suurta suosiota ei luultavasti selitäkään se, että lukijat kautta maailman olisivat tyhmiä, vaan siitä että ihmiset ovat hyviä täyttämään aukkoja ihan huomaamattaan. "Twilightin" lukeminen ei siis ole sivistävää tai opettavaista, mutta sen lukeminen on prosessi ja projekti. Twilight onkin kenties tätä kautta tehnyt jotain joka on hyvin merkittävää ; Se auttaa itsereflektiossa ja itsemasturbatorisen maailmankuvan rakentamisessa montaa modernia egomaanikkoa. Samalla se on saanut nuoret lukemaan kirjoja, eli katsomaan ja odottamaan kirjallista tuotantoa samalla asenteella kuin esimerkiksi minä katsoin aikanani "8 bittistä Nintendoa". - Tämän rinnalla konservatiivisen siveysmaailman ja liberaalin sadomasokistisen maailmankuvan riemujen levittäminen nuorille tytöille on pieni uhraus. Jos niitä ei olisi, ei kirjaa myöskään luettaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti