Päivi Räsänen on yrittänyt laajentaa uskonnollisten yhteisöjen rahankeruuoikeuksia. Kiistan ytimessä on se, että rahankeruun tulee tapahtua yleishyödylliseen toimintaan jotta se voidaan laskea luvalliseksi. Vakiintuneen käytännön mukaan "poliisiosasto katsoo, että uskonnollista toimintaa ei tulisi käsitteellisesti erottaa muusta aatteellisesta toiminnasta" jolloin kyseessä ei olisi yleishyödyllinen toiminta. Kiistassa ongelmana on ollut "hiljainen käytäntö" ja "lain kirjain" "Räsäsen mukaan poliisi on kieltänyt rahan keräämisen useilta yhteisöiltä, joille lääninhallitukset olivat vuosikausia antaneet luvan. Hänen mielestään asia pitää korjata pikaisesti. Laihon mukaan lääninhallitukset olivat myöntäneet lupia lain vastaisesti." Tämänlainen tilanne on siitä mielenkiintoinen koska se suoraan sanoen vihjaa siihen että uskonnollisilla yhteisöillä on "de facto" eriarvoinen asema, jonka vuoksi uskovaisilla on privileegio, vaikka "de jure" näin ei olekaan.
Räsäsen esiinajamasta tilanteesta on kenties hyvä ottaa esiin Ruotsilan "Yhdysvaltain kristillinen oikeisto" -teos, jossa vastaavanlaisesta asenneilmapiiristä saa hyvinkin otteen ; Hän nostaa esiin USA:n lainsädännön, jota hän pitää hirvittävän huonona. Pettymyksen aiheena on 1972 tehty päätös (Green v. Connelly) joka estää esimerkiksi rotuerottelua esteenä sille että järjestöä voidaan pitää uskonnollisena. Syrjintäkielloista suivaantuneena Ruotsila valittelee siitä että pelastusarmeijan olisi tämän vuoksi pakko palkata ateistejakin, jos CV ohjaisi. Hänestä tämä on yksinkertaisesti kauhistuttavaa ja väärin. Ruotsila jättää mielellään huomaamatta, että päätös ei itse asiassa estä toimintaa, vaan asian ytimessä ovat veroedut. Uskonnolliset yhteisöt saavat verohelpotuksia, joten olisi yhteiskunnalta syrjivää luoda privileegioyhteisöjä joissa valtio ikään kuin tukisi jotain tiettyä ideologiaa toisten yli sillä että myöntäisi verohelpotuksia. Ruotsila kokee että tässä syrjitään fundamentalisteja, vaikka tosiasiassa tässä fundamentalisteilta ainoastaan poistetaan etulyöntiasemaa, eli tasataan pelikenttää reilummaksi ja tasapuoliseksi.
Räsäsenkin kohdalla on olennaisinta huomata, että suomessa varainkeruu tarkoittaa sitä että "yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa." Se, jos Räsänen tietää että lainvastaista toimintaa on harjoitettu jo vuosia tässä aiheessa pitäisi päinvastoin olla häpeän paikka, ja merkki siitä että uskonnoilla on yllättävää ylivaltaa vielä nykyaikanakin.
1: Koko uskonnon idea perustuu "vastikkeettomaan vetoamiseen" ; Uskonnon parissa ihmisiltä vaaditaan tietynlaista käyttäytymistä ja tiettyjä mielipiteitä. Ja sitten ihmisille luvataan hyödyke jota lupaaja-instituutiolla ja ihmisellä ei ole missään olosuhteissa valtaa antaa ja valtaa päättää kenelle se kuuluu ja kenelle ei - ja jota ei ole välttämättä edes olemassa millään tasolla.
Samalla on selvää että kun uskonnosta puhutaan, ei oikeasti käytännössä voida jäädä "henkilökohtainen vakaumus" -tasolle. ; Uskovaiselle Räsäsellekin henkilökohtainen on selvästi poliittista, kun uskonnollinen palvelu joka tuottaa subjektiviisia kokemuksia on "hyväntekeväisyyttä" ja yleishyödyllistä. Edes uskovat eivät siis näytä kannattavan tätä poliittisen ja yksityisen erottamista. Eikä se käytännössä taida olla mahdollistakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti