Seksuaalisen valitsijan manifesti

Hysteria -sanan etymologia tulee kreikasta, sanasta hystera joka viittaa naisen kohtuun. Syy oli se, että hysteria nähtiin nimenomaan naiselle kuuluvana luonnollisena ilmiönä. Kyseessä oli naisen luonne ja olemus, naisen biologia. Itse asiassa pelkästään naisille tyypiteltyä hysteerisyyttä diagnosoitiin ja parannettiin euroopassa satoja vuosia.

Huipentumaksi voitaisiin laittaa huvittava yksityiskohta viktoriaanisesta yhteiskunnasta, jota ohessa oleva kuva (vuodelta 1860) esittää. Sivistyneet lääketieteen tohtorit vakavasti käsittelivät tätä naisille kuuluvaa ilmiötä sille kuuluvalla vakavuudella. ; Naisten hysteerisyyttä haluttiin parantaa ja siksi lääkärit huuhtoivat naisten kohtua vesisuihkulla. Tätä jatkettiin kunnes potilas sai hysterical paroxysmin. Sama maaginen ilmiö voitiin suorittaa myös manuaalisella hieronnalla. Nykyaikaiset ihmiset kutsuisivat tätä erityistä lääketieteellistä tilaa arkisesti orgasmiksi.

Nykyaikana hysteerisyyden liittäminen pelkkiin naisiin olisi luonnollisesti huvittavaa. Ainakin minä saan omituista, perverssiä, mielihyvää ajatuksesta siitä että viktoriaanisena aikana oli hyvinpalkattuja gigoloita tai rattopoikia, joita kutsuttiin lähellä nimellä lääketieteen tohtori. On statusrajoja räjäyttävää kun prostituutiota tehdään tohtorin papereilla.

Vaikka menneille ajoille on hauskaa naureskella, ja kokea jonkinlaista tietämyksen muuttumisen kautta syntyvää anakronistista älyllistä ylenkatsetta, on tässä on kuitenkin luonnollisesti myös vakavampia kulmia.

Hamilon "skeptikon päiväkirjassa" kerrottiin miten Norja on lakkauttanut naistutkimuksen tukemisen. Hamilo nostaa esiin sen, että tutkijat sivuuttavat biologian. Hän muistuttaa että biologian sensuuri on ollut niin vallitsevaa että esimerkiksi temperamentin tutkimuksestaan tunnettu Keltinkangas-Järvinen ei saanut hyväksyntää menestyksestään huolimatta.

Voisin tietysti olla tästä iloinen - ellen sitten olisi samaa mieltä kuin Nussbaum, joka näkee humanistisilla aloilla olevan vaikutuksia yhteiskunnalliseen asenteeseen. Eli taideaineet ovat yhteiskunnallisesti perusteltuja. Ja lisäksi vahvasti E. O. Wilsonin kannalla ; Hänhän, vaikka onkin vahvasti biologisen ihmiskuvan kannattaja ja sitä mieltä että postmodernit näkemykset ovat perustaltaan heppoisia, myös sitä mieltä että niiden olemassaolo on keskustelunaktivointi. Kun kuvaamme miksi nämä uudet ja ihmeelliset ja luovat näkemykset ovat väärässä, saamme matkan varrella lisäymmärrystä itse asiasta. Näin olemassaolo voidaan nähdä hyväksyttävänä.

Näyttää siltä että keskustelu aiheesta on ylipäätään muuallakin kiinnittänyt huomiota aiheeseen metodin sijasta. Siksi naistutkimuksen kohdalla puhutaan aina "nature vs. nurture" -kiistasta. Tai oikeastaan siitä miten paljon ympäristö ja miten paljon perimä vaikuttavat. - Eli kysymys tiivistyy karkeimmillaan kysymykseen siitä "Onko ihminen jokin jossa seksuaalivalinta manifestoituu vai onko ihminen pohjimmiltaan täysin vapaa ja että biologiakuvasta vapautumiseen tarvitaan jonkinlaista seksuaalisen valitsijan manifestia?"

Tässä on toki loistavaa muistaa Kari Tikkasen tavoin että että biologian sivuuttaminen on hieman kuten ""Biologiaa on muuten sovellettu niinkin hämärästi" .."en ole kiinnostunut biologiasta". Entäs jos sillanrakentaja ja rakennusalan tutkija pitäisivät fysiikka ja kemiaa reduktionistisena humbuugina ? Ei heidän tarvitse kamalasti kiinnostua näistä aloista, mutta oletan, ettei hän ole ainakaan *tietämätön* tuulen, gravitaation, värähtelyjen jne fysiikasta ja rapatumisten jne kemiasta, jotka vaikuttavat siltoihin ja rakenteisiin. Ihan riippumatta siitä mihin ihmiskunnan hullutuksiin fysiikkaa ja kemiaa myös on käytetty." ja täydentää sitä Laasasen kommentilla "Tietenkin konstruktionistista tutkimustakin voi tehdä, mutta oleellisinta olisi silloin pidättäytyä esittämästä väitteitä, joiden oikeellisuuden selvittämiseksi tarvittaisiin biologisia tutkimuksia.". Tämän jälkeen voisi myös kontekstisoida postmodernistien kritiikit avomielisyydestä ja kaikkien vaihtoehtojen huomioimisesta ja biologisen determinismin kauheuksista lausunnolla ""Pitäisikö liiaksi lääkkeisiin keskittyneille biokemisteille vastata samoin, mikäli nämä eivät ota ollenkaan ympäristövaikutuksia huomioon (tai vaikkapa genetiikan ja ympäristön välistä vuorovaikutusta)?" Pitäisi, mutta onneksi sellaisia ei olemassa. On vain interaktionisteja, jotka ottavat huomioon sekä ympäristön että biologiset tekijät, ja sitten ympäristödeterministejä. Jälkimmäiset voisi potkia pois."

Samalla olisi hyvä muistaa myös se, että reduktionismi ei tarkoita samaa kuin reduktiopakko. Moni ajattelee että jos asia redusoituu johonkin ilmiöön, sille pitäisi tehdä niin. Kuitenkin ainakin minä pidän varsin kätevänä sitä että jos tutkin kaupunkipulujen parveilukäyttäytymistä etologin silmin, niin silloin nimenomaan en redusoi puluja kvanttimöykyiksi asti tai mieti minkälaisia kemiallisia reaktioita puluissa tapahtuu kun ne esimerkiksi tappelevat keskenään.

Tämä ei kuitenkaan ole riittävää. Sillä, kuten antamani viktoriaaninen mielenterveystyö ja naisterapia näyttää, myös näkemys biologisesta erosta voi perustua ns. bullshittiin. Pelkkä kannanotto "nature vs. nurture" -kiistaan ei siksi ole se olennaisin asia. Suurimmat ongelmat ovat itse metodologiassa. Tieto naisten biologiasta oli väite, joka perustui vanhoihin näkemyksiin ja johon voitiin saada auktoriteetteja viittaamalla sekä antiikin ajan viisaisiin ja sen ajan tohtoreihin. Lähdeviitteistämällä vahvistettu tutkimaton väite ihmisen luonteesta oli se, joka on ytimessä.

Ja tämä tekee viktoriaanisen ajan sormileikeistä "nature" lähtökohtaan keskittynyttä jäsentämistä joka on menetelmiltään hyvin samanlainen kuin mitä nimenomaan "nurture" -näkemystä ajavat ihmiset harjoittavat tätänykyä. Biologiassa tämänlaiset kysymykset voidaan testata ja sitä voidaankin pitää tehokkaimpana - kenties ainoana - keinona kyseenaalaistaa ja jopa totaalisesti kiistää esimerkiksi ajatus naisen erityislaatuisesta hysteerisyydestä. (Muutoin voitaisiinkin viitata "eri näkemyksiin" tai moittia että toinen sortaa tiettyä katsantotapaa maailmankuvallisin syin.)

Tämä huomio lienee olennainen koska
1: Yllättävän monesti postmodernistit katsovat provenienssiin ja sitaatteihin ja tätä kautta he voivat itse asiassa pelätä että biologinen sukupuolisuuskuva johtaisi nimenomaan tämänlaisiin viktoriaanisiin ylilyönteihin. Eli että biologinen ihmiskuva johtaisi auttamattomasti tämänlaisiin väärinkäytöksiin ja olisi tätä kautta paitsi tiedollisesti kyseenalaista, niin lisäksi myös epäeettistä. Kun tosiasiassa biologian mukaanotto sukupuolentutkimukseen voi olla ainut keino olla tekemättä senkaltaisia virheitä.
2: Aina silloin tällöin vastaan tulee ihminen joka ajattelee että pelkästään se, että hän esittää jonkun asian olevan "luonnollisesti" maskuliinista tai feminiinistä oikeuttaa siihen että ei ole postmodernisti tai että ei käytä postmodernisteille tyypillistä huonoa ajattelua. Eli se että biologiaa on oikein käyttää ei riitä olisi hyvä huomata että sitä sitä mukaan otettua tietoa tulisi käsitellä huolella, eli tulisi käyttää biologiaa oikein.

En siksi olisikaan niinkään ajamassa naistutkimuksen (virallisesti suomessa sukupuolentutkimus) totaalikieltoa. En toki usko että "hiljaa sisältäpäin muuttamalla" postmoderni kenttä oikeasti muuttaa. Konfliktin lakaisu maton alle ja se että antaa jokaisen puuhata mitä tahansa nonsenseä ei todellakaan paranna laatua. Sen sijaan uskon että naistutkimuksesta olisi karsittava naurettavimpia sivujuonteita. Niitä jotka näyttävät nykytiedon silmissä yhtä naurettavilta kuin ne viktoriaaniset alapesut.