Ei enää ylilyöntejä!

Uskontokritiikissä toistellaan usein noitavainoja. Moni uskovainen lienee hyvin turhautunut tästä, sillä tuntuu hieman omituiselta että sitä joutuu ikään kuin olemaan vastuussa monta sataa vuotta sitten tapahtuneista asioista. Tämä voidaan nähdä jopa heikkoutena uskontokritiikille, koska se on vähän kuin jos uskovaiset alkaisivat syyttämään italialaisia siitä että nämä syöttivät kristittyjä leijonille : Jos ei löydy lähempää parempia esimerkkejä, ei tavallaan kannata vaivautuakaan.

Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjasta saa aiheeseen kuitenkin hieman toisenlaistakin kulmaa. Hän kuvaa kirjassa Ruotsi-Suomen noitavainoja, jotka olivat väkilukuun nähden rajut. Hän rinnastaa nämä Ruotsissa sittemmin tapahtuneisiin vainopaniikkeihin joissa nähtiin ja pelättiin ja kohistiin suuresta määrästä vakavia pedofiliatapauksia jota ei ollut tapahtunut ollenkaan. Guillou nostaakin esiin sen, miten tietyt terapiana myydyt muodot rakensivat ihmisille valemuistoja, ja tätä kautta saatiin aikaan vakavia syytöksiä. ; Moderniin aikaan sidottuna noitavainovertaus oli hyvinkin voimakas.

Pyysiäisen esimerkit nykyajan noitavainoista.

Tämänlaisella logiikalla lähtee liikkeelle myös Ilkka Pyysiäinen, jonka "Jumalaa ei ole" pitää sisällään saatanapaniikin erikoisia ilmenemismuotoja.

Pyysiäinen kertoo miten esimerkiksi eksosrismin harjoittaminen - joka sai yllättäen pontta niinkin rationaalisesta tahosta kuin "perustuu tositapahtumiin" -kauluelokuva "Manaajasta". Pyysiäinen listaa jonkin verran eksorsismiin liittyneistä kuolemantapauksista - joita tulee vastaan toistuvasti, kuten tällä viikolla Boliviasta, mutta Pyysiäinen keskittyi esimerkeissään tuoreeseen aikaan, sivistysmaihin ja länsimaihin joka tekee kulmasta "jotenkin terävämmän", tosin en tiedä miksi - ja siitä miten asian ympärille on rakennettu Suomessakin vähäisissä määrin toimivaa "Henkienvapautusterapiaa" (engl. "Spirit Releasement Therapy").

Pyysiäinen kuvaa myös saatanapaniikkia johon liittyi pedofiliavainot. - Ongelmia alkoi ilmestyä 1977, kun pedofilian ja lastennappaamisen kohdalla liioiteltiin. Ja "varsinaisen pommin" nasautti vuonna 1980 kirjoitettu "Michelle muistaa" (engl. "Michelle remembers" ) -kirja, jonka kirjoittana Pazder rakensi sen Michellen omakohtaiseksi kokemukseksi kertoman tarinan. Kirja sisälsi aivan uskomattoman tarinan jossa on lapsenmurhia, irvokkaita kokeita ruumiilla, ja itsensä Saatanan inkarnoituminen, jolle ei ollut mitään fyysisiä todisteita. Tämä ei estänyt sitä että ihmiset ottivat teoksen hyvinkin vakavasti. - Lopputuloksena Pazderia pidettiin parhaana asiantuntijana, koska hän oli tavannut ihmisen joka oli kohdannut itsensä Saatanan. 1984 hän toimi McMartinin koulussa tarjoamassa näkemyksiään tapauksessa jossa opettajia syytettiin pedofiileiksi ilman mitään todisteita. Tämä koulu taas oli porttina, kun alettiin epäilemään että tämänlaisia tapauksia voisi olla enemmänkin - Tilanne äityi niin pahaksi että todisteiden kätkeminen selitettiin todisteeksi pedofilian saatanallisesta luonteesta ; Juuri todisteiden puute oli todiste ilmiöstä. Yleisen näkemyksen mukaan myös normaalius oli suuri uhka ; Satanisti, pedofiili, lasten kiduttaja ja lapsiuhraaja kätkeytyi sen ajan retoriikassa normaaliuden taakse. Näin uskonnollinen systeemi ei suinkaan puolustanut syytettyjä ; Lapsenraiskaus on tietysti niin vakava syyte että siinä ei halua puolustaa syyllistä, joten pelkkä epäiltykin oli vaikka turvaa. Ihmisiä joutui asian sivussa jopa vankilaan syyttömänä.
1: Guilloun kirja viittaakin samaan ilmiöön "ei niin leimallisesti uskonnollisessa muodossa". Roolipelivainot ja "Harry Potterin" vastustaminen asettuvatkin näin osaksi suurempaa kokonaisuutta. -Suomessa Saatanapaniikkia lietsoi ja muotoili varmasti ns. "Hyvinkään palottelusurma", mutta ilmiö sai kuitenkin inspiraatiota ulkopuolelta. Tämä massahysteria onkin siksi nähtävissä omituisena globaalina ja lokaalina ilmiönä.

Kolmantena huomiona Pyysiäinen nostaa 2008 vuonna tapahtuneen ehtoollisleivän nappaamiskohun. (Se voisi olla huvittava ja koominen, ellei se olisi niin hemmetin traaginen ja pelottava.) Se sai alkunsa kun Webster Cook halusi näyttää ehtoollisleivän ystävälleen joka ei ollut katolinen. Siksi hän salakuljetti öylätin ulos ; Koska tätä yritettiin estää jo kirkossa, hän ratkaisi ongelman laittamalla öylätin suuhunsa "spit, don't swallow" -strategialla ja käveli ulos. Tästä nousi suuri kohu, jossa katoliset lähettivät vakavia uhkaamisia ja mm. vaativat Cookin erottamista yliopistosta. Syynä oli se, että katolisen kirkon mukaan ehtoollisessa leipä ja viini muuttuvat maagisesti aivan oikeaksi Jeesuksen lihaksi ja vereksi, ja näin kyseessä oli Jeesuksen kidnapaaminen (ja kyllä, kidnapaaminen oli se sana jota asiassa käytettiin). Cook palautti lopulta öylätin kirkolle, saatuaan asian vuoksi esimerkiksi tappouhkauksia. - Kun Myers kommentoi blogissaan asiaan ja pyysi että hänellekin lähetettäisiin salakuljetettuja öylättejä, tilanne dramatisoitui entisestään. Olihan kammottavaa että joku kutsui Jeesus Kristusta vain keksiksi. - Myers päätyi lopulta heittämään öylätin, koraanin sivuja ja Dawkinsin Jumalharhan sivuja roskiin ja ottamaan tästä kuvan. Ja tämän seurauksena Bill Donohue kannusti ihmisiä häiriköintiin, ja pyysi että ihmsiet esimerkiksi tekisivät Myersille palvelunestohyökkäykseksi laskettavaa sähköpostin tukkimista. Asiaan liittyi myös tappouhkauksia, joista osansa sai sekä Myers että hänen lapsensa.

Nykyajan esimerkkien ja menneisyyden rinnastuksen voima.

Pyysiäisen-Guilloun tapa lähestyä ylilyöntejä onkin arvokas. Kun uusateismia syytetään usein militantiksi, tässä tuntuu aina olevan vain leimakirveen heiluttamisen henkeä ; Uusateisti näyttääkin olevan itse asiassa syyllinen sellaisella omituisella tavalla josta ei ole esimerkkejä ja josta ei jää todisteita. He ovat syyllisiä sillä samalla omituisella tavalla jolla McMartinin koulun opettajat olivat pedofiilejä.

Samanaikaisesti uskovaisten puolelta löytyy totaalisia ylilyöntejä, jotka ovat ajankohtaisuudessaan hyvä muistutus siitä että uskonnolla ei todellakaan ole mitään suojamenetelmiä estämässä ylilyöntejä tänä päivänäkään ; Päin vastoin, uskonnon moraalinen tiukkapipoisuus yhdistettynä uskonnonvapauteen värittää tilanteen sellaiseksi että uskova voi sanoa vain "minulla on velvollisuus tuomita koska uskon sydämessäni." Kun anekdootista tulee epäkriittisen yleisasenteen - joka näkyy kaikissa "uskonanekdooteissa" ja siinä miten niihin vaaditaan kunnioittavaa ja vakavasti ottavaa suhtautumista - faktuaalista, on tietysti luontevaa että samalla huonolla logiikalla juorusta tulee syyllisyys.

Tilanne näyttää ambivalentilla. Uusateisteja syytetään "militanteiksi" mutta he eivät ole tehneet mitään edes yhtä laajakirjoista kuin tuo hassu öylättitempaus, joka oli tuossa kolmikossa vakavuudeltaan se lievin ylilyönti. Bussiin liimattu "älä huolehdi ja elä hyvä elämä" -tyyliset sloganit eivät yksinkertaisesti vastaa ollenkaan sitä vakavuustasoa jonka uskovaisten parilla on. Samanaikaisesti uskovaisuutta pidetään rakastavana ja lempeänä, jonain jonka kritisoiminen osoittaa ilkeyttä ja vähintään huonoa makua koska. Ja siltä puolelta kuitenkin löytyy kaikenlaista.
1: Ambivalenssia korostaneekin Pyysiäisen esiintuoma ilmiö, jossa asian pelko ei tarkoitakaan että asia vähenisi, vaan että asia onkin yleisempää ; Uskovaisten pedofiliaskandaalissa pelättiin luonnollisesti lasten oikeuksien kautta. Tämä on luonteva pelko ja voidaan nähdä positiivisena ihmisen peruseettisyyden kunnossaolona. Uskovaisten maailmassa vääränlainen liberaali arvomaailma nähdään yleisesti riskinä, jossa tämä terve kunnossaolo kielletään. Ja fundamentalistien oikeistolainen maailmankuva esitetään nimenomaan ratkaisuna näihin ongelmiin. Kuitenkin tosiasiat mukaan lukien asia ei näytä kovin kivalta. Pyysiäinen nimittäin kertoo "the Fundamentals of Extremism" -kirjasta jossa on kokoelma eri asiantuntijoiden kirjoituksia fundamentalismin piirissä tapahtuvista asioista. Insesti ja lasten pahoinpitelyt, ja naisten kohtaama perheväkivalta ovat tilastollsiesti yleisimpiä uuskonservatiivien evankelisten keskuudessa. Maailmankuva kun kehottaa siihen että naiset ja lapset alistuvat, ja ovat armeliaita syylliselle. Kärsimys nähdään korottavaksi ja tuska onkin tie Jumalan mielisuosioon. Juoruissa pelkääminen ja tilastoissa tapahtuvat teot eivät selvästi kohtaa "sillä tavalla kuin pitäisi" -ja kenties odottaisikin.

Kun ehtoollisylilyönnin tapaisia uhkailuraivoamisia joihin liittyy hyvin laajamittaista ja sisällöltään kriminaalia aggressiota löytyy uskovaisten puolelta, kun uusateistit ovat vain leimakirvestavalla "militantteja", on selvää että tiedämme mistä nykypäivän noitavainoajat löytyvät. Pyysiäisen ja Guilloun tapa rinnastaa vanha ja uusi näyttävät että noitavainoista muistuttaminen on hyvinkin ajankohtaista ; Se olisi vähän sama kuin jos nykyajan italialaiset tappaisivat kristittyjä sirkuksessa - silloin olisi olennaista kurkistaa menneisyyteen ja kertoa että "teillä on tohon kuulkaa perinteet".

Näyttääkin että uusateismin militanttius johtuu siitä että se nähdään provokatiivisena. - Ja kun muistamme että käytännön data näyttää että epäarvostusta ja vainoa kokevat nimenomaan ateistit kun taas uskovaisille Jumala on egon jatke, jossa erimielisyys nähdään syynä loukkaantua ja suuttua, tiedämme mitä tämä tarkoittaa. - Eli uusateismien militanttius johtuu siitä että uskovaiset ovat yleisesti ottaen kovasti vihaisia ja paljon enemmän vihaisia - ja datan pohjalta syrjintään asti valmiita - kuin kehtaavat tunnustaa ääneen. Uusateismin "militanttius" onkin käytännössä ilmiselvästi illuusio joka syntyy siitä että uskonto on militanttia, ja vain tulkitsee vihaparanoiassaan erimielisyyden hyökkäykseksi, jolloin oman suuttumuksen aste ei enää määritäkään omaa aggressiivisuutta vaan vastustajan hyökkäävyyttä.

Joku voisi tietysti sanoa että vain vähemmistöt ja höyrypäät tekevät tämänlaisia. (Vähemmistöt kuten "katoliset", mutta ymmärtänet pointin, eivät lähestkään kaikki katoliset tee tämänlaisia ylilyöntejä.) Kuitenkin tähän asaan mielenkiintoinen huomio on se, miten niukasti uskonnolliset tahot ovat puolustaneet näiden ylilyöntejen uhreja. Asiat ovat kenties olleet hyvinkin medianäkyviä, mutta niihin on reagoitu hiljaisuudella tai kiertelyllä. Ei ole sanottu että tämä on väärin ja vielä vähemmän on menty väliin. Siinä missä tervehenkinen reaktio uskonnollisilta piireiltä on ollut vahvasti esillä esimerkiksi Breivikin ampumistapauksen kohdalla, kun ampujan uskovaisuus nostettiin esiin ja samalla esitettiin hyvin voimakas irtautuminen tapahtumasta, jossa ei jää epäselväksi että asiaa pitää paheksuttavana eikä minään mitä kukaan saisi tehdä. Näissä ylilyönneissä tämänlaista ei ole tapahtunut. Nämä ylilyönnit ovat vaikenemisen, eivät vastaanpanemisen, paikka. Siksi noitavainot tapahtuvat. Passiivinen "uskonnonvapauskulma" joka antaa luvan aggressiolle johtaa siihen että valtavirran "leppoisa uskonto" muuttuu support groupiksi tälle noitavainoajapoppoolle.

Passiivinen uskonto on myös ollut mukana rakentamassa tilannetta ; Se on auttanut siinä että keskustelukenttä on rakentunut sellaiseksi että jos vastustat näitä aggressiivisia, koetaan että olet laajemmin uskonnonvapautta vastaan. Ja tämä nähdään uskonnonvastaisuutena, ja tämä taas nähdään uskonvastaisuudeksi.
1: Kenties siksi että kukaan uskova ei oikeasti erota "uskoa" ja "uskontoa" toisistaan ; Toki joku slogan saattaa sanoa että "emme ole uskontoa vaan henkilökohtaista uskoa", mutta sitten heti perään vedetään kuitenkin teologisia dogmia kuten "sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi mutta suun tunnustuksella pelastuu.", joka on opinkappale eli uskontoa, ja väitän että tämä jopa demonstroi sitä että mitään uskoa ilman uskontoa ei olekaan.
___1.1: Toki voidaan sanoa että lausuntoni on väärä. Moni erottaa uskon ja uskonnon. Uskovaisetkin tekevät näin toistuvasti, nimittäin silloin kun se on kätevä PR -kikka jonka taakse kiemurrella kun pitäisi kantaa vastuuta jostain omasta tekemästään ylilyönnistä, jopa luonteeltaan hyvinkin julkisesta/poliittisesti sellaiseksi.

Kaikki tämä näyttää että uskontokritiikki on hyvinkin tarpeellista. Sen provokatiivisuus onkin kenties juuri siinä, että se on jarru uskonnolliselle hyväksiköytöllä. Kenties jopa ainut jarru, sillä esimerkiksi valtionkirkkomme ei sellaisia oikein tehokkasti ole osannut rakentaa.

---

Otsikko. Ymmärtäkää se miten haluatte. Kaikki keksimäni tulkintamuodot - (1) pamflettimaisesta teesistä sitä kautta (2) miten uskovaiset ei enää huido ohi vaan konkreettisesti tuhoa aikaansaaden siihen (3) kritisoitavaan väitteeseen miten noitavainoja pidetään jonain jota ei enää tapahdu - sopivat jotenkin tähän blogaukseen.