Jukka Hankamäki kirjoitti tekstin "Abortus arte provocatus" , joka on eräänlainen yhteiskunnallinen tarkastelukulma seksuaalietiikkaan. Hän keskittyy erityisesti aborttiin, jota pitää nykyään aiheena johon vallitseva asenne on hyssyttely, eli se ilmenee kulttuurissamme tabuaiheena josta puhumista ei pidetä oikein soveliaana.
Hän nostaa esiin sen, että syntyvyys on heteroseksuaalisessa kulttuurissa oleva vastuu. Ja että heteroseksuaalisuus on aborttien takana. Siksi hän näkeekin että "ironista, että muutamat puolueet ovat nostaneet homoavioliitoista suuren kohun, vaikka homoavioliitoilla ei vahingoiteta ketään eikä mitään, kuten aborteilla. Homoavioliitoilla ei ole uhreja, kuten verisillä raskaudenkeskeytyksillä." Kun homoavioliittoja ja abortteja vastustavat yleensä samat tahot, on selvää että kannanotoissa on jotain jonka voi nähdä ironisena. Hankamäki tiivistää konservativismin ongelmaksi laajimmillaan seuraavan "Soinin & Paavin kannattama aborttikielto ja ehkäisykielto muodostavat kyllä yhdessä erittäin vaikean yhtälön. Mikäli aikoo välttyä ei-toivotuilta raskauksilta ilman ehkäisyä, on pidättäydyttävä heteroseksistä tai alettava harjoittaa homoseksiä." Ehkäisyn kieltäminen todellakin lisää abortin tarvetta, ja konservatiivien ongelmana onkin se, että sen ajamassa maailmassa kaikki ne elämäntilanteet jotka ajavat kohti aborttia ikään kuin tarkoituksellisesti maksimoidaan mutta sitten abortti kuitenkin kielletään. On aivan turhaa kuvitella jos tällä ei olisi alentavaa vaikutusta elämänlaatuun - sekä syntyneillä lapsilla että heidän vanhemmillaan. Lopputuloksena on se kenties erikoinen havaintoni, että konservatiivisessa aborttikeskustelussa abortin vastustamisen määrittely "elämän suojeluksi" on pelkkä PR -slogan, harha, ja oikeasti aborttia kohdellaan konservatiivien maailmassa kuin se olisi rangaistuksesta pakenemista ~ Nähdään että synnillisen toiminnan seuraus, rangaistus, on lapsi, ja abortti on tästä pakeneminen.
1: Konservativiivinen seksuaalimaailmankuva on kenties "elämän puolella", mutta elämänlaatua vastaan. Tämä näkyy toki muuallakin ; Se ajaa ihmisiä epätoivoisiin tilanteisiin, kohti itsemurhaa, mutta kieltää tämän ratkaisun jolloin tottelevainen joutuu ns. "maksimaalisen paskaan elämään".
On selvää että konservativismin kohdalla tilanne (en sano että ongelma, vaan tilanne) on se, että konservatiivinen maailmankuva ajaa, paitsi yksilötason onnettomuuden lisääntymiseen, väestönkasvun maksimointiin. Länsimaissa ongelma ei ole suuri, mutta kun muisteaan että asenteet toteutuvat myös maissa joissa syntyvyys on suurta. Uskallankin sanoa että konservatiivinen maailmankuva on varmasti toiminut yhteisöissä jotka ovat olleet kooltaan suhteellisen pieniä. Länsimaiden hyvinvointi näyttää tihkuvan kehitysmaihin juuri siten että autetaan kehitysmaiden ihmisten perushengissäpysymistä ja vähennetään lapsikuolleisuutta ; Tämä on muuttanut tilannetta niin että strategia on ajautunut ns. ekologiseen loukkuun ; Ennen hyvä ja toimiva strategia on muuttuneessa tilanteessa jopa haitallinen.
Itsekin, olen hieman Hankamäen linjoilla, aborttiasiassa. Hänhän ei aja totaalista aborttikieltoa, mutta on vahvasti sillä linjalla että aborttien määrää olisi hyvä saada pienemmäksi. Itse kehottaisin panostamaan nimenomaan ehkäisyyn ; Tunnetusti ihmiset haluavat harjoittaa seksiä, sen verran voimakkaasti että erilaiset selibaattiaikeet rikkoontuvat tilastojenkin valossa yllättävän helposti. Abortti taas on viimeinen ja siksi huonoin ratkaisu, ratkaisu jossa on jo hitusen epätoivon makua. (En tosin usko että kukaan tekee sitä harkitsematta, sen verran perusinhimillinen teema ja suuri päätös asiassa kuitenkin on.) Kun on olemassa ehkäisyn kaltainen ratkaisu, joka on sekä edullinen että toimiva, on heteroseksuaaleillakin toimiva strategia. (Homoseksuaaleillahan näitä ongelmia ei tietysti ole. Heidän seksistään puutuu tämä vastuuelementti ja tämä antaa heille jopa, nimenomaan väestönkasvuteemassa, eettisen etulyöntiaseman.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti