Jason Rosenhouse on nostanut esiin Intelligent Designin vaimenemisen. Syynä on yksinkertaisesti se, että ID:n alusta on vierähtänyt 20 -vuotta. ID ei tänä aikana ole suinkaan noussut uudeksi vallitsevaksi paradigmaksi, vaan on pikemminkin hyytynyt. Uusia ideoita ja vanhojen soveltamisia ei ole tullut. Keskustelu on tyrehtynyt siihen että olemassaolevat akateemissävyiset kritiikit ohitetaan ja evolutionisteja syytetään kiusaajiksi, jotka eivät ota argumentteja ollenkaan käsittelyyn ja syyttävät kiusaamisesta - kuten esimerkiksi Klinghoffer joka esittää kohtaamansa kritiikit selittämällä että "These people are bullies and cowards." Eli kritiikin esittäminen on pelkurimaista kiusaamista. Muutenkin ID -henki on latistunut argumentaation sijasta retoriikan ja esitystavan muotoiluun. Sisällön sijaan on panostettu miltä kielenkäyttö kuulostaa ""See how well I write!" style." Vanhojen ongelmat jäävät auki ja uusia argumentteja ei esitetä. Tähän viitaten Myers on esittänyt että ID on selvästi unohtuvaa aikaa, ja että hän on iloinen siitä että Phillip Johnson on elossa kokemassa häviönsä. Intelligent Designin "kuolemasta" puhutaankin yllättävän yleisesti. Ja sen aihepiireissä on tämä asia huomioitukin ; jopa Suomessa on jutuissa selvästi palattu kohti perinteisempää kreationismia.
Ymmärrän toki että 20 vuotta on tieteensosiologisesti merkittävä, koska paradigmanvaihdokseen menee suunnilleen sen verran. Tosin tämä ei ole kovin vakuuttava päivämäärä, koska nousevan paradigman merkit näkyvät jo kauan ennen kuin se on valta -asemassa. "Asiat eivät käänny päivässä ja kerralla". Tässä mielessä se, että kyseessä ei ole nouseva paradigma on ollut selvä jo kauan aikaa.
Kuitenkaan en olisi näkemässä ID:lle suurempaa häviötä. Sillä se on "ruohonjuuritasolta voimansa saava" liikehdintä. Ja sen tukiryhmät eivät ole oleellisesti muuttuneet viimeisen 20 -vuoden aikana. Nouseva uusateistinen liikehdintä on luultavasti peräti vahvistanut heidän rivejään. (Esimerkiksi minun ateistinen kauteni oli silloin kun se oli vielä erittäin epämuodikasta, kyseessä on uusi virtaus.) Intelligent Designissä onkin nyt kysymys lähinnä erilaisesta strategiasta.
Tämä strategia on hit and run -strategia. Kokemani ja näkemäni mukaan ID on muuttunut enemmänkin pyrskäyksenomaiseksi ja neofiiliseksi systeemiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi melko tuore ID:n sisäisesti arvioima tuotos - jonka puutteet toki kaivettiin esiin nopeasti. Sen argumentit olivat identtisiä mitä Behen materiaalista on ollut jo vuosia esillä ja ovat hyvinkin tuttuja ja toistettuja. Ja sen heikot paikatkin on tunnettu ennalta - ja luultavasti tämä tietäen argumentti oli "ennaltatorjuttu" itse tutkimuksessa. Argumenttirakenne ja sen heikkoudet olivat toistoa, eikä materiaali tuottanut mitään lisää jo käytyyn keskusteluun. Tämänlainen redundantti materiaali on kuitenkin jotain joka antaa kuvan että "nyt tehtiin taas jotain". Ja tätä sitten heitetään sinne ruohonjuuritasolle. Tätä kautta ihmisten kiinnostus saadaan hetkeksi heräämään. Ja skeptikotkin joutuvat vastaamaan uunituoreeseen kirjoitukseen tuoreeltaan. Kun kritiikit valmistuvat, kuluu hieman aikaa ja vaivaa. Ja siinä vaiheessa ID -kannattaja on jo muualla.
Toki tämänlainen strategia oli tuttua ID -liikkeen alkuaikoinakin. Valtava määrä tehoa tuli siinä että kreationistit eivät puhuneet tutusti "mitä hyötyä on puolikkaasta silmästä" vaan puhuivat "palautumattomasti kompleksisista solukoneita" (IC) jonka ytimessä on ihan sama argumenttirakenne ; Behen konsepti löytyy identtisenä kreationisti Morrisin kirjoista joten selvästi kyseessä ei ole mikään täysin uusi ja innovatiivinen keksintö. - Innovatiivisuus puuttuu olipa Behe napannut idean kirjasta vai muutoin -tällä ei ole väliä koska kreationistit ovat metelöineet USA:ssa niin paljon että jokainen on jollain tavalla kuullut siitä siellä. Behekin osaa sanoa että kreationistit eivät vakuuttaneet häntä ja siksi hän kannattaa ID -tä. Selvästi kreationistien ajattelutapa on Behelle tuttu, koska muutenhan hän ei voisi lausua tämänlaisia kuvauksia vakavalla naamalla. - Kun termit olivat itsekeksittyjä ID:n sisäisiä termejä, oli lukija tietysti aluksi ihan pihalla mitä koko käsitteellä tarkoitetaan. Näin saatiin vähän aikaa pelikenttäetua siitä että toinen pakotettiin omaan kielipeliin ottamaan selvää ja keksimään kritiikkejä näihin uusiin asioihin.
Kuitenkin tämä ei silloin hit and run ja vainoitkentä ei ollut ID:n perusstrategiana, vaan ID -piirit harjoittelivat enemmän asiasta keskustelua ja tuottivat enemmän kirjoja ja argumentaatiota asiasta. Myös kriitikot ottivat osaa aktiivisesti juuri tämän vuoksi ; Elsberry ja Shallit käsittelivät - jopa tiimissä Wilkinsin kanssa CSI -informaatiosta ja sen matemaattisista ja luonnontieteellisistä virheistä akateemisesti ja pitkästi. He ovat vakavasti otettavia matemaatikoita, tiedemiehiä ja filosofeja jotka näkivät vaivaa ja työtä ja tuottivat taatusti jotain ihan muuta kuin "kiusaamista ja pelkuruutta". Nyt, hit and run -strategian aikana keskusteluskene on ymmärrettävästi latistunut, koska siinä ei ole enää mitään kiinnostavaa ja miellyttävää. - Kun parasta on, mitä voit saavuttaa, on se, että sinua haukutaan vainoajaksi, on selvää että intoa ei ole. Kun lisäksi selvää että uusi julkaisu on vanhan jo kumotun ajatusprosessointitavan uudelleenlämmitys joka tehdään huomionherättämiseksi. Tilanne on toiston ja uudistumattomuuden vuoksi asenne ja reagointi-into on samaa mikä muitakin provokaattoritrolleja helposti kohtaa. Kun tarjolla ei ole enää vakavastiotettavuutta tai kiinnostavuutta tai edes vasta-argumenttejen keksimiseen panostamisen tarvetta, on selvää että esiin nousevat turhautuminen, ignoraatio ja huvittuminen.
Eli tuore ID -strategia on vain keskittynyt siihen että kirjoitetaan vanhaa uudella nimellä. Ja kun siinä on uusi otsikko, niin ei ole väliä onko argumentti jo toistettu ja lukuisissa paikoissa lukuisia kertoja kumottu. Sillä uuden tekstin ideana on olla vain uusi teksti. Se herättää huomiota ja kritiikin saavuttua ollaan jo muualla. Näin saatetaan tietysti aiheuttaa harmaita hiuksia ruohonjuuritason skeptikoissa ja intoa ruohonjuuritason apologetiikan ystävissä. Mutta sen suurempaa intoa siihen ei näytä enää olevan akateemisessa tasossa.
Tosin ID:n luonteen kannalta jäljellä onkin yhä olennaisin. - Minusta on huvittavaa ylipäätään puhua ID:n kuolemasta vain siksi että sillä ei ole enää minkäänlaista akateemista kiinnostavuutta ; tässä argumentissa kun on taustalla jonkinlainen asenne siitä että ID:ssä olisi jossain vaiheessa ollut kysymys tieteestä ja tieteellisyydestä. Kuitenkin kyseessä on jokin muu, uskonto ja kouluopetus ja "taistelu lasten sielusta". Siksi esitän että ID:n kanssa tulee käymään juuri samalla tavalla kuin muidenkin denialististen suuntausten ja pseudotieteiden ; Ne menevät kenties muodista mutta niillä on aina pieni vakiintunut kannattajapiiri joka jatkaa omalla pikku radallaan ikuisesti. Tässä mielessä ID ei ole kuollut. ID on vain urautunut ja mennyt pois muodista. ID:llä on "lot more than one ton of soil".
Otsikko viittaa Doverin oikeudenkäynnissä olleeseen Behen omituiseen vastaukseen - joka ei ole saanut hirveästi mediajulkisuutta vaikka se on kohtuu tärkeä.
"Q : You concluded, it would take a population size of 10 to the 9th, I think we said that was a billion, 10 to the 8th generations to evolve this new disulfide bond, that was your conclusion?
M.B. ; "That was the calculation based on the assumptions in the paper, yes."
...
Q. "In that first paragraph, he says, There are more than 10 to the 16 prokaryotes in a ton of soil. Is that correct, in that first paragraph?"
M.B. "Yes, that's right."
Q. "In one ton of soil?"
M.B. "That's correct."
Q. "And we have a lot more than one ton of soil on Earth, correct?"
M.B. "Yes, we do."
Q. "And have for some time, correct?"
M.B. "That's correct, yes."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti