Juha Leinivaara ihmetteli miten Intelligent Designin kannattajilla on päinvastaisia selitysmalleja samaan ilmiöön. Kun eksoplaneettojen tutkiminen oli uusi ala, ID -läiset kritisoivat sitä. Silloin keinona oli viitata oikeaoppisuuskeskusteluun, jossa eksoplaneettojen etsiminen oli darwinismin maailmankuvan heijastumaa ; Ihmistä ei suostuttu näkemään ainutlaatuisena. Sittemmin, kun tähtitiede on kunnostautunut ja näiden planeettojen miettimistä on muutettu, ajatellaankin että ID ei väitä että maan elämä olisi ainutlaatuista ; Vieraiden planeettojen elämä olisi yhtä teologisesti ongelmatonta kuin Amerikassa olleiden intiaanien löytäminen eurooppalaisille kristityille. ID sen sijaan voisi tutkia juuri näitä ja näin älyn tutkimus osoittaisi että ID on tarpeellinen.
Tämä muistuttaa siitä, että ID:n suunnittelijamallilla ei ole tieteellistä selitysvoimaa. Se on enemmänkin jotain joka liimataan havaintojen päälle jälkikäteen. Tätä kautta se ei ole kovinkaan ohjaava tutkimusohjelmana.
Tämä muistuttaa siitä, että ID suhtautuu toki usein asioihin aukkojen Jumala -argumentaation kautta. Eli he selittävät että se, mitä ei tiedetä olisi jotenkin olennaisesti todiste Jumalasta. Kuitenkin hyvin usein heillä onkin roolina juuri päinvastainen ; Mysteerin sijasta tiedettyyn sovittaminen, Ad hoc -jumala, onkin jopa voimakkaimpi hahmotostermi kuin aukkojen Jumala. Sillä aukkojen Jumalakin on ad hoc -Jumala, joka on sovitettu siihen että tiedämme mitä emme tiedä. Samanlaisesta tosiasiohin sovittamistyöstä on kysymys. Ja jo tämä näyttää että suhde eksoplaneettoihin on vain yksityiskohta ; Sama ongelmallinen asenne on mukana kaikessa mihin ID koskee. Se ei ennusta ja selitä, ja jos toinen osapuoli tekee jotain oletuksia tämä selitysvoima ja tietynlaisuus muutetaan jopa selitysmallin tappioksi kutsumalla sitä tämän teorian narraatioksi.
Leinivaarakin esittelee sitä miten ID:läiset käyttävät hyväkseen sitä mitä ei tiedetä - esimerkiksi uusi tieteenala, kuten eksoplaneettojen etsiminen perustelee olemassaolonsa juuri siksi että tietoja ei vielä ole hirveän paljon - seuraavalla logiikalla ; "ID should be the default position till demonstrated otherwise." Eli Suunnittelu olisi nollahypoteesi. Se kun on ylivoimainen naturalistiseen versioon verrattuna ja se pitäisi olettaa voittajaksi jo ilman tietoa. "Emme tiedä" ei siis saisi olla ollenkaan tieteellisessä valikoimapakissa, vaan kaikelle mysteereille pitäisi aina olettaa tunnettavuus, perusoletuksena sen taakse nähtäisiin Suunnittelija.
Ajatus ei luonnollisesti miellytä kovin monia. Mutta itse näen siinä huvittavan piirteen. Sillä se tarkoittaa sitä, että kauan kauan sitten oli aika, jolloin ihminen ei tiennyt mitään. Ja kaikkialla näytti olevan Jumalia ja naturalismin ylittäviä ihmeitä. Kaikki luonnonilmiöt tuntuivat selittämättömiltä ja niiden taakse oletettiin tieto. Esimerkiksi ukkosen taakse oletettiin tieto Zeuksesta. Sittemmin tietoa tuli lisää, ja Jumalaselitykset olivat ennakkokulmansa vuoksi tuomittuja joko vain pitämään ennakkoasemansa ennallaan tai häviämään. Koska Jumalaa nähtiin kaikkialla, se ei voinut valloittaa selitysmallilleen lisää tilaa. Ja nykyään ihmiset ovat oppineet paljon ja tunkeneet Jumalaa yhä pienempiin ja omituisempiin kolosiin. Tieteenhistoria rakentui "Alussa emme tienneet mitään ja kaikki kannattivat monenlaisia Intelligent Design -ajatuksia ilmiselvyyksinä - mutta sitten opimme asioita ja se oli tuhoisaa".
Näin ollen Intelligent Designin perusidean kohdalla onkin olla ainaisessa taistelussa kaiken tieteen ja selittämisen ja tietämisen kanssa ; Eipä ihme että Intelligent Design, kreationismi ovat denialistisia. Ja jopa akateemisen teologian jumalaselittämiset joutuvat ottamaan jonkinlaisen tiedevastaisen näkökulman, jossa sen sijaan että tieteen ymmärrys sovellettaisiin Jumalahypoteesin voimaksi, selitetään esimerkiksi NoMa -periaatteesta, siitä että Jumala ei ole tieteen ja tiedon asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti