Minulla ei ole mitään uskonnollisia ihmisiä vastaan. Ongelmani koskee uskonnollisia tekoja. Ei ole mitään väliä, onko uskonnollinen toimitus jotain joka tapahtuu piilossa neljän seinän sisällä vai julkisesti ; Se on molemmissa tapauksissa inhottava epämoraalinen teko. En suinkaan vihaa uskovaa, vaan sitä että hän harjoittaa esimerkiksi rukoilua, uskonnollisten kirjojen lukemista, lastensa kasvattamista uskonnollisten arvomaailmojen mukaan. Suorastaan vihoihin minut kuitenkin saavat vain uskonnollisuuden poliittisuus ; Kun uskonnollisille ihmisille halutaan esimerkiksi oikeus mennä naimisiin samaan tapaan kuin eiuskonnollisille ihmisille. Kun uskontoa halutaan julistaa esimerkiksi kulkueissa tai tarjoamalla materiaalia jonka tavoite on saada ihmiset suhtautumaan positiivisesti uskontoon. Koska maailmankuvani määrittelee uskonnollisuuden halveksittavaksi, en välitä pätkääkään siitä että jonkun muun maailmankuvassa siihen liittyy romanttisia ja kauniita mielikuvia. Asia on yksinkertaisesti iljetys.
Ylläoleva teksti on ajatuskoe. Jos kirjoittaisin jotain tuonkaltaista tekstiä vakavissani, sitä syytettäisiin syrjiväksi. Uskonnolliset tahot raivostuisivat siitä että heitä sorretaan. Kukaan ei näkisi tätä suvaitsevaisena, eikä tässä nähtäisi mitään kaunista tai hyväksyttävää. Kaikki tekosyyt jossa "en vihaa ihmistä" nähtäisiin vähintään omituisena koska uskonnollisuus kuitenkin värittää ihmisen elämää, toimintaa, minäkuvaa, identiteettiä, maailmankuvaa .... hyvinkin voimakkaasti.
Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ongelmani koskee homoseksuaalisia tekoja. Ei ole mitään väliä, onko homoseksuaalinen akti jotain joka tapahtuu piilossa neljän seinän sisällä vai julkisesti ; Se on molemmissa tapauksissa inhottava epämoraalinen teko. En suinkaan vihaa homoa, vaan sitä että hän harjoittaa esimerkiksi anaaliseksiä, homoseksuaalejen taiteilijoiden kirjojen lukemista, lastensa kasvattamista liberaalin homoja kannattavan arvomaailmojen mukaan. Suorastaan vihoihin minut kuitenkin saavat vain homoseksuaalisuuden liittyminen poliittisuuteen ; Kun homoseksuaaleille ihmisille halutaan esimerkiksi oikeus mennä naimisiin samaan tapaan kuin heteroseksuaaleille ihmisille. Kun heteroseksuaalisuutta halutaan julistaa esimerkiksi kulkueissa tai tarjoamalla materiaalia jonka tavoite on saada ihmiset suhtautumaan positiivisesti homouteen. Koska maailmankuvani määrittelee homoseksuaalisuuden halveksittavaksi, en välitä pätkääkään siitä että jonkun muun maailmankuvassa siihen liittyy romanttisia ja kauniita mielikuvia. Asia on yksinkertaisesti iljetys.
Nyt moni näkee täsmälleen saman kauniina nimenomaan niiden tahojen toimesta joiden mielestä aikaisempi lausunto oli "kammottavaa militanttia uusateismia". Sekä logiikka että etiikka kohtaavat tässä kohden mielenkiintoisesti ; Logiikassa rationaalisuus tarkoittaa minimissään sitä, että noudattaa koherentisti ja systemaattisesti samanlaista logiikkaa. Tämän näkyvin piirre on se, että samanlaisista tilanteista johdetaan samanlaiset johtopäätökset. Etiikassa taas ei kunnioiteta kaksoisstandardeja joissa samanlaisia perusteluja kohdellaan erilaisesti ; Silloin eettinen perustelu ei liity oikeutukseen vaan asiat on päätetty ilman. Tällöin etiikka ei ole reilua vaan siinä on eriarvoisuutta, privileegioita.
Siksi sinunkin on joko vastustettava molemia ehdotelmiani tai kannatettava molempia. Siksi kannattaakin miettiä minkä valitsee ja mitä seuraa järkähtämättömästi. I really don't care which one you choose! Sen jälkeen onkin hyvä huomata, että tosiasiassa uusateistejen johtajista ei hevillä kaivelemallakaan löydy esimerkin uskonnon totaalikieltäjiä. Uskonnollisten puolen kohdalla ei tarvitse kuin kaivaa esiin Rick Santorum, joka on katolinen konservatiivi ja on yksi varteenotettavimmista republikaanien presidenttiehdokkaista tulevissa vaaleissa. Kun mietitään mitä hän on sanonut homoseksuaaleista, voidaan kaivaa esimerkiksi tämän päivän "Ilta~Sanomat", jossa kerrotaan että hän on lausunut seuraavaa "Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ongelmani koskee homoseksuaalisia tekoja." Tämän kalibroinnin jälkeen onkin syytä miettiä (a) onko uusateismi todellakin militanttia ja (b) onko uskonnollisuuden ilmeneminen äärimmäisen militanttia.
9 kommenttia:
Hyvin kalibroitu
Jenkeissä tuo homoversio olisi varmasti hyväksytympi, mutta Suomesta en olisi varma. Vaikka kokemuspiirini on tietenkin biasoitunut, niin löisin tasaisilla kertoimilla vetoa sen puolesta, että Suomessa tuo homoversio pahastuttaa useampaa pahemmin kuin uskovaisversio.
Tasan tarkkaan ottaen nimenomaan suomessa ollaan yleisesti liberaalimpia. Tarkoittaa sitä että painokertoimet on siirtyneet, ei muuttuneet.
Väitän että USA:n polarisoitunut kulttuuri on nostanut esiin sen, että sekä homoversiolle että uskontoversiolle löytyy enemmän sekä vastustajia että puoltajia.
Suomessa taas on vastaavasti löysempi kulttuuri. Näin ollen löytyy marginaalisemmin näitä räyhääjiä. - Kuitenkin Suomessakin tuo "en vihaa homoja vaan homoutta" on hyvinkin yleinen kulma, ja kuten keskustelu näyttää niin se kohtaa jonkin verran raivoa. Se, että joku olisi totaalikieltämässä uskontoa ~ Vaikea sanoa mitä kulttuurissamme tapahtuu, kun tämänlaista esitystä ei tietääkseni ole kukaan edes esittänyt.
Kenties "sisäinen korvasi" on äärimmäisen biasoitunut ja luulet että kun kukaan ei kritisoi uskontojen totaalikieltoa niin ollaan sillä kannalla, vaikka tosiasiassa näitä totaalikieltäjiä ei vain ole olemassa joten ei ole tarvetta millekään vastaannousulle.
Itse asiassa voidaan jopa sanoa että uskontokulttuurista on noussut voimakas syytös-leimakirveslinja, joka väittää ateismia julmaksi liittämällä siihen adjektiivin "militantti" He vastustavat jotain jota ei edes ole olemassa, joten uskallan sanoa jo tältä pohjalta että vaikka vastustusta nousisi, niin todennäköisesti ne raivojeesustelijat olisivat kovasti suuttuneena puolustamassa uskontoa. Tämä aggressio näkyy toki esimerkiksi "pakkouskonnonopetuspuheissakin". Jotkut haluaa vapautta uskonnontunneista ja jo tämä on kova vihan paikka monille.
Väitän siis että olet suorastaan väärässä, ja jos mielikuvasi ohjaavat johonkin muuhun, niin sen pahempi mielikuvillesi.
Tosin tässä "homoversio pahastuttaa useampaa pahemmin" on toinen puoli. Nimittäin määrä ja laatu.
Itse välitän vain siitä militantista puolesta. Eli jos on useampi tai vähempi, ei kiinnosta. Sitä saa olla mitä tahansa mieltä kunhan ei ole fanaattinen kusipää.
Homoseksuaalisuuden oikeuksien puolella keskustelu on aktiivisempaa. Ihmettelenkin että miten homojen oikeuksia rajoittava puoli tuntuu marginaalilta, joka yrittää oman marginaalisen vakaumuksensa pakottaa kaikille muillekin. Niillekin jotka eivät tätä uskomusta jaa.
Tämä demokraattinen mielipiteen esiinnousu taas sotketaan monesti siihen että tämä homolinjama olisi vihaista. Tämä on pahasti virheellistä tunteensiirtoa. On yksinkertaisesti totaalisen väärin siirtää omia loukkaantumisen tuntemuksia itsessään vastapuolen vihaisuudeksi.
Näin ollen voidaan sanoa että homojen puolella on paljon puolestapuhujia, ja niiden vastustava on pienempi, äänekkäämpi ja nimenomaan se militantti. (Tunkevat rajoitteita muille oman vakaumuksen pohjalta, suihkuttelevat pippurikaasulla ja Päivä Räsänen komppaa että ei hyväksy tekoja "mutta niin kovin ymmärtää" - jota hyssylinjaa ei tekisi jos minä vaikka huomenna iskisin pippurikaasulla Jumalanpalveluksessa = selvä merkki siitä että on epätasa-arvo.)
Uskallan suoraan sanoen väittää että suvaitsemattomuuspuhe ja militanttileiman lyöminen on uskovaisten tapa. Kuitenkin kun omasta egon jatkeen loukkaamisesta edetään itse vainoamisen ja eriarvoistavan maailman rakentamiseen, niin näyttääkin siltä että nimenomaan uskonto on taipuvainen militantismiin, joka purskahtelee siellä täällä. Ja koska uskonnollisuus on hyvin yleinen näkemys ja uskonnollisuuteen suhtaudutaan hyvin positiivisesti suomessa, on selvää että tässä kohden on ongelmapaikka johon ei ikään kuin ole lupaa puuttua. Heti jos kritisoit uskontoja, ja syytät niiden ongelmapaikoista tilastoihin ja reaalitapauksiin viitaten, niin siinä vaiheessa onkin sitten uskonnoton se "militantti" eikä se uskovainen joka teon tekee ja nyt niin kovin loukkaantunutta leikkii.
Ja kolmanneksi; On toki ehdottoman riemukasta nähdä ihmiset ideologioiden kautta, ideologioiden edustajana. Tämä on kuitenkin hieman hassu ajatus koska se itse asiassa sanoo "piilo-oletuksena" että ideologia ohjaa ihmistä, eikä ihmien valikoi itselleensopivaa ideologiaa. En toki kiellä manipulaation ja pakottamisen ja indoktrinoimisen olemassaoloa, mutta ihminen elää muustakin kuin ideologiasta. (Kuten synnynnäisestä temperamentista.)
On kenties olennaista keskittyä kuitenkin siihen ihmiseen jota voi muuttaa. Eli itseen. Kaksoisstandardin yleisyys viittaa silloin oikeastaan vain siihen että monella olisi tässä itsetutkiskelun paikka.
Minun tekstini tuo esiin sen, mitä mieltä olen molemmista näistä tilanteista ja ne ovat keskenään koherentit. Lyön vaikka vetoa että vastaavaa kaksoisstandardia on vaikeaa löytäää uusateistien puolella (joiden linja ei ole uskontobanni kaikilta, vaan vapaus elää oma elämä ilman uskontoa ilman että joku moittii pahaksi, moraalittomaksi militantiksi) mutta on helppoa kaivaa Soinin kaltainen presidenttiehdokas jolla ON tässä kohden kaksoisstandardi. Päivi Räsänenkin vaikuttaa politiikassa ja hänen suhtautumisensa uskonnonopetukseen ja homoseksuaalisuuteen ovat kuin eri planeetoilta... (Homoillan jälkeen on näkynyt perkeleesti niitä suuttuneita uskovaisia joista tässä lepsukat "syrjivät syrjijiä". Sen sijaan uskonnottomien oikeuksia puolustavaa uskovaista ei ole löytynyt vaikka asiaa on haastettu. Saamani ehdokkaat ovat olleet peräti harvinaisen epäeettisiä.)
Entä sinä? Ehkä se on se olennaisin, koska tietääkseni et ole Timo Soini tai Päivi Räsänen.
"Nimittäin määrä ja laatu.
Itse välitän vain siitä militantista puolesta."
Itse taas viittasin nimenomaan määrään, joka demokratiassa lopulta ratkaisee. Fanaattisia ja älyllisesti tavallista selvemmin epärehellistä väkeä löytyy (yhteiskunnallista keskustelua mittapuuna käyttäen) paljon enemmän kristittyjen puolelta Suomessakin.
"On kenties olennaista keskittyä kuitenkin siihen ihmiseen jota voi muuttaa. Eli itseen."
Minulla ei ole päämääränä muuttaa mitään ainakaan näillä kannanotoilla, joten en näe, miten omat kantani liittyvät asiaan.
Voin kuitenkin vastata, että itse olisin pikemminkin huolissani kaksoistandardista toiseen suuntaan. Uskontoversio herätti minussa vain laimean "jaah, aika perustelematonta" -reaktion, kun taas homoversio olisi varmaankin aiheuttanut voimakkaamman tunnereaktion, jos olisin olettanut sen olevan sanottu omana mielipiteenä, ehkä siksi koska liitin sen tiettyyn kontekstiin. Vaikka älyllisesti yritänkin suhtautua tapauksiin samoja standardeja käyttäen, on emotionaalisen suhtautumisen ero huolestuttava, koska siitä voi seurata ajatusvääristymiä.
"Minulla ei ole päämääränä muuttaa mitään ainakaan näillä kannanotoilla, joten en näe, miten omat kantani liittyvät asiaan."
Esityksesi vaikuttaa rehellisesti sanoen irvokkaalta. Minäkin olen ns. metodologi, ja tämä teksti liittyy etiikan perustelemiseen. Silti ristiriidattomuuden ja koherentin esityksen esiintuominen on enemmän kuin oleellista - ja se on käytäntönä sekä logiikassa että etiikassa. (Ja tämä oli se jutun aihe.)
Jo kommentoimalla teet asetelman että mielipiteen esittämisellä on jotain väliä. Muuten olisit vain ollut hiljaa.
Loppu näyttää siltä että sinulla on emotionaalinen kaksoisstandardi jonka olemassaolon tajuat, mutta jonka epäreiluuden kiellät "vähemmän kuin" -logiikalla. (Voinen siis tulla ja vedellä ihmisiä turpaan mielin määrin koska murha on pahempi?)
Minäkin kannatan demokratian menetelmää lainsäädännössä. Eli lain ei tarvitse olla sisäisesti koherentti. Mutta jos kyseessä on ihmisen oma maailmankuva, on jäsentyneisyys vähintään ansio, ja sen tavoittelua ja vakavaa pyrkimistä sitä kohti voidaan tämän lisäksi pitää peräti rationaalisen ja eettisen ihmisen vaatimustilana.
Siksi olenkin tyytyväinen että vastasit, vaikka et suoraan sanoen oikein viitsinyt. Et menettänyt mitään, mutta sait paljon. Tai ainakin hitusen lisää arvostusta minulta. Kiitos siitä.
Minulle molemmat, sekä "uskontobanni että homobanni", aikaansaavat kovia emootioita. Minua ei haittaa jos joku on erimielinen itse asioita, tai on kaikille lievemmin reagoiva. Minä elän siinä omituisessa maailmassa jossa ihmisiä pitäisi kohdella samanlaisista teoista samalla tavalla. Ja oikeusvaltioiden ajattelisi pyrkivän kohti tämänlaista. Monet ihmiset eivät tätä tee, ja he voivat hyväksyä epäreiluutta. Heillä on mielipiteenvapaus, mutta toisaalta heitä varten on lakeja ja tuomioita. Ja joissain tapauksissa pitääkin olla.
”Jo kommentoimalla teet asetelman että mielipiteen esittämisellä on jotain väliä. Muuten olisit vain ollut hiljaa.”
Jotain väliä, mutta ei välttämättä niin että pyrkisin käännyttämään väkeä. Jos pitäisi arvata, sanoisin sen liittyneen ajatusten peilaamiseen. Sinänsä mielenkiintoni on enemmän kognitiotiede-mielenfilosofia-tieteenfilosofia –aiheissa.
”Loppu näyttää siltä että sinulla on emotionaalinen kaksoisstandardi jonka olemassaolon tajuat, mutta jonka epäreiluuden kiellät”
Nähdäkseni totesin sen olevan valitettavaa. Kuitenkin siitä ei ole odotettavissa käytännön haittaa, joten se on valitettavaa pikemminkin siksi, että se on tahra ajattelussani, tai sitä pohjustavassa emootiojärjestelmässä. Homoliittojen vastustaminen kaksoisstandardilla olisi tahra ajattelussa, mutta lisäksi myös realistisesti myötävaikuttaisi yhteiskuntaan.
Uskontoemootioni ovat siis vielä selkeämmin oma asiani kuin kaksoistandardi homoliittoja kohtaan olisi, jota tosin sitäkin pidän omanani. Kiinnitän huomion mieluummin tekoihin (ml. puhe), emootioden "epäreiluus" tulee tässä siinä määrin esille mitä ne vaikuttavat käyttäytymiseen.
Linkkiin liittyen, jos valitaan poistettavia kaksoistandardeja tai korjattavia yhteiskunnallisia asioita, niin asia kannattaa aloittaa kustannus-hyöty -suhteeltaan parhaimmista. Voin myöntää kaikkien kaksoistandardien olevan epätoivottavia (haluan varata termin epäreilu tietoisen työmuistin päätöksille sikäli, kun se pystyy määräämään olennaisen käyttäytymisen). En kuitenkaan rehellisesti sanottuna koe asiaa niin vakavaksi, että jaksaisin työskennellä emootioitteni parissa siten, että saisin neutraaleja tuloksia jostain Implicit Association Testissä, en ainakaan tätä yhtä ongelmaa varten. Minulla on niin sanotusti parempaa tekemistä.
Näen jännitteen siinä että katsot asennetta eipoliittisena "Jotain väliä, mutta ei välttämättä niin että pyrkisin käännyttämään väkeä." mutta ratkaiset sen politiikalla ja nimenomaan politiikalla "Kuitenkin siitä ei ole odotettavissa käytännön haittaa, joten se on valitettavaa pikemminkin siksi, että se on tahra ajattelussani, tai sitä pohjustavassa emootiojärjestelmässä. Homoliittojen vastustaminen kaksoisstandardilla olisi tahra ajattelussa, mutta lisäksi myös realistisesti myötävaikuttaisi yhteiskuntaan."
Ajatuksesi on kuitenkin sinänsä kaunis, koska se kehottaa ottamaan "asennevamman vaikutuksetkin" huomioon. Tällöin asennevammaerokin voi kadota, koska epäbalanssi esimerkiksi sattuu tasapainottamaan sitä tilaa joka yhteiskunnassa muuten vallitsee (lain ja järjestelmä osalta) olemalla sille vastavoimana? (Tjsp.)
Lähetä kommentti