Kristinuskossa pääsiäisen tarinassa olennaisessa osassa on oikeastaan se, mitä tapahtui "pääsiäisen jälkeen" ; Kerrotaan miten apostolit saivat Pyhää Henkeä ja muuttuivat tämän voiman kautta. On varsin tavallista, että "Raamatun" kertoma Jeesuksen kuoleman jälkeen tapahtunut julistaminen ja käännyttäminen vaatisivat Pyhän Hengen yliluonnollista apua. Tässä perusteluna on se, että apostolit olivat ihan tavallisia arkoja ja ujoja ihmisiä, kalastajia ja vastaavia.Tätä kautta Pyhän Hengen "muutostarinaa" pidetään ikään kuin koko opinkappaleiden todisteena, koska esitetään että apostolit eivät mitenkään muuten olisi voineet olla rohkeita julistajia, koska he ovat tavallisia ihmisiä.
Tässä "muutostarinassa" olennaisin heikkous on itse asiassa kerrottu jo "Raamatussa" ; Apostolit olivat olleet kenties tavallisia kalastajia kolme vuotta aikaisemmin. Mutta Raamattu kertoo myös siitä, miten Jeesuksen kanssa maailmaa kiertäessä oli tavallista että oltiin tekemisissä ihmismassojen kanssa. Kaikki ihmeet siitä miten valtavia kansanjoukkoja ruokittiin viidellä leivällä ja kahdella kalalla referoivat näihin kansanjoukkoihin. On aivan vissi että kolme vuotta tämänlaista mediamylläkkää totuttaa ihmisen "ties mihin".
Toisaalta "Raamattu" kertoo myös esimerkiksi Pietarista, ja kertoo hänestä muutakin kuin kalajuttuja ja sen miten hän kielsi Jeesuksen kolmesti. Tätä petostarinaa käytetään toki usein nimenomaan tukemaan Pyhän Hengen muutosvoimaa ; Ennen sitä Pietarikin oli ikään kuin pelkuri joka sai rohkeuden ulkopuolelta, ja ratkaisevaa oli vain valmius ottaa tämä muutosvoima vastaan ja haluta sitä. Kuitenkin kun vilkaistaan hieman pääsiäisen aikaan ja Getsemanen puutarhan tapahtumiin, huomaamme että Pietari tekee siellä muutakin kuin nukkuu univelkojaan pois. Hän muun muassa lyö Jeesusta pidättämään tulevia ihmisiä miekalla. (Pietari is cool.) Myöhemmin, kun "roomalaisuhkaa" oli esillä sen verran että vastaan taisteleminen olisi ns. toivotonta ja siksi typerää, hän käytti valehtelua suojakeinona.
Olennaista on se, että Jeesuksen teloittamisen jälkeen "roomalaisuhka" ei enää ollut läsnä. Eli silloin kun hän oli julistamassa Pyhää Henkeä tilanne oli aggressiivisimmillaan vähemmän tiukka kuin Getsemanen puutarhassa. Muutosvoiman tarve tuntuu tämän jälkeen suorastaan omituiselta. Kyseessä ovat kuitenkin selvästi taisteluvalmiit Jeesuksen ympärillä pyörineen, valtavan mediamyllytyksen saattelemana pyörineen, uskonlahkon ydinporukkaa. Se, että tämänlaiset julistavat on aivan yhtä yllättävää kuin se, että vaikka "Nokia Missio" rakentui alunperin Markku Koiviston persoonan, karisman ja syöpäparanemiskertomuksen varaan, hänen jälkeensä ydinporukka jatkoi julistustoimintaansa hänen lähtönsä jälkeen. Kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt.
Tunnettu tosiasia on se, että esimerkiksi maailmanlopuua ennustaneet kultit eivät suinkaan lakkaa toimimasta kun päivämäärä menee ohi. Tavallista on että tilanne selitellään jotenkin ja sitten jatketaan kuin tällä epäonnistumisella ei olisi mitään väliä. Tässä muodossa ei liene yllättävää että messiaan kuolema ei ole mikään este. Jos ihmisen on vaikeaa myöntää, että ihan tavallinen eimessiasihminen on kuollut ja että tämän kuoleman jälkeen hänellä on oltava elämää. Niin miten onkaan helppoa selittää jälkikäteen, että messiasihminen olisi elossa. Etenkin jos on useampi kymmenen vuotta aikaa värittää taustatarinoita julistamalla. (Uusi Testamentti oli jotain jota ei kirjoitettu kovinkaan tuoreesti tapahtumien jälkeen.)
Luultavasti tämänlainen kristillisessä konseptissa kerettiläinen ajatustapa on kovasti hyväksyttyä silloin kun puhutaan muiden uskovaisten julistajista. Jos löytyy innokas jonkun muun uskonnon edustaja, on helppoa esittää että kyseessä on vain "fanaattisuus" joka taas ei tarkoita että kyseinen uskonto olisi totta. Fanattisuus kun ei tarkoita muuta kuin vakaumusta, jonka kohdalla tunnustetaan että vakaumuksen vahvuus ei ole sama kuin vakaumuksen totuudellisuus - ja mielipiteen voimakkuus ei ole ollenkaan sama asia kuin asian perusteluarvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti