Sain vielä Korsossa asuessani anonyymin uhkauksen jota ei oltu postitettu laatikkoon ulkoisen jakelufirman kautta, vaan se oltiin kannettu sinne omakätisesti - jokin joka aika ikävästi kertoo että "tiedän missä asut, ja kävin muuten seinäsi takana". Oikeastaan ainut, mitä siitä voitiin sanoa oli se, että olin ärsyttänyt jotakuta kreationistia. Asia on luonnollisesti häirinnyt minua hyvinkin kovasti. Tämänlaisten tapausten selviäminen on melko epätodennäköistä. Nyt, hyvinkin tuoreesti, sain selviteltyä tämän tekijän. ~ Oli hieman yllättävää, että hän ei ollutkaan suivaantunut internetmaailmassa, vaan suivaantunut normaalielämässä. Itse asiassa hän oli sellainen, että vaikka tiesin hänen vakaumuksestaan, en olisi koskaan uskonut että hän voisi tehdä jotain tämänlaista. Itse asiassa kyseinen Sami (nimi melkein muutettu) on käynyt meillä jopa muutaman kerran kylässä.
Selitykset motiiveista olivat hieman sekavia, koska häntä yhdisti selvästi se, että hän halusi vaikuttaa, kavahduttaa minut ikuisten totuuksien äärelle, antaa ikään kuin kuoleman kontekstiksi joka värittää tärkeän ja pinnallisen. Mutta samalla hän oli ajatellut että olen sen verran kova, että tempaus ei olisi liian dramaattista. Reagointini voimakkuus olikin yllättänyt hänet, ja siinä vaiheessa hän ei enää uskaltanut paljastaa omaa osuuttaan asiaan, koska hän oli samalla huomannut minussa ne puolet joiden armeliaisuus on sitä että saa 30 sekuntia etumatkaa, jos siis olen hyvällä tuulella. - Itse koen että tämä luonnehdinta on vääristelyä, sillä tosiasiassa olen niitä ihmisiä joiden armeliausuus on sitä, että he antavat 30 sekuntia etumatkaa vain tarkoituksenaan saada toinen kääntymään karkuunjuoksuun jotta tätä voi lyödä välittömästi ja järkähtämättä selkään.
Tapaus paljasti samalla sen, miten "ex post/ex ante" vaikuttaa myös uhkaustilanteissa.
1: Kun uhkaaja oli vielä luonteeltaan tuntematon, oli tähän helpompi suhtautua pelkän verenhimoisen koston kohteena. En voi kiistää että en olisi fantasioinut erinäköisistä varsin brutaaleista tempauksista joihin laki suhtautuu tiukasti. En voi olla sanomatta että en olisi nauttinut siitä että pääsisin sanomaan "Requiescat in pace". Tuntematon uhka oli jotenkin pelottavampi, kyvykkäämpi, pelottavampi ja kasvottomampi. Sitä oli helppoa kohdella tämänlaisena.
2: Aivan toista onkin sitten kohdata epämääräinen hyypiö, joka huolimatta saamistaan suorista viesteistä kaikkihyvältä kaikkitietävältä Yläkerran Isännältä kykenee totaalisiin virhearviointeihin ja ylilyönteihin toimissaan. Sellainen hyypiö jonka kuvittelu minkäänlaiseksi riskiksi olisi omituista jo sen takia että hän voi tietyistä selvästi vittupäisistä piirteistään huolimatta on vaikeaa kuvitella pohjimmiltaan edes pahaan taipuvaiseksi. Ja jota korostaa se, että vaikka intentiota olisi, kompetenssi jäisi kuitenkin viimeistään taitopuoltelta puuttumaan.
Siksi, vaikka voisi ajatella että kyykäärmeen sikiön kantaminen povella olisi rikosta pahentava teko - eli esimerkiksi Juudas Iskariot olisi kovennetusti syyllinen luopioudestaan Jeesusta kohtaan koska Jeesus oli hänen ystäväpiirissään eikä ystäville yksinkertaisesti tehdä tämänlaisia asioita - se kuitenkin näytti päinvastoin lieventävän kostontarpeen tunnetta. Tuntematonta ihmistä olisi voinut vain huidella hyvällä mielellä päihin.
1: Toki on myönnettävä että ajatus käväisi nytkin mielessäni, enkä voi olla kiistämättä sitä, että todennäköisesti olisin nauttinut kyseisen "elämänsä selkäsaunan" antamisesta vain "noin aivan helvetisti". Mutta kun jätin tämän tekemättä, on syytä olla katumatta tätä ratkaisua. Ollen liian passiivinen ollakseni kunnon aggressiivis-aggressiivinen ja siksi olen vain passiivisaggressiivinen ja pelottava. Sanotaan näin että ehkä kenties hellyin miehen kyyneliin.
Mielestäni olisi ollut mukavaa ja draaman kaarta kunnioittavaa saada tarinalle päätös, kliimaksi. Kuitenkin se lähinnä raukesi antikliimaksiin. Oloni ei ole edes helpottunut, pinnalle jäi lähinnä omituinen kysymys "ja mitä nyt?" Asiaa setviessäni tietämättömyyden selvittäminen tuntui olennaiselta, joten en oikeastaan miettinyt tätä puolta, ellei kostofantasioita sitten lasketa.
1: Kun tietämättömyys oli vielä asian vallitseva tila, oli tietysti helppoa ajatella tilannetta siten, että "Livahdat juridita vastuuta, so I hunt you down, ja sitten toivot että olisit ihan itse mennyt sinne Poliisille." Ja että näyttää että minulle ei kannata tehdä mitään tämänlaista jossain sellaisessa hengessä kuin "Threat me or live, pick one. - Oh, you picked it allready, right?"
Asia kääntyi luonnollisesti kompensaation hakemiseen. Koska rikos on juridisessa mielessä jo vanhentunut, en saa luonnollisesti virka -apua viranomaisilta. Mutta tekijä kuitenkin oli mielestäni sen verran reilu, että hän lupasi korvata tekosiaan jotenkin. Koska lyhyenajan spontaanit reaktioni olisivat voineet olla mielenkiintoisia (sellaisella tavalla johon liittyvät haarukat ja pysyvät ruumiinvammat) päätin jättää pikaistumisen sikseen ja harkita rangaistusta hieman paremmin ja antaa jonkinlaisen vastauksen asiasta kohtuu pian. Sillä tavoitteenani ei ole olla psykoottisen ylilyövä mutta toisaalta en halua päästää tekosista kuin koiraa veräjästä. Kompromissina haluan siis olla tiukka mutta reilu, joskin ideaalini on olla jo hitusen kusipäisyyden puolella.
Tämänlaisen arvioiminen onkin itse asiassa aika vaikeaa. Sillä
1: Uhkaus ei sisältänyt oikeastaan minkäänlaista konkreettista uhkaa. Mutta toisaalta uhkauksia lähettäessä pitäisi tietää että sen taakse voidaan tai pitäisi voida olettaa sellainen.
2: Oikeusjärjestelmään kuuluu usein ajatus siitä että aika parantaa haavoja. Näin lakiin on laitettu esimerkiksi jo yllämainittuja rikosten vanhenemisia. Toisaalta vastuusta livahtamisyrittäminen on jotain jota ei yleensä katsota hyvänä tai rikosta lieventävänä tekona. Tunnustamista arvostetaan jonkinlaisena teon korvaamisen intention merkkinä. Ja korkokin voisi tulla kysymykseen ; Henkilöä voidaan sakottaa lisää siitä että hän ei ole maksanut sakkoaan. Toisaalta tilanteen pitkittymiseen ei selvästi ole ollut intentiota, tähän on vaikuttanut oma ihastuttavia piirteitä sisältävä persoonani.
Siksi kevyin rangaistus jonka voisin periaatteessa antaa voisi olla esimerkiksi arvioimalla lain määräämän sakon joksikin joka kuuluisi minulle ja joka olisi ansionmenetys. Tähän voisin luonnollisesti laittaa korkovaatimuksen. Kuitenkin juridiikkaan sidottu raha olisi vähän byrokraattisen tylsä keino ratkaista jotain näinkin henkilökohtaista. Toisaalta on hyvä huomata, että laittoman uhkauksen tuomio voi olla maksimissaan 2 vuotta vankeutta. Ja Sami K. (K niin kuin Kyrpä) on taatusti kärsinyt ja katunut tempaustaan näiden vuosien aikana itsekin melkoisesti. Näkisin tämän jonain joka voisi sekä kasvattaa että vähentää tuomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti