Niinistön ihmeellinen parisuhdemaailma

Tutustuin hieman Sauli Niinistön näkemykseen perheestä ja parisuhteesta. Karkeasti ottaen hänen avioliittonäkemyksensä tiivistyy kolmeen pääkohtaan;
1: Avioliitto on miehen ja naisen välinen. Siksi samaa sukupuolta oleville liitoille tarvitaan eri nimi vaikka oikeudet olisivat identtiset. Tätä puolustetaan uskonnolla, muunlainen pakottaisi uskovaiset yhteen vastustamansa kammottavan asian vuoksi.
2: Yhteiskunnallisiin lomakkeisiin tarvittaisiin neutraali nimitys jonka alla olisivat sekä samaa- että eri sukupuolta olevat liitot. Tämä ei olisi itsessään juridinen termi, vaan suojelisi väärinkäytöksiltä. Kaikkea ei tarvitse kertoa kaikille. Kuitenkin eri nimitystä tarvitaan juuri siksi että osa kokee syvää vastemielisyyttä ajatuksesta että heidät perhekonseptinsa liitetään saman nimen alle näiden heistä kuvottavien perhesysteemeiden kanssa
3: Sama sukupuolta olevien parisuhteen siunaaminen on kirkon sisäinen asia. Tässä Niinistö on sekulaari kirkon ja valtion erottaja ; Uskonto on irrallaan politiikasta joten uskovaiset eivät komentele poliitikkoja eivätkä poliitikot kirkkoa.

Ylläoleva kombinaatio näyttää olevan hyvin yleinen. Niinistö ei siis ole mitenkään epätavanomainen. Tämä näyttää kenties leppeämmältä mallilta kuin tiukkaa eriyttämistä kannattavat tahot ; Osa fundamentalisteista ja jopa muutama minun työkaverini (ihan miellyttäviä ihmisiä) ovat sitä mieltä että on tärkeää erotella minkälaisessa liitossa on. Esimerkiksi "kumppani" ja "puoliso" -sanan kanssa ollaan heidän parissaan hyvinkin tarkkoja. Tämä auttaa heitä arvioimaan ihmisiä ja mukauttamaan suhtautumisen tähän. Ja vaikkapa järjestämään vaikkapa boikotteja.

Kuitenkin filosofisesti katsoen Niinistön kanta on omituinen ja sisäisesti hyvin huonosti yhteensopiva. Siinä missä fundamentalismi voi vaikuttaa yksille napeille tehdyltä ja tiukalta, se on kuitenkin omien sisäisten periaatteidensa järkkymätön noudattaja. Se ei lipsahtele ja vaihtele periaatteita lennosta ja koosta satunnaistettua mielipidepatternistoa. ; Näyttää että Niinistö ratkaisee kysymykset irrallaan miettimättä yhdistääkö niitä jokin laajempi periaate vai ei. Koherentti maailmankuva, joka on monien filosofien tavoite, ei tässä kohden selvästi toteudu Niinistön kohdalla; Jos nimen samuus on tärkeä vainojen estämisessä, ja oikeudet ovat muuten samanlaiset, olisi helpointa koota identtiset ryhmät saman juridisen nimen alle. Tämä vähentäisi ihmisten luokittelua yhteiskunnan puolelta ja estäisi syrjintää. ; Jos ollaan sekulaareja, on hyvä huomata että toisen ohjaaminen oman perinteen malliin on aika omituista. Maassamme ihmisillä on monia periaatteellisia kieltoja. Monille kasvissyöjille kasvissyönti on eettinen kannanotto, mutta se että syö lihaa ei ole loukkaus heitä kohtaan. Sama koskee monien uskontojenkin normeja ja kieltoja. On siis selvää että sekulaarissa yhteiskunnassa se, että joku toimii jonkun näkemyksen vastaisesti ei ole loukkaamista ja syrjimistä. Vain monokulttuurissa jossa ei ole sekulaarisuutta vaan yhtenäiskulttuuri ja valtionkirkko kontrolloi yhteiskuntasopimuksia ehdottomasti uskonnollisin syin. Vastustaminen ja toisten avioliittosuhteiden paheksunta on sitten kirkon sisäinen asia ja koskee kyseisen laitoksen rituaaleja.

Kenties epäkoherenttiuden ajatus tulee kuitenkin selvemmin esiin pienillä ajatustesteillä ; Ihmisen pitäisi kyetä pitämään samanlainen suhtautuminen erilaisissa tilanteissa.

Jos otetaan feodaalinen säätyavioliitto, on kysymys järjestetystä avioliitosta jossa on taustalla yhteiskunnallinen asema ja koko yhteiskunnan järjestys. Nykyään ollaan romanttisen rakkauden kannalla, mutta tämä perinteinen avioliittokäsitys oli silti kannatettu. Tällöin ajatuksena oli se, että sai mennä naimisiin tietyn säädyn vastakkaista sukupuolta olevan edustajan kanssa. Tämä oikeus koski ihmisiä hyvin laajasti joten käytössä oli selvästi yhteiset säännöt, samaan tapaan kuin nykyäänkin homoseksuaali mies saa mennä kenen tahansa naisen kanssa tahansa naimisiin - he vain yleensä kieltäytyvät tästä lain suomasta mahdollisuudesta koska eivät arvosta tätä oikeutta. - Jos ajatellaan että kannatan tämänlaista sukuavioliittoa, on hyvin moni avioliitto silmissäni kauhistus ; Se sotii feodaalista maaimanjärjestystä vastaan. Ja tämä taas on Jumalan oikeuttama maailmanjärjestys jossa kaikella on mielestäni syvästi paikka. Siksi jotta Suomi ei olisi epäkunnioittava tälle näkemykselle, pitäisi kaikille niillekin jotka antavat piut paut tälläisille säädyille ja haluavat mennä naimisiin vapaasti? Eikö asia olisi hyväksyttävää muka siltikään vaikka voisin sanoa että laki joka on sama kaikille ei ole epäreilu vaan ihmiset loikkivat paheksuttavalla tavalla väärällä tavalla naimisiin himojensa ja emootioidensa ohjaamana?

Entä jos kuvitellaan että olen moderni ateisti jolla on individualistisia ja eksistentialistisia asenteita. (Tämä vaatii minulta yllättävän paljon kuvittelua, moni lukija taas voi ottaa tämän kuvitelman vastaan kevyestikin, käsitän että teksteilläni on tälläinen vaikutus joka erottaa sisäisestä minästäni.) Olen jotenkin snobahtava ja haluan korostaa omaa erinomaisuuttani siten että kehitän avioliittokonseptin joka haluaa nimenomaan erottautua kristittyjen ja muiden uskovaisten avioliitoista. Voisin vaikka haluta kutsua tätä aivoliitoksi korostaakseni sitä että tämä on älykkäiden ihmisten liittomuoto. Ajatus siitä että uskonto ikään kuin antaisi luvan liitolle nähdään vastaavana jäänteenä kuin moni ajatteli edellämainitun säätyavioliiton kohdalla ; Se ei olekaan positiivinen voima vaan jokin kammottava komentelujäänne joka poistaa romantiikan ja vapauden ja valinnan liitosta. Siksi haluan eri termit jotta voisin kavereideni kanssa välttää kaikkia "halveksuttavassa avioliittomuodossa" olevia ihmisiä. Korostaisin että aivoliitto on kahden ihmisen - eikä minkään validoinnin kannalta absurdin ja typerän ja tyhmän olemattoman satuolennon - sitoma sopimus, jolla on siksi arvoa että se on juuri tämänlainen. Noudattaisin omaa maailmankuvaani enkä olisi yhtään syrjivä tai asenteellinen? Katoaisiko tämä asenteellisuus sillä että kokisin muunlaisen järjestelmän syvimpiä tunteitani loukkaavana? Katoaisiko sittenkään jos kertoisin että lomakkeisiin voitaisiin laittaa juridisesti merkityksetön käsite jonka alla olisi sekä perinteinen halveksittava avioliitto että se oman ihanteen mukainen ihanteellinen aivoliitto?

Tämänkaltaiset ajatustestit näyttänevät että ajattelemmeko koherentisti. Voidaan esimerkiksi sanoa että ajatus jossa uskonnon tehtävänä on teokraattisesti ohjata yhteiskuntaa johtaa siihen että voidaan hyväksyä vain tietty perhemalli. Silloin kirkon asiat ovat yhteiskunnan asioita. Tämä ajatus voi olla vastemielinen, mutta se on koherentti. Samoin voi olla koherenttia erottaa kirkko ja valtio ja tehdä niin että yhteiskunta mahdollistaa kaikenlaista ja ihmiset itse valitsevat mikä on heille tärkeää. Tässä maailmassa avioliittomallin rajoitteet ovat yksilön tai kirkon sisäisiä asioita jolloin yhteiskunta voi sallia jotain mitä ei sitten vain tapahdu kirkossa. Tämäkin on koherenttia. Niinistön näkemys sen sijaan seilaa tilannekohtaisesti kikasta toiseen. Uskonasiat ovat toisaaalla ehdottomia yksilönasioita ja toisaalla tyystin poliittisia asioita joiden loukkaamista varotaan äärimmilleen. Tämä taas ei ole koherenttia.

Niinistö ei tässä valossa näytä kovin onnistuneelta. Hänellä on kolme mielipidettä joita ei käytännössä voi nivoa millään periaatteella yhteen. ; Kiivainkin fundamentalisti on tässä mielessä Niinistöä järkevämpi - Hänhän voi sentään sanoa että maailmanjärjestys määrittää tietyn perhe-avioliittokonseptin jolloin homoliitto on syntiä joka ei peity sillä että sen naamioi juridisesti merkityksettömällä yhteisnimellä virallisissa papereissa, ja että yhteiskunnan oikeuskäsitys vaatii tämän konseptin noudattamista koska tämä on paitsi henkilökohtainen vakaumusmielipidemielivalta eli uskovaisen uskonto, niin myös ensisijassa yleismaailmallinen Totuus. Niinistö sen sijaan näyttää seilaavan maailmassa jossa uskonto ja sen normit ovat välistä "kirkon sisäinen asia" ja välistä "yhteinen poliittinen, ulkoinen, asia". Ja välistä nimien erottaminen on olennaista jotta ei loukata ja sitten kuitenkin koko julkinen ja yhteiskunnan ohjaama käytännön maailma halutaan laittaa yhteisnimien alle.

Siksi olenkin sitä mieltä että Niinistön perhemalli on huonompi kuin fundamentalistien. En pidä siitä että presidentiksi asti pääsisi ihminen joka ajattelee noin sisäisesti epäkoherentisti. ~ Hänellä on toki tähän mielipiteenvapauden luoma juridinen oikeus, mutta hänellä ei ole rationaalista oikeutusta eikä minun näkemyksen syvyyden ihailua ja kunnioitusta. Mielipide ei muutu laadukkaaksi ajatteluksi sillä että sen saa pitää ja sen saa sanoa ääneen.

Toki tämä itse perheasia on itse vaaliäänestystaktiikkani kannalta irrelevantti, koska en todellakaan ole valitsemassa mitään "arvojohtajaa" joka sotii jo ajatuksena kaikkea sitä vastaan mitä pidän hyvänä ja kauniina. Tähän mielipiteistöön liittyvä ajattelun epäkoherenttius (lue heikkolaatuisuus) taas viittaa asenteellis-kognitiivisiin rajoitteisiin jotka sitten ovatkin presidentin viran kannalta olennaisempia.