Tarantinon "Kill Bill" -elokuvat ovat molemmat elokuvia joita katsotaan pääasiassa koska niissä tehdään siistejä asioita. Elokuvat ovat visuaalisia. Elokuvan sisältöä ei sen sijaan helposti pidä kovin kummoisena. Esteettinen painotus kun tuntuu monille viittaavan samaan kuin syvemmän sisällön puute. Tätä korostaa elokuvan alleviivattu kostoteema, jonka moraalisuus asettuu itse asiassa elokuvassa hieman kyseenalaiseksi. Voisi syntyä ajatus että väkivalta on itseoikeutettua ja itsetarkoituksellista. Näin on helppoa ajatella koska Tarantino käyttää elokuvissa väkivaltaa vain likimain aina. Näin väkivalta tuntuu hieman samanlaiselta pinnalliselta mieltymykseltä kuin vaikkapa Renny Harlinin elokuvissa olevat ylenmääräiset räjähdykset.
"Kill Bill" on kuitenkin nähtävissä elokuvana joka käsittelee buddhalaisuutta. Eritoten tämä ajatus voi tuntua omituiselta koska länsimaissa buddhalaisuus esiintyy usein nimenomaan rauhallisena, kauniina ja rauhanomaisena uskontona. Ajattelemme liiankin helposti, että buddhalaisuus on rauhallista viisautta joka panostaa onnellisuuteen. Tosiasiassa buddhalaisuuden ydin on kuitenkin jossain muualla. Onnellisuus ei itse asiassa kuulu edes alkuperäiseen "nirvanapakettiin". Länsimainen ihminen näkee nirvanan tavoitteiden saavuttamisena. Buddhalaisuudessa se taas on enemmänkin vapautumista tavoitteista.
Länsimaisessa kulttuurissa hedonismi on vain niin syvällejuurtunutta että buddhalaisuuden nirvana tulkitaan jollakin tavalla orgastiseksi onnellisuuden huipentumaksi. ; Länsimaisessa ajattelussa "oikeaoppisimmin buddhalaisuudesta vaikutteita ammentanut" "klassinen need to know -filosofi" on Schopenhauer, joka on pessimisti. Ja syystä. Buddhalaisuus voi johtaa ajattelut siihen suuntaan ; Valaistuminen kun johtaa buddhalaisuudessa kärsimyksen loppumiseen. Schopenhauer oli oivaltanut sen minkä buddhalaisetkin ; Kärsimys johtuu haluamisesta ja odottamisesta. Schopenhauerin tuskaton maailma oli haluamisesta vapaa maailma.
Tämä huomio auttaa ymmärtämään "Kill Billiä". Ensihuomiona voisi nähdä että elokuvassa on kysymys koston sijasta muusta. On helppoa värittää tämä buddhalaisittain ja kutsua sitä karman toteutumiseksi. Asiaan saa pientä lisämakua muistamalla että Beatrix nousee koomasta kostamaan. Tämä sopii jopa itämaiseen sielunvaelluksen ja uusien elämien kiertoon. Menneen elämän vaikutukset näkyvät uudessa elämässä varsin konkreettisesti. Itse asiassa uusi elämä nähdään hyvin vahvasti ensimmäisen elämän valossa.
Tämä näkyy jo ensimmäisessä osassa jossa on pahuus joka kostetaan. Toinen osa syventää kostoteeman, koska paljastuu Beatrix onkin taustaltaan salamurhaaja-itämaisen taistelijan, väkivaltainen elämäntapansa riskit realisoivat. Elämä ensin tuhoaa hänet. Ja sitten koomasta noustaan tuhoamaan tämä elämä. Elokuva vetää asian kuitenkin vielä tätäkin pidemmälle. Sillä se korostaa että kaikki ei välttämättä tapahdu tässä järjestyksessä.
Aikakaan ei enää mene siten kuin olet tottunut.
Kun elokuvan katsoo ensimmäisen kerran, huomaa että siinä on epäjatkuvuuksia. Ja toisaalta sitä ei huomaa että elokuvassa on omituisia epäjatkuvuuksia. Esimerkiksi alussa kostetaan keittiössä ja tämän jälkeen päädytään sairaalaan. Katsoja voi ihmetellä että minkä takia siellä sairaalassa nyt ollaan. Odotus on kenties se, että keittiön ja sairaalan välissä on tapahtunut jotain. Kuitenkin sairaalan ja keittiön välillä on tapahtunut paljon. Ja itse asiassa tässä välissä on tapahtunut hyvin paljon. Sillä kun katsotaan kostolistan viivaamista, sillä kun viivataan yli keittiön tappaja Vernita, huomataan että O-Ren on itse asiassa jo valmiiksi viivattu. Tämä on merkittävää, koska kyseinen kiinalaisneitonen tapetaan vasta elokuvan lopussa. Elokuvan epälineaarisuus tekee tässä kohden juonesta nautittavamman.
Epälineaarinen kerronta toimii myls deus ex machinana. Tosin Tarantino rakentaa tämän yleensä halveksittavan kikan järkeväksi osaksi koko elokuvan juonta ; Esimerkki tästä tapahtuu kun Budd hautaa Beatrixin elävältä. Tilanne näyttää epätoivoiselta, mutta elokuvan rakenteessa onkin palautumia menneisyyteen jossa Pai-Mei opettaa häntä lyömään erikoisen lyöntitekniikan. Joka tietysti ratkaisee ongelman. Arkku on selkeästi karman toteutumisen tiellä. Menneisyys on kuitenkin osannut ennakoida tämän tarpeen ja karma pääsee toteutumaan.
Takautuman kautta hoidettu ongelmanratkaisu itse asiassa tapahtuuu myös elokuvan ratkaisevassa yksityiskohdassa ; Nimeltään hieman omituisessa "Five Point Palm Exploding Heart -Techniquessa" ; Nimenomaan Tarantinon tapa käyttää takautumia ja epälineaarinen kerrontatapa tekee elokuvasta seurattavan. Tässä kohden epälineaarisuuden tunnistaa helposti mutta se ei aiheuta sekaannusta ajatteluun. Päin vastoin, tämä epälineaarinen lähestymistapa on juuri se joka tekee asiasta parhaiten ymmärrettävän.
Länsimaisen ihmisen silmiin karma rakentaa koherentin juonen nimenomaan elokuvan tapahtumisjärjestyksesssä. Mutta karma ei ole ajassa yhteen suuntaan kulkeva ominaisuus. Buddhalaisten karma elää klassista syy-seuraussuhdetta dynaamisemmassa aikakäsityksessä.
Kosto kannattaa nauttia kylmänä.
Länsimainen ihminen näkee tämän "karman toteutumisen" enemmän kostona. Koska värittää sen intentionaalisesti. Karman syvin luonne on kuitenkin siinä, että se ei välitä. Beatrixin intentiot ovat irrelevantit kun suuremmat voimat ovat kyseessä. ; Elokuva jopa alleviivaa sitä, että karman kostona nähty pahuus ei ole luonnotonta, se on vain jotain johon karma reagoi.
Bill päin vastoin kuvastaa sitä miten Beatrice oli "Natural Born Killer", joka vain toteuttaa luontoaan. Näin ollen elokuvan väkivaltaisuudet eivät johdu pahoista intentioista vaan tiettyjen tahojen itsetoteuttamisesta. Beatrix yrittämässä rauhallista elämää on tässä kohden epäautenttisuutta ja teeskentelyä, jotain jossa teräsmies yrittää teeskennellä tavallista ihmistä ja päätyy siksi jonkinlaiseen tavallista ihmistä hieman halveksivaan tympeään karrikatyyriin. Tämä korostaa sitä, miten esimerkiksi oman vaimonsa tappaminen kirkossa voisi olla vaikeaa edes selittää intention ja tavoittelemisen kannalta. Billin teko on ymmärrettävissä vain hänen luontonsa kautta.
Kaikista omituisimmaksi tilanne menee kun koko elokuvan värittää yksinkertaisella buddhalaisella tematiikalla. Beatrix leikkelee ihmisiä palasiksi koska hän haluaa kostaa. Kosto johtuu kärsimyksen muistamisesta. Kosto takaa sen että on olemassa kärsimys ja halun kohde. Lopupta Beatrix saavuttaa rauhan. Tämä tapahtuu siten että hän tuhoaa halun kohteen, jonka jälkeen halun kohdetta ei ole. Ja ilman halua Beatrix voi vihdoin lopettaa kärsimyksensä. Hän ei siis saavuta mitään tavoitetta jonka jälkeen maali on hänen hallussaan. Hän ei siis saavuta onnellisuutta vaan nimenomaan valaistumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti