Shallitin "Recursivity" -blogissa on esitys Intelligent Designin koulutukseen osallistumisen mielenkiintoisista ehdoista. "Admission Requirements: You must me currently enrolled in a college or university as a junior, senior, or graduate student. Required application materials include (1) a resume/cv (2) a copy of your academic transcritp (3) a short statement of your interest in intelligent design and its perceived relationship to your career plans and field of study, and (4) either a letter of recommendation from a professor who knows your work and is friendly toward ID, or a phone interview with the seminar director." Osa ehdoista on tietysti aivan ymmärrettäviä ja tieteen parissa on muutenkin tavallista esimerkiksi katsoa että koulutus ja pohjatiedot on riittäviä. Sen sijaan ehto siitä että päästäkseen kuulemaan ID:n tutkimussisällöstä pitäisi saada suosituksia ID -myönteisiltä tahoilta on jotain joka ei selvästi ole "normaalia käytäntöä".
Toki huolestuminen on ymmärrettävä. ID:läiset ovat huolissaan kysymisen vaarasta. Ja tämä ei todellakaan ole pelkkä huoli siitä että kriittiset äänenpainot nousevat esiin. Kysymisessä on nimittäin myös muunlaisia puolia kuin "kiinnostuksen osoittaminen". Se, että "vain kysyy" ei tosiasiassa ole aina mikään kovin hyvä asia. On nimittäin ero siinä kysytäänkö kysymys siksi että voidan julistaa ääneen oma dogma asiasta, eli kysyä jotta voi tunkea ja mainostaa omaa vastaustaan tähän kysymykseen, vai onko kysymys oikeasti kysymisestä jossa asioita yritetään selvittää. Kysymisellä on myös konteksti ; Kysymisellä voidaan sitoa vastaajan aikaa ja tätä kautta kysymys on myös häiriköinnin työkalu, red herring jonka avulla huomio voidaan siirtää pois asiasta kysymyksen kysyjään ja hänen haluamiinsa kulmiin.
Paatuneinkin evoluutikko ymmärtää taatusti tämän kun tilanne käännetään ympäri vaikkapa Shallitin blogiin tulleen kommentin valottamana ; "Suppose I was running a summer school on cosmology. I receive a tipoff that a local young Earth creationist organisation is going to send some of its people along, with the intention of disrupting the lectures by asking questions, demanding to present their own theories, and interrupting with quotations from Genesis. There are limited places. What should I do?"
Kysymisessä ja niihin vastaamisessa on nimittäin "tupla -ansa". Ja tämän "tupla-ansan" vuoksi sellaiset strategiat kuin Gish gallop toimivat. Kreationistit ovat avomielisyyden nimissä kannustaneet kysymyspatterien harjoittamista, esimekriksi kouluissa. Näissä kysymyksissä on se hyvä puoli että jos (a) opettaja ei vastaa niihin, niin tämä tulkitaan siten että hän ei osaa vastata. Näin kreationismi saa ikään kuin tukea pelkällä kysymisellä (b) jos opettaja vastaa, tunnista vierähtää runsaasti aikaa siihen että ei käsitellä oppitunnin aihetta, eli opetella evoluutioteoriaa. Sen sijaan tunnin aikana tutustutaan kreationistien kulmaan, ja tätä kautta kätevää ilmaista lisämainosta koko ideologialle. Strategia on tuttu jopa Suomessa : Esimerkiksi Matti Leisola ohjeisti kysymään kysymyksiä joiden avulla saadaan "bilsan maikalle kampeen." Vastaavaa häiriköintiä tapahtuu pienemmässä määrin myös (USA:ssa) yliopistossa, kun kreationistismieliset opiskelijat voivat intoutua kysymyspattereihin. (He ovat tietysti intentioissaan vilpittömiä, mutta tämä ei muuta heidän toimintansa sisältöä. Jos kyseessä olisi internet, sanottaisiin että "trolli mikä trolli". Tosin sillä erolla että trollit kuuluvat internettiin, kun taas häiriköinti ei kuulu yliopistoluennoille.)
Intelligent Designin suojastrategia tosin paljastaa suuren ongelman ; Heidän parissaan harjoitetaan selvästi kaksoisstandardia. Jos akateeminen maailma rajoittaa heidän näkemystensä melskaamista, se on vainoamista. Tällöin he korostavat että täytyy saada tutkia ja että täytyy saada esittää kysymyksiä. Koska kaikki tietävät että kysymykset ovat monesti käytännöllisiä ja arvokkaita, tämä kääntyy siihen että ID saa ikään kuin tukea puolelleen. Kuitenkin tämänlaiset koulutusseminaarit käytäntöineen muistuttavat siitä että ID on itse hyvinkin paranoidi tämäntapaisten asioiden suhteen.
Huomiotaherättävää onkin se, että ID:n toimintaa ei ole akateemisessa maailmassa rajoitettu vastaavin ehdottomin ja eksplisiittisin ehdoin. Ei tarvitse läpäistä ristikuulustelua. Siksi esimerkiksi ID:kannattaja Jonathan Wells kykeni "livahtamaan" akateemiseen maailmaan teeskennellen darwinistia ja rupesi julkiseksi luomisen puolustajaksi vasta tohtorointinsa jälkeen. Toki hänen kohdallaan on hupaisaa se, että hän ei ole ansainnut akateemisia kannuksiaan sillä asialla ja aiheella mitä hän harjoittaa tämän tohtorintutkinnon tarjoamalla auktoriteetilla, mutta selvää on että häntä ei ole vainottu sanan varsinaisessa mielessä.
1: Kun katsoo "Expelled" -elokuvaa ja miettii miksi niistä ei ole tehty oikeudenkäyntejä vaan propagandavideo, ja katsoo miten "Expelled Exposed" käy elokuvan täikamman kanssa läpi ja näyttää miten piinatut ID -miehet esimerkiksi valehtelevat että heillä olisi saavutuksia joita heillä ei ole. Juridisten näyttöjen puute ja itse asiassa myös tilanteen tapahtumisen näyttöjen puute on huvittavaa ; ID -vastaisen luennon pitäneen Mireckin pahoinpitelyn kohdalla ID:läiset korostavat lähdekritiikiin panostamista ja vaativat vahvaa näyttöä ennen syyttämistä. Mutta samalla sitä voidaan aivan huoletta syyttää vastapuolta tapahtumattomasta vainosta.
Esimerkiksi en itse uskaltaisi edes yrittää Intelligent Designille "sokalointia" ; Sokalhan kirjoitti höpötutkimuksen postmoderniin filosofiseen julkaisuun ja sai sen vertaisarvioinnin seulan läpi. Tämä kuitenkin vaatii sen, että postmodernistit ovat avomielisiä ja ottavat vastaan tutkimuksia. Sokal oli tunnettu luonnontieteilijä, joten tässä mielessä Sokalin paljastus vaati sen että postmoderni kulttuuri antoi kysyä kysymyksiä. ID -piirin eliitissä on hyvin tiukka seula jossa varmistetaan "oikeakulttuurisuus". Suositukset, ristikuulustelut ja muut takaavat että ID:n "sokalointi" on käytännössä mahdotonta.
ID:läiset syyttävät akateemista maailmaa avomielisyyden puutteesta mutta kun katsoo kuka on rajoittamassa kenenkin osallistumisoikeuksia - saati "Wedge -dokumenttia" - on selvää kumpi puoli nimenomaan ei ole avomielinen. Vaihtoehtona on tietysti se, että ID:n vainoaminen onkin vain normaalia ja tervettä tilanteen rauhoittamista jotta voidaan keskittyä keskustelemaan itse asiasta sen sijaan että sen parissa elämöidään ihan ID -arvosanoihin asti propagandan, internet trollailun ja tuomareita herjaavien pieruäänivideoiden voimalla. Dembski, pieruäänivideoiden Newton, kun asetti jo vuonna 2009 "Southwestern Baptist Theological Seminary":stä saatavan arvosanan määräytymisen ehdot "You have three things to do: (1) take the final exam (worth 40% of your grade); (2) write a 3,000-word essay on the theological significance of intelligent design (worth 40% of your grade); (3) provide at least 10 posts defending ID that you’ve made on "hostile" websites, the posts totalling 2,000 words, along with the URLs (i.e., web links) to each post (worth 20% of your grade)." Muiden tilaisuuksissa elämöintiin kannustaminen ja omien tilaisuuksien suojelu kaikelta elämöinniltä on ID:n "epävirallinen, vain PR -puheissa kiistetty mutta käytännön tasolla se ainoa oikea strategia" on se, että tämänlaatuinen toiminta on määritelty tasapuolisuudeksi, reiluudeksi, avomielisyydeksi ja keskusteluksi. Jos se ei ole pro -ID se ei ole mielipiteenvapauden mukaista ; Jos joku ajattelee jotain muuta kuin ID -tä tukevia ajatuksia, menettää ihmisarvoista tärkeimmän, omilla aivoillaan ajattelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti