Juutalaiset ovat tunnetusti varoneet Jumalansa nimen ääneenlausumista. Syynä on tietysti Mooseksen käskyt, joissa kielletään lausumasta turhaan Jumalan nimeä. Koska esimerkiksi paperilapulle kirjoitettu Jumalan nimi voisi päätyä roskiin, on vain likimain kaikki käyttö tulkittu turhaksi. Näin koko tästä "turhaan" -sanasta on tullut merkityksetöntä täytettä ja on helpompaa vain elää sen mukaan että "älä lausu".Tämä on tavallaan hyvin tärkeä teema myös kristillisessä kulttuurissa ja nykyajassa. Sillä levinneen sanonnan mukaan "Raamattu" on myydyin kirja ; Toki tätä on itse asiassa hyvin vaikeaa varmistaa Wikipedian "List of best-selling books" kuvaakin hyvin sitä vaikeutta joka kirjojen painosmäärien ja myyntimäärien arvioinnissa on. "Religious books, especially the Bhagavad Gita, the Bible and the Qur'an, are probably the most-printed books, but it is nearly impossible to find reliable sales figures for them. Print figures are missing or unreliable since these books are produced by many different and unrelated publishers. Furthermore, many copies of the Bhagavad Gita, the Bible and the Qur'an are printed and given away free, instead of being sold. The same goes for some political books, such as the works of Mao Zedong or Adolf Hitler. Thus it is impossible to determine either the number printed, or the proportion of those printed that are sold." Selvää on kuitenkin se, että Raamattuja on paljon. Väite siitä että se olisi parhaiten myyvä kirja ei ole välttämättä totta, mutta se on kuitenkin periaatteessa uskottava väite. Näin ollen voimme jatkaa tämän luontevaan jatkumoon.
Kirjat nimittäin kuluvat. Niitä myös hajoaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että Raamattu on kenties ei todistettavasti, mutta ainakin periaatteessa uskottavasti maailman eniten roskiin heitetty kirja.
Tämä huomio on olennainen. Sillä Raamatun hylkäämiseen ja tuhoamiseen suhtaudutaan yhä kovin vihamielisesti. Esimerkiksi "Vapaa-ajattelijoiden" kampanja jossa käyttämätön Raamattu vaihdettiin pornolehteen sai vastustusta myös sen takia että se oli tuhoisaa. Vaikka kampanja ei tehnyt mitään kirjaroviota, oli huolta siitä että tämä vaihto olisi totalitaarinen aktio koska Raamatuille käy kuitenkin jotain. Saatiin lausuntoja kuten "Motiivini tuon selvästi esille: kirjallisuuden tuhoaminen polttamalla tai silppuriin laittamalla sillä perusteella, että se edustaa väärää ideologia, on totalitaarinen teko." Suorittamani pikakyselyn pohjalta uskovaiset eivät pidä mistään seuraavasta tavasta käsitellä Raamattuja ; Ehdotukseni hankkiutua eroon kuluneesta tai käyttämättömänä tilaa vievästä Raamatusta ei saanut tukea jos (a) polttaisin Raamatun takassa (b) käärisin Raamatun sivuista sätkiä, (c) käyttäisin Raamatun sivuja WC:ssä paperinkorvikkeena tai edes (d) paiskaisin käyttämättömän Raamattuni roskiin. (+) On toki selvää että osa esityksistäni on epäkunnioittavia, mutta niissä on suuria aste-eroja joiden avulla olisi periaatteessa mahdollista etsiä kunnioittava tapa hävittää Raamattu.
Osa toki pitää kirjarovioitakin mielipiteenilmaisun ja mielenosoituksellisen aktion merkkeinä, jonain jonka rajoittaminen on sensurismia sekin. Kuitenkin se, mitä historia - ja "Assassins Creed" peli - on minulle opettanut on se, että vaikka uskonmes Savonarolan halu polttaa mielestään syntinen kirjallisuus ja taide roviolla oli taatusti mielipiteenilmaisu, oli Savonarolan oma aktio kuitenkin enemmän sensuroiva kuin mitä Savonarolan poltteluhalun pysäyttäminen on. Tällä kannalla on myös "Napoleonin kompleksit" joka miettii sitä miten jumalanpilkka on herkkä paikka esimerkiksi kristinuskossa ja islaminuskossa. (Lukekaa se, tässä viittaan vain yhteen pikkukohtaan, mikä ei tee kokonaisuudelle oikeutta.) Hän jakaa tahallisen ja näkyvän symbolisen tuhoamisrituaalin pelkästä tuhoamisesta. Hän nosti esiin tuoreen tapahtuman jossa vahingossa tuhotuksi joutuneesta "Koraanista" nousi hyvin suurta meteliä ja vihaa. Sen seurauksena ihmisiä kuoli.
On selvää, että suojelua tarvitsevat vain heikot, joten ilmeisesti "Koraanin" Allah on erityisen heikko. - Napoleonkin huomauttaa että tabun takana on usein merkkejä syvemmästä. Esimerkiksi se, että Kristinuskon teologiassa armo kattaa likimain kaiken. On mahdollista "murhata ja kiduttaa, varastaa, silpoa, raiskata, töhriä ja näpistellä ja puhdistaa kaiken sillä, että suostuu pyytämään näitä tekoja anteeksi Jumalalta." Kristinusko suhtautuu jumalanpilkkaankin ehdoilla "Jopa Jumalan ja Jeesuksen pilkkaaja ja arvatenkin myös raamattujen sekä apokryfikirjojen tuhopolttaja saa vilpittömästi katumalla kaiken anteeksi, mutta yksi Jumalan persoonista, Pyhä Henki, on niin herkkähipiäinen, että sen pilkkaamista ei saa tiettävästi koskaan anteeksi, vaikka kuinka vilpittömästi anelisi." Mikä on tietysti "neonvalokyltti" sille mikä onkaan "kolminaisuusteologian heikoin lenkki". Tabun tekeminen on nykykulttuurissa likimain pelkästään heikkouden ja pikkumaisuuden osoitus, ja tämä taas tekee tämän tabun rikkomisesta nautinnollista toimintaa - saa ikään kuin harjoittaa toimintaansa vallankumouksellisesti vapauden puolesta. Olla "rebel with a cause".
Itse vedän tästä kuitenkin suuremman ongelman. Se on nimittäin se, että "Raamattuja" painetaan, myydään ja annetaan lahjoiksi suuria määriä. Tämän automaattinen seuraus on myös se, että näiden kirjojen tuhoamistarvekin on suurempi kuin muiden kirjojen ; Jopa minulla on mennyt kirjoja rikki niin että olen heittänyt niitä roskiin. Ne ovat jopa olleet kivoja kirjoja joille olen joutunut tekemään näin ikävästi. Tuhoamistarpeessa ei siis ole arvovaltakannanottoa tai symbolista vastustamista. Siksi olisikin hyvä että ihmiset kehittäisivät jonkun poliittisesti korrektin tuhoamistavan Raamatuille.
Ongelma on teologisesti yllättävän olennainen, koska on hyvin vaikeaa sanoa mikä itse asiassa on Pyhän Hengen herjaamista ; Jos joku esimerkiksi kertoo olevansa Jumalan henkeyttämä ja vaikka parantuneensa rukouksella syövästä, onko tämän tarinan epäileminen ja kritisoiminen sama asia kuin Pyhän Hengen pilkaaminen? Asia ei ole aivan ilmiselvä, koska vääriä profeettoja ja oikeita profeettoja kohdellaan teologiassa tässä kohden hyvin eri tavalla ja ihmien on melkoisen vaikeaa vetää eroa näiden kahden väliin. Ja ennen kaikkea ; Raamattu nähdään Pyhän Hengen henkeyttämäksi joten on vaikeaa arvioida missä suhteessa Raamatun tuhoamisaktio on Pyhän Hengen pilkkaamisen kanssa.
Ajatus ei ole symboleille edes uusi tai erikoinen. Esimerkiksi Suomen Lipun kunnioittavalle tuhoamiselle on ohjeet : "Perinteinen tapa hävittää vanha lippu on polttaminen. Lippu voidaan hävittää myös leikkaamalla se pieniksi palasiksi siten, että tunnistettavuus katoaa. Tämän jälkeen lippu voidaan hävittää talousjätteiden mukana." Ja tässä on sentään kysymys "vain inhimillisemmästä kansallistunteesta" eikä mistään Kaikkivaltiaasta Jumalasta ikuisine kostoineen/rangaistuksineen. Raamattujen tuhoamistarve on automaattinen seuraus niiden myymisestä, joten niiden myymisen ja ostamisen ja lahjoittamisen pitäisi olla jollain tavalla paheellista toimintaa jos kunnioittavaan hävittämiseen ei ole annettu mahdollisuutta. ; Jos annetaan ilmaiseksi ja muuten teholevitetään jotain jonka hävittäminen on paheksuttavaa, on selvää että teko on paheksuttaviin tekoihin kannustamista, ajamista ja jopa sellaiseen pakottamista. Tarvitaan jokin kunnioittava asiallinen hävityskeino, koska muuten jokainen ihminen pakotetaan paheksuttaviin tekoihin vakaumuksesta riippumatta.
Siksi olisikin mukavaa jos esimerkiksi Suomen Kirkko pistäisi viralliset ohjeet Raamatun luvallisesta kunnioittavasta makkeloinnista - jos ei muuten niin ihan sitä varten että kun "Vapaa-ajattelijat" seuraavan kerran vaihtavat Raamattuja pornolehtiin, niin heillä on sitten paheksuntaa nostamaton tapa käsitellä ne tarpeettomat Raamatut joita tällä keinolla luonnollisesti saadaan käsiin.
Toki noin yleensä asiasta ei varmasti nosteta meteliä lähinnä sen takia että enemmistö ihmisistä osaa tehdä eron symbolis-rituaalisen keskisormennäyttö -mielenilmaisun ja normaalin roskiinheiton välille. Ja koska Suomen kristityt ja muut suomen kansalaiset emme ole islamilaisten kaltaisia ylimekastajia näissä pyhäinhäväistysasioissa. Mutta "Vapaa-ajattelijoiden" saaman Raamatuntuhoamiseen liittyvä lausunto näyttää konkreettisesti että kaikille uskovaisille tämä erottelu ei ole aivan selvä.
Kirjoittajalla on kolme "Raamattua" . Ne ovat melko hyvässä kunnossa ja käytössäkin, toki käyttö ei uskonnonvastaisten kulmiensa vuoksi liene sellaista johon monet kristityt kannustavat. Yksi, lahjaksi saamani "Uusi Testamentti ja psalmit" on kuitenkin tehty sellaiselle pseudonahka-halpismuoville ja ohutpaperille että se ei ole juuri ollenkaan kestänyt menossa. (Tämänlainen kirjamateriaali ja laatu on jotain joka on itsessään ikonoklastista tai siihen kannustavaa. Että ei parempaa laatua ole ansainnut tämä kirja, kun halvalla tehdään ja ilmaiseksi annetaan kun ei kukaan haluaisi ostaa?) Olisi mukavaa tietää mitä tehdä näille riekaleille. ~ Toistaiseksi olen käärinyt sen sivuista sätkiä. Ja voin myöntää että tämä yksityinen mutta varsin hidas aktio (en tupakoi, paitsi äärimmäisen vitutuksen alaisena) on ollut varsin miellyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti