tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pahan ongelma ja vapaa tahto

Pahan ongelma on suorastaan kliseinen tapa lähestyä uskontoa. On toki hieman huvittavaa, että vain yhtä (tai vähintään yhdenlaista) Jumaluutta vastaan hyökkääminen olisi ateismia, mutta erityisesti ateistit pitävät tätä argumenttia vetoavana. Ja kokemusteni mukaan tämä on jotain joka vastaa "ateistologiassa" samaa mitä uskovaisilla edustaa Pascalin vaaka. Eli siinä on jotain kadunmieheen erityisen kovasti vetoavaa (vaikka minun on vaikeaa nähdä mitä, mutta suosion vuoksi siinä täytyy olla jotain tämänlaista.)

Usein pahan ongelmaan tarjotaan vastaukseksi vapaa tahto. Esimerkiksi Swinburne ja Plantinga käyttävät tätä puolustusta. ; Plantingan argumentaatio vapaan tahdon puolustuksesta nähdään usein kenties parhaana ja hienostuneimpana ratkaisuna pahan ongelmaan.

Tämän argumentin ydin on se, että on metafyysisesti mahdollista että olisi maailma, jossa jokainen vapaa olento voisi tehdä virheen vähintään kerran elämässä. Plantingan argumentaation kannalta tämä mahdollisuus on olennainen, koska se tarjoaa loogisen mahdollisuuden. Ja jos jotain väittää mahdottomaksi, riittää se että sen osoittaa jollain tavalla mahdolliseksi. Tämän argumentaation loogisena ongelmana on tietysti se, että jos Jumala haluaa parhaan mahdollisen maailman, on taivas ongelmana. Joko taivaassa ei ole vapaata tahtoa, tai sitten taivas ei olekaan kovin täydellinen paikka. Tässä mielessä ratkaisua voidaan pitää sisäisesti ongelmallisena.

Kuitenkin loogiselta kannalta Plantingalle riittää että hän viittaa mahdollisuuteen. Jännite ei ole kenties ylitsepääsemätön. Toki hänen argumenttinsa ei estä ajattelemasta että maailmassa on pahuutta liikaa, jotta se voisi olla hyväksyttävissä Hyvän ja Kompetentin Jumalan tuotokseksi. Tässä mielessä jos joku pitää tätä näkemystä totena, Plantingan puolustus todistaa liian vähän jotta sitä tarvitsisi ottaa ollenkaan vakavasti. ; On selvää että voidaksemme sanoa jotain, hyvinvointi/pahoinvointiakselilla on tehtävä arvio jota verrataan. Stephen Law onkin rakentanut ajatuskokeenomaisen oletuksen läpipahasta Jumalasta ja yrittää ratkaista tähän liittyvän "hyvän ongelman". Jota hän sitten ratkaisee teologeille tuttuun tyyliin, ja onnistuu saamaan "mahdollisuudet" näihinkin. Onkin selvää että aiheeseen liittyvä argumentaatio lähinnä puolustaa mahdollisuutta tiettyyn näkemykseen sen sijaan että perustelisi että asia on juuri näin.

Itselleni ihmetystä herättää kuitenkin yllämainittua enemmän se, että ihmisten sisäinen moraalivaisto, omatunto, on Plantingalle hyvin tärkeä ; He kannattavat samanaikaisesti vapaata tahtoa ja korostavat että tahdon täytyy olla vapaa. Samalla he kuitenkin hyväksyvät että pahaa tekevä kohtaa ennakkoon ja jälkikäteen moraalivaistonsa ehdottomia kieltoja, jotka voivat olla jopa yhtä kuvottavia kuin jos hän yrittäisi syödä ulosteleipää.

Tämä ei toki ole "mahdotonta" siinä mielessä että emme voisi kuvitella Jumalaa joka tekisi näin. Itselleni on vain henkilökohtaisesti omituista hyväksyä sitä että ensin annetaan vapaa valinta, mutta sisäänrakennetaan automaattinen kiusaava/kiduttava jarrujärjestelmä. Jos tahto olisi vapaa, meillä voisi olla moraalinen tieto hyvästä ja pahasta, mutta ei siihen liittyvää varsin pakottavaa emootiojärjestelmää.

Jos minä annan valita vapaasti, en sano että "saat valita, mutta jos valitset tuon toisen vaihtoehdon, niin saat sähköiskuja välittömästi, että ihan vapaasti!" Kertoisin kenties vain että toinen on eettisesti väärin ja toinen eettisesti oikein ja antaisin sitten tehdä valinnan; Kenties tämä kertoo enemmän minusta kuin Jumalasta ; Joku (muu kuin minä) voisi ajatella sisäisesti vakuuttuneena että tämä painottaa toimintaa niin että vapaa tahto ei säry, mutta että toimijoilla on silti erityistä ohjausta hyvään. En kuitenkaan usko että tiukemmat kristityn uudelleensyntymistä ja perisyntiä korostavat linjamat ottavat tätäkään mahdollisuutta hyvänä ; Jos ideana on nimenomaan se, että ihminen on turmeltunut ja kyvytön toimimaan oikein ilman Jumalaa. Jos ihmisissä on moraalilaki sisällään, ateistikin voi pelastua. Esimerkiksi C.S. Lewisin näkemys hyvien ateistien pelastuksesta loukkaa monia uskovaisia syvästi.

Ei kommentteja: