"-"Hei, minä luulin, että Zen opettaa vapautumaan tuollaisesta kumartelemisesta! Minä ainakin olen vapaa moisesta! Voin SYLKEÄ kaikkien patsaiden päälle!"
-"OK. Sinä syljet. Minä kumarran."
("Zen Comics II")
Ylläoleva Zen -ajatteluun nojaava koanin/sarjakuvanpätkä opettavat tärkeän aspektin vapaudesta. Kun sarjakuvassa buddhapatsaat synnyttävät voimakkaan tunne-elämyksen, ei voida puhua oikeastaan vapaudesta. Buddhalla on rienaajallekin valtava merkitys. Ikonoklasmi on merkityksellistä jos ja vain jos tuhottavalta kohteelta ei olla vapaita. Näin esimerkiksi uskontokritiikki tai evoluution vastustus kertoo että henkilölle kyseinen asia herättää tunteita ja on siksi tärkeä jollain olennaisella tavalla. Ei voida puhua vapaudesta vaan kiinniolemisesta.
Tämä aspekti selittänee osaltaan myös Sarten kannanottoa siihen että ateisti ei ole irtautunut Jumalasta. Ihmisen mielessä on käsitteistöä joka on hänelle opetettu. Ja olipa näkemys sitten totta tai ei, niin ihminen on jossain suhteessa tähän käsitteeseen. Ateismin määritelmä (a-teist) kuvaa juuri jumalauskon puutetta. Puutetta joka pitää mainita sen Jumalan kautta. Tätä voisikin kuvata ateismin tragediaksi.
Onkin hyvä huomata että ateismi puhuu paljon vapaudesta. Sen ydin on individualistinen ja se on vapautumiskannanotto uskontoon. Tätä näkemystä kritisoidaankin usein sillä että ateistit kritisoivat paljon uskontoa ; Uskonnon täytyy siis olla hyvin tärkeä asia heille, kun se herättää tunteita. Tätä käytetään jopa kannanottona sille, että uskonnon on oltava yleisinhimillisesti hyvin tärkeä asia. Jumala on niin suuri ja todellinen että ateistikaan ei voi elää ilman aihetta.
Zen -ajattelusta voidaan saada toinenkin olennainen piirre. Tätä kuvaamaan saadaan televisiosarja "Life" jonka jaksossa "Dig a hole" käydään seuraava sananvaihto "So everyone going to that Zen center was just completely screwed up. Right?" johon vastataan "People go there seeking peace. People seek what they don't have. Only troubled people seek peace." Ateistit eivät väitä olevansa vapaita vaan tavoittelevansa vapautta ja haluavansa tätä. Uskontojen vaikutusvalta on kuitenkin niin suuri, että sitä tungetaan joka väliin. Yleinen ateistien kanta onkin että uskonnolla ei olisi sen herttisen merkitystä jos se olisi todella yksityisasia, jota ei vedettäisi esimerkiksi poliittiseen keskusteluun niin että ottaakseen kantaa mihin tahansa aiheeseen (abortin tai eutanasian kautta kaljapullojen kaupassamyyntiin. Tai kauppojen aukioloajoista lasten piiskanantamisesta homoavioliittoihin) ei joutuisi ottamaan aina kantaa uskontoon. Monet aiheet on peräti uskonnollistettu niin että niihin tietyt kannanotot nähdään samana kuin uskonnonvastaisuus. Hitchensin kuuluisan kannan mukaan "Religion poisons everything" ja siksi siltä ei olla vapaita.
Kun ymmärtää että ateistit ovat vapaiden herrasmiesten sijasta vapaustaistelijoita, ymmärtää heidän toimintansa järjestäytyneisyydestä uskontokritiikki-intoon asti varsin helposti. Samalla "homo religiosus" -ajattelu jossa uskonto on "yleisinhimillistä" ja erityisen arvokasta ja jossa ateistien uskontokritiikki nähdään "Jumalan vihaamisena" näyttävät lapsellisilta, jopa naurettavilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti