Tapio Puolimatkan kirjoitus "Kasvatus & Aika 4/11":ssä nimeltä "Uskonnollinen kognitio ja uskonnollinen kasvatus" on hyvä lukea pikaisesti läpi. Se kuvaa uskonnollisuustutkimusta. Se ottaa peruskriittiseksi näkökulmakseen indoktrinaationäkemyksen kiistämisen. Indoktrinaatio -opin lähtökohdaksi. Se esittelee tämän seuraavalla tavalla "Indoktrinaatiohypoteesin mukaan lapset alkavat uskoa Jumalaan, koska heidän vanhempansa iskostavat heidän mieliinsä uskonnollisia käsityksiä tavoilla, jotka sulkevat lasten kyvyn ajatella asioita kriittisesti ja ottaa muita näkökohtia huomioon." Sitä vastustamaan laitetaan kognitiotieteen soveltaminen uskonnontutkimuksessa "Kognitiivisen uskontotieteen keskeisenä päämääränä on löytää tieteellisiä selityksiä ylikulttuurisesti toistuville uskonnollisille ilmiöille. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan uskonto on ihmiselle luontaista toimintaa, joka nousee ihmismielen rakenteesta."
On toki mielenkiintoista, miten suhtautuminen uskonnolliseen kognitiotieteeseen suhtaudutaan. Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" nimittäin ilmestyi vielä aikana jolloin teologien suhtautuminen tutkimusalaan oli huvittunut tai jopa halveksuva. Aiheen tutkiminen oli mahdotonta tai näkökulma oli väärä ja tuloksettomuuteen tuomittu. Nyt kun se on paljastunut oikein näppäräksi ja kiistatta tulokselliseksi, ollaan päästy ad hoc -selitysten tekemisvaiheeseen jossa tämä mahdoton ja ihan huono tieteenala yritetään sovittaa erityisen kristilliseksi näkökulmaksi. Tässä kohden Puolimatka nostaa esiin sen, että kognitiotiedettä kohtaan on erilaisia tulkintoja. Hän näkee vain toisen näistä hyvänä ja älykkään ihmisen esitystapana. Tämä selviää siitä miten hän kuvaa naturalistista sisäisesti ristiriitaiseksi ja teisti taas on "koherentti". Hänen henkensä on normaaliuskovaisten "Samat havainnot, eri tulkinnat mutta toiset tulkinnat ovat vääriä joten oikeasti on vain yksi tulkinta."
Ihailtava teismi.
Puolimatkan perusargumentaatio on siinä että ihmiset ovat homo religiosus ; "usko Jumalaan syntyy luonnollisena seurauksena lasten kognitiivisesta rakenteesta sen päästessä kypsymään normaalissa ympäristössä, jossa hän saa kognitiiviselle kehitykselleen tarpeellisia virikkeitä." ... "lapsen kehitystä koskevan tosiasia-aineiston valossa näyttää siltä, että "uskonto on luonnollista"." ... "uskolla Jumalaan on myönteinen vaikutus ihmisen elämän laatuun."
Näin ollen uskonto on terveen ihmisen normaalin kognition tuottama ajattelujärjestelmä. Hän näkee että intuitio on hyvin todenmukainen ja että teistinen ajattelu joka on luontevaa onkin siksi sama asia kuin järkevä ajattelutapa.
"Ihmisen älylliset rakenteet ovat äärimmäisen tarkasti hienosäädettyjä, niin että tässä yhteydessä on alettu puhua "kognitiivisesta hienosäädöstä". Ihmisen älyllisten rakenteiden hienosäätö on edellytys sille, että pystymme saamaan oikean kuvan todellisuudesta ja että tieteellinen tutkimus on menestyksekästä. "Tiede riippuu kognitiivisesta hienosäädöstä, aivan kuten olemassaolomme riippuu kosmisesta hienosäädöstä."" ... "Samat yleispätevät älylliset rakenteet, joiden avulla ihminen saa tietoa aineellisista esineistä ja toisista ihmisistä, tarjoavat myös perustavan tiedon Jumalasta."
Puolimatkan ajattelun takana vaikuttaa voimakkaasti Alvin Plantinga, jonka mukaan Jumala on hienosäätänyt meille takeen, joka tarkoittaa sitä että aistimme ja niiden prosessointi on virheetöntä. Näin voimme saada oikeaa ja varmaa tietoa. Tämä johtaa siihen että Puolimatkan pluralismin nimellä esittämä tapa katsoa on hengellistä intuitionismia, jossa ihmisen intuitio nähdään erehtymättömyyden voimana.
Tässä en malta olla viittaamatta siihen että Puolimatka itse asiassa käsittelee kognitiota hyvin epäjohdonmukaisesti. Tämä on selvää jokaiselle joka on opiskellut kognitiotiedettä, mutta voi olla että se on kaikille muille hieman ongelmallista. Puolimatka nimittäin sekoittaa keskenään kaksi hyvin erilaista maailmaa "intuitiivisesti helpon ja yleisen" ja "ihmisten kognition seuraukset".
Intuitiotasolla kognitiotiede on nimittäin opettanut että ihmisten ajattelun heuristiikat ovat itse asiassa monesti yllättävän huonoja. Jo Kahnemanin ajoista on ollut selvää että ihmisen intuitio ei suinkaan ole sellainen erehtymätön taemasiina kuin Puolimatka sen esittää ; Aivojen heuristiikat sijaan tuottavat nopeita ja kohtuu hyviä vastauksia. Näiden tarkentaminen on aivan eri kognitiivinen käsittelyluokka joka taas on työlästä ja hidasta, mutta antaa tarkempia tuloksia.
1: Itse asiassa ihmisen tiedonhankinnan ja intuition tutkimus näyttää että vaikka intuitio onkin tehokasta, se on samalla monin paikoin todella huonoa ja laadutonta. Erilaiset ajattelemisen harhat ovat niin yleisiä että kognitiotieteeseen panostaneita opiskelijoita ja ammattilaisiakin vaivaa enemmänkin "you are not so smart" -tyylinen asenne ihmisen loputtomaan viisauteen kuin mikään yltiöoptimistinen "human is so clever, almost godlike thinker."
Pascal Boyer - johon Puolimatka viittaa tekstissään - pitää itse asiassa sisällään hyvin kuvauksen siitä miten Jumalakäsitys on ihmiselle intuitiivisesti helppo. Uskovainen narraatio on helposti muistettavaa ja se vetoaa skeemojen sekoittamiseen keskenään. Ydintiedon luokkien sekaantuminen johtaa siihen että se on kiinnostava. Sama luku muistuttaa siitä että tiede on kognitionmukaista, mutta hyvin epäintuitiivista ja itse asiassa hyvin vaikeasti muistettavaa. Ja että intuitio ei suinkaan ole muuttumaton asia, vaan alan opiskelu rakentaa intuitiota niin että asiantuntija-tieteilijän intuitio on hyvin erilainen kuin lapsilla.
On toki selvää että tiede on ihmisen kognitionmukaista koska muuten ihmiset eivät oikein voisi tehdä sitä, mutta tämän ulkopuolella huomautus hienosäädöstä tuntuu ohittavan vain valtaosan kognitiotieteen tuloksista. On selvää että jos Jumala on ihmisen intuitiolle helppo, niin tiede onkin monin paikoin vain aivan käsittämättömän vaikeaa. Esimerkiksi kvanttiteorian lähestyminen arkijärjen kautta on kammottavuutta.
1: Ja itse asiassa samaan luokkaan menee termodynamiikka jonka lähestyminen metaforien kautta on johtanut vakaviin tiedevääristelyihin sellaisten kreationistien kuten Sewell toimesta. Puolimatka ei tästä huomiosta pitäne sillä hänen "Viimeaikainen tutkimus osoittaa jo 12 kuukauden ikäisen lapsen ymmärtävän, että ainoastaan tarkoitushakuiset olennot pystyvät luomaan järjestystä epäjärjestyksestä" ... "Tältä pohjalta lapsilla on taipumus ajatella, että maailma on seurausta tarkoituksenmukaisesta suunnitelmasta ja luomistyöstä." Termodynamiikan väärinymmärrys on siis ihmisen intuitionmukaista.
Muutenkin on huomattavaa, että siinä missä kognitiotiede on tavallisesti keskiarvoja tutkiva, eli se huomioi poikkeukselliset ajatteluprosessit osaksi normaalia ihmisyyttä, on Puolimatkalla hyvin essentialistinen näkemys ihmisyydestä ; On ikään kuin yksi ihmistyyppi, yksi kognitiomalli. Tämä on varsin omituista opetustieteilijältä, eli henkilöltä joka on alalla joka miettii nimenomaan erilaisia ihmisiä. Ja jonka parissa "vammaisuus" -tyyliset sanat ovat usein bannissa ja korvattu jollain "erilaisilla oppijilla". Puolimatka ei selvästi ajattele näin. Hän katsoo yleisintä osaa ja tätä kautta syntyy massa joka määrää ikään kuin Ihmisyyden. Poikkeavat eivät sitten ole ihmisiä tai ovat "vähemmän kuin" -ihmisiä. Puolimatka on siis samanlaisuuteen vangitseva aiheessa joka on tietysti esimerkiksi minulle henkilökohtainen. Autistiset ihmiset eivät ole yleisolemukseltaan peruskokemuksiltaan hengellisiä, joten vaikka he pärjäävät hyvin tieteellisessä ajattelussa, heidän kognitionsa tuomitaan tässä kohden vain vammaisuudeksi, mielisokeudeksi. On hyvä että Puolimatka käy tämänlaiseen hyökkäykseen ; Hän sekoittaa sosiaalisen ja tieteellisen. (Mikä toki näkyy jo siinä että jos massojen intuitio ratkaisee, totuus muuttuu todellakin tutkimuksen sijasta käsiäänestyskysymykseksi.)
Inhottava naturalistinen tulkintatapa.
Puolimatka tiivistää naturalistisen tavan suhtautua kognitiiviseen uskontotieteeseen seuraavalla tavalla ; "Naturalistinen perinne etsii vastausta kysymykseen, miksi uskonnolliset käsitykset leviävät hyvin huolimatta siitä, että ne eivät vastaa todellisuutta. Tähän kysymykseen naturalistit usein vastaavat sanomalla, että uskonnolliset käsitykset ovat yleisesti hyväksyttyjä, koska ne ovat "hyviä kopioitujia": ihmiset omaksuvat ne helposti ja siksi ne leviävät laajalle ihmisten parissa. Niinpä naturalistinen perinne antaa kognitiivisen uskontotieteen tuloksille tulkinnan, joka joissakin suhteissa muistuttaa indoktrinaatiohypoteesia."
Tämä onkin totta. Indoktrinaatiohypoteesi vaatii nimittäin jonkin selityksen siihen miksi ihmiset uskovat johonkin asiaan vaikka tälle ei ole perusteita. Itse asiassa koko käsite manipulaatio tarkoittaakin nimenomaan sitä että ihmiset saadaan hyväksymään jokin asia. Jos tämä asia olisi kognitiivisesti työläs, epäintuitiivinen ja vaikeasti opiskeltavissa ja omaksuttavissa, se ei olisi kovin hyvä lähtökohta manipulaatiolle.
Kritiikki on nähtävänä suorastaan olkiukottamisena. Dawkinsin uskon virus nähdään pelkästään häiritsevänä ilkeänä vertauksena joka väittäisi pelkästään että uskonto leviää koska se leviää. "Dawkinsin meemi- ja virusajattelu on potentiaalisesti itsensä kumoavaa. Ajatusvirus-ajattelusta seuraa, että on olemassa myös ajatusvirukseen uskomisen ajatusvirus. Jopa kaikki luonnontieteellisetkin teoriat olisivat lisäesimerkkejä kopioituvista meemeistä tai tarttuvista ajatusviruksista. Tällainen lähestymistapa vie pohjan älylliseltä keskustelulta, koska sen avulla voidaan aina leimata vastapuolen ajatukset vääriksi ilman argumentteja: ne voidaan tulkita pelkiksi viruksen kaltaisiksi kopioitujiksi vailla tiedollista sisältöä." Kuitenkin Dawkinsin näkemys ei ole pelkästään muistettavuuteen liittyvä kannanotto. Hän kritisoi nimenomaan sitä että Jumalauskolla ei ole minkäänlaisia uskomisen ulkopuolelta tehtyjä perusteluja ; Dawkinsin tapaa kohdella kognitiota voikin valottaa hyvin kristillisen
Lewisin kautta. Hänkin on pitänyt ideaalinaan sitä että psykologisiin syihin viitataan vasta kun asialliset kritiikit puuttuvat. Näin ollen jos jollekin asialle on järkevä syy, se, että se on intuitiivisesti helppo tai vaikea ei ole ratkaisevaa. Ratkaisevaa on se, että jos perusteluja ei löydy sen yleisyys vaatii jonkun muun selityksen. Ja silloin psykologinen näkökanta on ratkaiseva.
Dawkins ei siis perustele uskontoa pahaksi pelkän uskon viruksen kautta, vaan hänen ideanaan on nimenomaan olla monivaiheinen. Uskon virusta tarvitaan vain sen takia että uskonto ei muuten ole tieteellisesti vahvoilla, joten on selitettävä jotenkin miksi se on yleinen tästä huolimatta. Näin ollen se, että jokin tieteellinen teoria olisi helposti muistettava ei vielä merkitsisi mitään. Näin ollen uskon viruksen itsensäkumoavuus ei selvästi ole se, mikä seuraa loogisesti Dawkinsin omasta ajattelusta, vaan seurausta olkiukkomaisesta esittämisestä ja vääristelystä.
Lisäksi kun huomiona on se, että Dawkinsin kopioituja olisi jotenkin huono, on hyvä huomauttaa että Puolimatkan oma ajattelu nojaa siihen että jotkin asiat ovat helposti yleistyviä, intuitiivisia ja muita vastaavia. Ja Puolimatkakaan ei tajua että "ideoiden kyvystä levitä tai kopioitua muita paremmin ei voida päätellä mitään kyseisten ideoiden totuudesta." Hänestä kopioituminen tarkoittaa samaa kuin Totuudellisuus - sehän on jotain johon hienosäädetty kognitiomme vetää. Tällöin Dawkinsin jumalaviruksen leviäminen ei kertoisikaan siitä että Dawkinsin idea olisi manipuloiva ja huono, vaan siitä että se on nimenomaan hyvä ja kognitionmukainen ajatus. (Moni kristitty hyväksyykin tämänlaisen uskon viruksen heti kun kohteena on "väärä uskonto". Hindulainen jälleensyntymä ja muut idän harhaopit nähdään indioktrinointina helposti.)
Puolimatkan suhde Dawkinsin uskon virukseen näyttääkin jämähtävän siihen että Dawkinsin malli ohitetaan ja se otetaan pelkkänä sairausmetaforana, jossa yleistyminen tarkoittaa samaa kuin patologisuus. Tässä Dawkinsin malli poistetaan, otetaan mallin nimi metaforana ja tämä metafora nähdään mallina. Tämänlainen virheenteko on alkeellista, eikä sitä saisi odottaa professorilta. Eikä itse asiassa tältä tasoltaan edes keltään joka on päässyt peruskoulusta ja osaa itse sitoa kengännauhansa.
Kuvattuaan lasten teleologista ajattelutapaa on helppoa huomata että intuitio johtaa myös taikauskoisten ja väärien käsitysten omaksumiseen. Näin ollen Jeesuksen "lasten kaltaisuus" on monissa paikoissa intuitiivista typerehtimistä. Kun Puolimatka selittää että "Lapset esimerkiksi sanovat kivien olevan "teräviä", koska niiden terävyys estää niiden päällä istumisen tai tekee eläimille mahdolliseksi raapia itseään niiden avulla" on uskonvakaumuksesta riippumatta likimain selvää että kivien luonne ei ole tämänlainen. Kivien älyllisyys ei ole rationaalista vaikka se on intuitionmukaista, joten miksi Jumalakaan olisi? Jostain syystä tämä unohdetaan ja evoluutiokriittisyys rakentuu intuitiopohjaisesti "lapsten suusta totuus kuuluu" -tyyliseen ratkaisuun "Margaret Evans (2000, 2001) on tutkimustensa pohjalta löytänyt todistusaineistoa sen puolesta, että lapset aina myöhäiseen lapsuuteen saakka pitävät luonnostaan yliluonnollista luomista parempana selityksenä eläinten alkuperälle kuin ohjaamattomaan evoluutioon perustuvaa selitystä."
Olkaa kilttejä uskovaisille, te sairaat ihmiset.
Tällä on maailmankuvallisuutta suurempi vaikutus. Se liittyy koko Puolimatkan "keskustelevaan" lähestymistapaan. Hän kuvaa teististä maailmankuvaan a seuraavasti "Ei-pelkistävä teistinen viitekehys pyrkii kehittämään refleksiivisesti sitä uskonnollista tietoa, joka on sisäänrakennettu ihmisen kognitiivisiin mekanismeihin. Teistisessä viitekehyksessä uskontokasvatus toteutetaan dialogisesti pluralistisessa viitekehyksessä, jossa eri näkemykset kilpailevat toistensa kanssa. Dialogisesti pluralistinen oppimistilanne on edullinen teismin näkökulmasta, koska ihminen ymmärretään järkiperäiseksi ja vapaaksi olennoksi, jonka uskomusten muodostumista ohjataan järkisyillä. Kaikenlainen indoktrinaatio ja ajatusten pakkosyöttö merkitsee loukkausta Jumalan kuvaksi luotua ihmisyyttä vastaan."
Taustalla on toki se peruskäsitys että intuitio olisi ihmisen ominta itseä. Eli jos ihminen luonnostaan ja intuitioltaan seuraa tietynlaisia ajatusketjuja, hän ajattelee näin itse. Tämä luontainen ajattelu ja sen mukailu ei tietysti olisi manipulaatiota. Hän sitoo keskustelun perusteet Plantingan ajatuksiin (implisiittisesti) kun hän viittaa siihen että ihminen olisi pohjimmiltaan (intuitioltaan) hyvinkin järkiperäinen ja erehtymätön olento.
Tässä kohden on hyvä huomioida, että Puolimatkan näkemys on siksi myös sidottava taeajatteluun. Ja tämä on itse asiassa totaalisen ristiriidassa sen kanssa että uskonnotonta ajattelua voitaisiin järkevästi ottaen käyttää. Puolimatka on nimittäin ankarasti moittinut ateismia epäloogiseksi nimenomaan sen takia että Plantingan Jumala antaa ihmisille takeen, kun taas naturalisti ei voi olla varma erehtymättömyydestään. Ateisti ei voisi olla järkevä ihminen, joten hän ei voisi tietysti myöskään hyväksyä keskustelutilannetta joka perustuu väärään perusoletukseen siitä että ihmiset ovat perustaltaan erehtymättömiä.
1: Toki ajatus on korni, se vetoaa mutta ei perustele, ja perustuu väärään evoluutiokuvaankin jne. syitä joita olen tässä blogissa toistuvasti eri kulmista työtä tehden näyttänyt, mutta tämä ei ole nyt tärkeää. Tärkeää on se, että jos Puolimatka uskoo näin, hän ei voi antaa molemmille samanarvoista tilaa. Hän argumentoi niin pitkästi sitä että ateisti ei voi olla järkevä ihminen ja uskoa taenäkökulmaan, että hän ei voi ohittaa taepohjaisessa pluralistisen keskustelun kentässä sitä että jos näin todella on, niin keskustelu ei todellakaan ole mitään maailmankuvatonta ja reilua vaan rakennettu siten että uskovainen on oletettu voittajaksi ja määritelty keskustelukenttä ja siihen reagointi niin että se tukee tätä yhtä näkemystä. Näin juurikin tapahtuu se mistä hän varoittelee lainaamassani tekstissä. Eli sanomatta jääneiden perusoletusten levittämistä salassa, indoktrinoimista ikään kuin maailmankuvattomuuden ja objektiivisuuden ja totuuden kaavussa.
Onkin selvää että Puolimatka näkee että ihmiset ajattelevat luonnostaan Jumalallisesti, joten pakotetta ei tarvita. Sillä ateismin kannattaminen viittaa pakottamiseen, siihen että ihminen on onneton. Ja että hän ei ole elänyt terveessä ympäristössä ja saanut riittävästi virikkeitä. (Koska teismi seuraa luontevasti kun ihminen kasvatetaan terveesti.) Näin ollen ateismille jää säälittävän sairauden rooli, jokin jota kohdellaan ja käsitellään ikään kuin vammaisdiskurssista käsin.
Tämä näkyy toki jo ihan siinäkin että hän nostaa kaksi eri tulkintaa, mutta moittii naturalismia sisäisesti ristiriitaiseksi "ateistinen tulkinta ei siis näyttäisi olevan mielekkäin niille tosiasioille, jotka ovat kognitiotieteen pohjana" ja että teismi on jotain "kognitiotieteen perustana olevat tosiasiat sopivat hyvin yhteen sellaisen kristillisen lähestymistavan kanssa, jonka mukaan usko Jumalaan on tiedollisesti oikeutettu perususkomus, jota ei enää tarvitse perustella muilla uskomuksilla."
Valitetavasti tämä on syvemmällä. Tämä näkyy siinä miten eri premissit samaan lähtökohtaan saavat aivan erilaisen kohtelun. Jos ateisti olettaa perusoletuksen, tämä on jotain halveksittavaa ja itse asiassa indoktrinaatiota; "teoria ei ole uskonnollisesti neutraali, vaan se tulkitsee inhimillisen ajattelun kehitystä tietyn uskonnollisen olettamuksen valossa. Se pitää ateismia itsestään selvänä totuutena ja olettaa, että ajattelunsa kehittyessä ihminen tulee tietoisemmin ateistiksi. Plantingan kritiikkiä voidaan soveltaa naturalistisesti tulkitun kognitiivisen uskontotieteen vastaaviin kasvatuksellisiin sovelluksiin." Teismin kohdalla jos on vastaava perusoletus (joka värittää Puolimatkan ajattelun) jossa ajatellaan että Jumala on ilmiselvä totuus ja että ajattelun kehittyessä ihminen tulee tietoisemmin teistiksi, on kyseessä kaunis asenne "Jo uskonpuhdistajat pitivät lähtökohtanaan sitä, että ihmismielen yleispätevät rakenteet johtavat ihmisen uskomaan Jumalaan, vaikka ihminen syntiinlankeemuksen takia pyrkiikin torjumaan Jumalan pois tietoisuudestaan" on selvästi tekstissä argumentti uskon puolesta. Jos vastaa "ONKO JUMALAA?" -kysymyksen "EI", niin silloin sinulla on maailmankuvallisia perusoletuksia joita levität indoktrinaatiolla. Ja jos vastaa "ONKO JUMALAA?" -kysymykseen "KYLLÄ", niin ihmisellä onkin sitten hienosäädetyn ja luotettavan kognitiivisen järjestelmän tukema yleisinhimillinen peruskokemus.
Ja tätä todellakin kaupataan maailmankuvallisen tasa-arvoisuuden ja reiluuden ja keskustelun nimissä. Ja että tämän väitteen kyseenalaistaminen on vakava virhe ja paheksuttava synti ja muutenkin ilkeämielinen teko. Monien pseudoliberaalien kristittyjen kanta onkin se että Puolimatkan tasapuolisuus on kyseenalaistamattomissa oleva pyhä lehmä jota ei saa kritisoida ilman että on "ämmien juorukerhoilija".
Tämä epäsuhta tiivistyy siihen mitä koulussa pitäisi sanoa. Siinä missä ateistinen peruslähtökohta - ja laajennetummin uskonnosta vaikeneminen - on rajoittavaa ja maailmankuvallista vainoa. Mutta jos uskoo Jumalaan, on reiluudella aivan toiset määritteet. Jos ei puhuta tietystä Jumalasta, on Luojan mainitseminen maailmankuvavapaata. "Niin sanotun neutraalisuusoletuksen mukaan uskonnon tieteellinen tutkiminen on neutraalia sikäli kuin se ei tukeudu mihinkään ilmoitususkontoon. "Uskonnollisen aineiston tulkitseminen siitä itsestään riippumattoman teorian avulla mahdollistaa puhtaasti tieteellisen tutkimuksen uskontotieteessä."" Tämä ehto on olennaisesti erilainen ja avomielisyyden ja maailmankuvallisuuden määritelmän vaihto lennosta näyttää, että tässä piilotellaan sitä että eri maailmankuvia käsitellään eri punnuksin.
1: Mutta on hyvä huomata että Plantinga on korostetun kristitty. Hän korosta nimenomaan taetta jonka takana on hyvin tietynlainen uskonto. Islamilaisten sovellus takeesta omaan uskontoonsa on aikaansaanut skismaa jossa on lennellyt esimerkiksi sellaisia kommentteja että Plantinga on kirjoittanut kristillisestä näkökulmasta ja että islamilaisten pitää siksi käyttää jotain ihan muuta perustelumaailmaa oman vakaumuksensa ehdottomalle totuudellisuudelle. Ja se itse asiassa rajaa suuren osan jopa kristillisen mystiikan suuntauksista. Mutta Puolimatka joka unohtaa tietyn uskonnon aina kun voi livauttaa jo tässä aiheena olevaan tekstiin sanan "kristitty", ei tietysti välitä tämänlaisista pikkuasioista.
Tämä johtaa siihen kysymykseen, että kun Puolimatka selittää omasta vakaumuksesta keskustelun olevan julistamis-indoktrinaation sijasta positiivinen asia joka on maailmankuvavapaata, on selvää että se kuitenkin nojaa tietyn maailmankuvan näkemysmaailmaan. Ja itse asiassa koko pelikenttä on rakentunut tämän maailmankuvavalinnan ehdoilla. Siksi kun hän argumentoi pluralistisesta keskustelupolitiikasta, hän vedonneekin niihin joilla on jo kristillinen maailma. Kaikki muut sen sijaan ihmettelevät sitä miten Puolimatkan ajattelua vaivaa omituinen pseudodiplomaattinen dilemma ; Hän selittää olevansa yhtenäiskulttuuria vastaan ja moniarvoisuuden puolella. Eli hän ei aja tiettyä maailmankuvaa vaan vaatii keskustelua ja monien näkemysten kunnioittamista. Samalla hän on kuitenkin läpeensä monistinen, eli hän näkee että toiset maailmankuvat ovat sisäisesti ristiriitaisia ja vääriä, jolloin maailmankuvien keskustelun sijasta kysymys onkin enemmänkin siitä että ateisteja ikään kuin terapoidaan osaksi yhtenäiskulttuurista "yleisintuitiivista maailmankuvaa" joka vain sattuu olemaan kristinusko.
Jotenkin Puolimatka näyttää aina olevan moniarvoisuuden puolella silloin kun haluaa julistavalle kristillisyydelle lisätilaa (vaikka oman vakaumuksen reflektoinnin nimellä. Ja sitten kun on puhe ateistiseta vaihtoehdosta, ei voidakaan enää puhua eri maailmankuvien kunnioittamisesta vaan siitä miten tämä maailmankuva on huonompi kuin se toinen, eikä ollenkaan samanarvoinen vaan epäintuitiivinenkin. ~ Siksi jääkin auki, miksi naturalistin kannattaisi ottaa osaa Puolimatkalaiseen keskusteluun joka näyttää koostuvan uskonnollisen vakaumuksen ehdoilla uskonnollisen vakaumuksen tueksi.
Boyerillä itse asiassa onkin nimi tämänlaiselle toiminnalle. Sekin on kognitiotiedettä. Ja sitä kutsutaan nimellä teologinen korrektius. Tässä ihmiset kuvaavat Jumalan tietynlaiseksi (kuten Puolimatkan lapset selittäessään mitä Jumala tietää muropaketin sisällöstä) ja miten he sitten voivat toimia hyvinkin eri tavalla. Puolimatkakin puhuu moniarvoisuudesta ja keskustelusta ja kertoo vastustavansa indoktrinaatiota. Mutta tämä jää aina vain sanan tasolle ja tekojen ja kirjoitusten kevyempikin tarkastelu johtaa väistämättä siihen että kirjoittaja on puolueellinen. (Tämä on tietysti myös kirjoittajan intuitio ja peruskokemus joka syntyy kun hän lukee näitä tekstejä, joten miten se muka voisi olla väärä?)
1: On selvää että ajatus on peräisin Plantingalta. Plantingahan selittää että ihmisellä on perusaisteja, kuten Jumala -aisti ja että nämä tuottavat perusaistimuksia joita ei voi perustella koska ne ovat lähtökohta. Näin näiden aistien perustelu näyttää kehäpäättelyltä. On toki mukavaa että tällä tavalla voidaan leikkiä mielivaltaa. Vastustamia asioita voidaan käyttää perusoletuksina ja kehäpäätelminä ja kannattamia asioita perususkomuksina. Tämä vain ei ole mitään maailmankuvariippumatonta tai tasapuolista. Päinvastoin, tämä on kritiikki-immunisointia ja keskusteluntappoa.
Puolimatkan onkin hyvä huomata että hän on tässä kyseisessä keskusteussaankin nostanut esiin sen, että tämä hänen intuitionistinen näkemyksensä on sellainen että sen lähtökohdat ovat erittäin maailmankuvasidonnaiset. Hän huomauttaa että on kaksi tapaa tulkita kognitiotieteen tulokset. Niistä ensimmäisen mukaan kysymys on indoktrinaatiohypoteesin kumoutumisesta ja ihmisen luonnollisesta prosessoinnista. Jälkimmäisen mukaan taas tämänlainen on manipulaatiokeinojen paljastamista joka taas on indoktrinoinnin tehostamista ja maksimointia. Hän tunnustaa että eri maailmankuvat antavat eri tulkinnat.
Kuitenkin hän samanaikaisesti esittää tähän tilanteeseen rakennetun keskustelukenttäehdotuksensa ikään kuin tasapuolisena vaihtoehtona joka totaalisesti kumoaisi indoktrinaatiohypoteesin. Samalla hän esittelee vaihtoehtoisen tulkinnan samasta ilmiöstä joka taas tekee intuitioonvetoamisesta nimenomaan manipulaatiokeinon joka tukee indoktrinaatiota siten että toiset maailmankuvat saavat kulttuurista ylilyöntiasemaa, etua maailmankuvien valtapelissä joka ei perustu niiden perusteluarvoon tai siihen miten tiede niitä tutkii ja todistaa ja tukee. Hänen esityksessään on maailmankuvien tasa-arvon ja pluralismin kannalta kannattavaa että sitoudutaan yhden maailmankatsomuksellisen perusoletusverkon ympärille ja tästä peruslähtökohdin määritellään mikä on reilua keskustelua ja mikä ei. Ja sitten tunnustetaan että eri maailmankuvan lähtökohdat kuvaavat samat perustelut juuri epäreiluudeksi, mutta että tästä ei tarvitse välittää.
Puolimatkan tasapuolisuus on ilmiselvästi sitä että ollaan uskon puolella ateismia vastaan. Puolimatkan maailmassa ateismi on yhteinen vihollinen jonka taakse voidaan yhdistää kaikki maailman teistit ja että koko kulttuurin keskustelukenttä koulujen keskustelukentän reiluusmäärittelyjä myöten rakennetaan teistien ehdoilla teismiä tukevaksi. Uskovaisten yhteenliittymä tarjoaa tehokkaamman valtapeliaseman saavuttamiseksi.
1: Tämänlaisen puolustaminen on perin omituista mieheltä jonka kirja on täynnä kannanottoja siitä miten esimerkiksi ID:n suosion vähyys (tiedemaailman kognitiivisten prosessimylläysten ja inhimillisen hienosäädetyn älyn kriittisen käsittelyn jälkeen) on laajasti katsoen ID:n tieteellisiä ansioita halveksiva. Hänestä tämä kertoo maailmankuvallisuudesta joka taas tässä yhteydessä on vainoa ja epäreiluutta kun koko keskustleukenttä on rakennettu naturalistien ehdoin naturalistejen kielipelille ja naturalistien reiluusehdoin. Hän on tähän vainonäkökulmaan jopa siinä määrin fiksoitunut, että hänestä on OK levittää kirjojen kansien välissä asti vääriä tietoja ja huhupuheita esimerkiksi Sternbergin avaimienriistosta ja Piankan joukkotuhonnan suunnittelusta vaikka näiden tueksi ei ole mitään (juridisia tai muunkaanlaisia) perusteita.
Loppukaneetti:
On merkittävää, että Puolimatka esiintyy tasapuolisuuden ritarina mutta kuitenkin käytännössä hän tukee vain Jumalanäkemystä ja kritisoi lähtökohtaisesti sen ateistisen tulkinnan vaihtoehtoa. Taustalla hänellä on ihanne siitä että uskonnosta kertominen ja julistaminen ei olisi indoktrinaatiota. Intuitiopohjaisuuteen vetoava Puolimatka olisi silti luultavasti hyvin haluton siihen tosiasiaan että uskovaisten lapsilleen kohdistama uskonnollinen kasvatus ohitettaisiin tyystin - jos näkemys olisi todella niin intuitiivista ja automaattista kuin Puolimatka uskoo, koko kasvattamisesta ja pyhäkouluista voitaisiin luopua. Lapset olisivat intuitiivisesti uskossa ilman julistuksellisuutta. Onkin selvää että Puolimatka näkee uskonnolliselle kasvatukselle arvoa. Tämä vaatii kertomiskulttuuria. Tässä mielessä Dawkinsin näkemys siitä että uskonto pitäisi sisällään levittämiskeinonsa, kannustimen toistumiseen, ja helppomuistisuus näyttävät jopa joltain joka kuvaisi uskontoa erinomaisesti. Uskonto on siis yleistä koska se on helppoa muistaa ja se levittää itseään kannustamalla uskosta kertomiseen. Kontaminaatiota on, eikä sen vähättely selvästi näytä kovin uskottavalta edes uskovaisille - tai Puolimatkalle itselleenkään - kun asiaa katsotaan vähänkään laajemmasta perspektiivistä.
Kun tämän tajuaa, on selvää että vaikka Puolimatka ei suoraan esitä ajavansa yhtenäiskulttuuria, niin käytännössä hänen ehdottamansa keskusteleva malli on rakennettu siten että se kannustaa rakentamaan ihmisten ajattelua Jumalamyönteisen yhtenäiskulttuurin suuntaan ; Se että julistuksellisuuden ja ryhmäpaineen olemassaolot kiistetään ja peitellään sanamäärittelyillä keskusteluksi ja yhdessäoloksi, ei ole yksinkertaisesti jotain jota vastuullinen ja tieteellisesti perustellulla pohjalla oleva henkilö tekisi. Se, joka väittää että Puolimatka ei edustaisi ID:läisten Wedge -strategiaa on tämän valossa reflektoinut Puolimatkan sanomaa pinnallisesti eikä tätä mieltä oleva selkeästikään tiedosta Puolimatkan piilotettuja alkuoletuksia tai hyväksy niitä oletuksiksi (vaan määrittää ne perususkomuksiksi) ja käyttää niitä tämän jälkeen niin kuin ei tiedostaisi niiden olevan maailmankuvallisia perusoletuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti