Nolanin "Yön ritari" ("Dark knight") tarkastelee valtaa ja mielivaltaa hyvinkin monelta kantilta. Elokuva käsittelee samassa yhteydessä hieman "friikkiysteemaakin".
1: On helppoa huomata, että poliisipäällikkö James Gordon edustaa Gothamin järjestelmää. Sen sisälle on kuvattu voimakas loisjärjestelmä, mafia. Nämä ovat ohjattavia järjestelmiä.
2: Jo tätä edeltävässä osassa ("Batman begins") nousi esiin, että Batman on enemmänkin Gothamin järjestelmää puolustava mutta itse tämän järjestelmän ulkopuolella toimiva taho. Batman on muutos järjestelmään ja hän edustaakin voimakasta muutosvoimaa. Yön ritarin loppu eksplisiittisesti esittää että Batman ei ole sankari vaan eri asia, valkea ritari, vaan valpas vartija, yön ritari. Monille tämä jako voi olla mielivaltainen, ja että uusikin kuvaus on sankaruutta. Mutta tämä kuitenkin voidaan nähdä oleelliseksi kannanotoksi jossa Batman edustaa omalta kulmaltaan nimen omaan mielivaltaa.
3: Yön ritarissa Batmanin vastineeksi nousee Jokeri. Alusta lähtien on selvää että hän ei suinkaan ole mafian sisällä. Hänkin toimii systeemin ulkopuolelta. Oman tulkintani mukaan Jokeri edustaa individualistista anarkismia. Hän polttaa rahaa ja tappaa avustajiaan koska hän luottaa siihen että järjestelmä sortuu halvalla ja ilman valtavia resursseja. Veitsiä, bensiiniä ja dynamiittia yhdistää se, että ne ovat kohtuu halpoja. Jokeri ei tulkintani mukaan suunnittele strategioitaan "viimeisen päälle", hänellä on korkeintaan karkeita suuntia ja sitten kun ihmiset toimivat, hän reagoi näihin. Hän osaa säätää tilanteen mukaan. Jokerin erikoiskyvyksi voidaankin katsoa silkka ja puhdas halu tuhota kaikki järjestelmät. Hän osaa ottaa suunnitelman ja "pistää sen hajottamaan itsensä". Tämä voi selittää senkin miten Jokerin toiminta näyttää siltä että hän ikään kuin odottaisi että toiset tekisivät jotain hirvittävän epätodennäköisiä asioita ja että asiat osuisivat juuri siten kohdalle. Jokerin mahtina onkin juuri se, että kukaan ei suunnittele tämänlaisia mutta jos palaset tipahtavat paikalleen, hän toimii niiden mukaisesti. Jos palaset olisivat olleet eri tavalla, olisi Jokerin toimintakin erilaista. Jokeri elää sillä että saa samanaikaisesti kaikki luulemaan että hänellä on Suunnitelma ja Järki toimissa, mutta samalla on niin yllättävä että ihmisen usko Suunnitelmaan ja Järkeen kyseenalaistuu. Tämä yllättävyys on Jokerin tärkein rooli.
4: Jokerin kaaoottisuus erotetaan elokuvassa vahvasti puhtaasta mielivallasta. Tämän erottelun vuoksi on erinomaista että elokuva nosti "avustavaksi pahaksi" nimenomaan Kaksinaaman. Kaksinaamahan heittää ratkaisuja kolikolla. Kaksinaaman toimintaa kuvaakin ennalta arvaamattomuus, joka kuitenkin noudattaa todennäköisyyden lakeja. Hän on joskus systeemin puolella ja joskus sitä vastaan. Tämä on sattumapohjaista kaaosta, joka on luonteeltaan olennaiseti erilaista kuin Jokerin vallankumouksellista kaaosta edustava anarkia.
Lisäksi elokuva nostaa esiin yhden pahan. Hän on virkamiesmäinen tilintarkastaja joka uhkaa paljastaa batmanin henkilöllisyyden. Aluksi hän yrittää kiristää tällä tiedolla rahaa. En kykene muistamaan edes hänen nimeään, mutta hän on kuitenkin varin hyvä muistutus siitä että hän edustaa opportunistista kaaosta. Hän pelaa systeemin sisällä ja yrittää ikään kuin valjastaa siitä itselleen apuvälineen.
Jos avuksi otettaisiin Nassim Talebin "Musta joutsen" huomataan että Gordon (ja mafia) ovat järjestelmiä jotka ovat säännönmukaisia ja ymmärrettäviä sillä tavalla että eivät tuota mustia joutsenia. Batman taas on Gothamin lainkuuliaisuutta ajava mustia joutsenia masinoiva kone. Hän tekee uskomattomia ja epätodennäköiseksi nähtäviä tempauksia. Miljonääri Waynen teknologia, deduktiokyky ja lähitaistelutaidot johtavat sissioperaatoihin joiden ennakointi olisi vaikeaa ellei mahdotonta. Nämä johtavat myös oleellisiin muutoksiin.
Jokerin ja Kaksinaaman maailmojen ero taas nousee kenties helpoiten esiin nimenomaan mustien joutsenten teeman kautta. Sillä Jokerin yllättävyys on tuhoavaa ja vaikutusvaltaista. Hän tuottaa "pahoja mustia joutsenia". Kaksinaama edustaa sen sijaan Talebin silmissä klassista todennäköisyysjakaumaa mukailevaa. Hän muituttaa että tämänlainen toiminta on ennakoitavaa ja itse asiassa siinä on tilastollinen jakauma josta poikkeaminen on pitkässä tähtäimessä ennustettavaa. Näin ollen Kaksinaama näyttää Jokerin kaltaiselta uhkaavana kaaoksena vain jos asiaa katsotaan yksittäistapauksina. Pitkässä tähtäimessä Kaksinaama ei tuota mustia joutsenia.
Uhkaileva virkamies taas on toki opportunisti, mutta hän on itse asiassa Batmanille sama kuin mitä Kaksinaama on Jokerille. Hänellä ei olekaan elokuvassa juurikaan valtaa. Pikemminkin hän on se, jonka pyrinnöt johtavat hänet suurimpiin vaikeuksiin. Suoraan sanoen hänellä ei oikein missään vaiheessa ole mitään mahdollisuuksia. Ja hän selviää hengissä pääasiassa siksi että on niin mitätön että ei kiinnosta ketään. Jokeri toki lupaa rahaa tämän tappamisesta, mutta ei jaksa sitten seurata sitä tappaako joku hänet vai jääkö hän kotiinsa piiloon pelkäämään. Jokeri haluaa tällä lähinnä johtaa statementin joka rikkoo ihmsien luottamuksen siihen että takana on "suunnitelma". (Jopa paha ja rikollinen suunnitelma on ihmisille parempi kuin pelkkä puhdas anarkistinen kaaos ilman suunnitelmaa.)
Tästä voidaan johtaa hieman mietteisiin jotka johtavat hikipedian sosiologian ihmeelliseen maailmaan.
Hikipediassa on artikkeli nimeltä "Muokkausnäkökulmat" Tässä on kuvattu erilaisia hikipedian aktiivisia sisällöntuottajia ja järjestelmänkehittelijöitä kuvattuna kaikkine heikkouksineen. Sen keskustelusivulla ihmetellään miksi Napoleon on "fanklubitettu". Hjassanin näkemys ja selitys on seuraava "Minusta tuntuu, että tässä koko Napoleoninpalvonnassa on kyse silkasta auktoriteetin palvonnasta. Byrokraattien ollessa muiden käyttäjien seassa örveltäviä kummajaisia käyttäjille ei jää ketään, jota pitää ylempiarvoisinaan. Tämä purkautuu siten, että käyttäjät heijastavat sisältään kumpuavan johdetuksi tulemisen tarpeensa sopivaan olioon, tässä tapauksessa Napoleoniin. Sama kävi Peelonkin kanssa." Taustalla on ajatus että hikipedia on kaiken kaikkiaan varsin kaaoottinen paikka. Tämä edustaa jotain jonka takana on hyvä nähdä järjestystä. Tai vähintään jos järjestystä ei ole, sen taakse halutaan järkeä. Ja jos ei, niin sitten halutaan vähintään pelastaja.
Hjassan nostikin esiin kaksi kenties varteenotettavinta "johtajaa". Tässä on hyvä huomata että monesti ylimmät ylläpitäjät "byrokraatit" ovat toki omanneet eniten oikeuksia järjestelmänhallintaan. Mutta he eivät oikeastaan koskaan ole olleet mitään palvottuja sankareita. Sillä he ovat ikään kuin poliisipäällikkö Gordon. He edustavat järjestystä, eivät riko sitä.
Peelo on toki mielenkiintoinen tapaus. Sillä ainakin itse näin hänen käyttäjäsivunsa antanee oikean kuvan "Olen syvimmältä olemukseltani erinäisiä päihdeaineita rakastava hullu peelo. Muistan kaiken jo ulkoa eikä tekoja enää tule. Pidän pöydät katettuina vierailleni, jotka eivät tule koskaan - olen siis selvästi hullu. Olen käsitellyt totuuden olemusta ja kaiken välistä yhteyttä artikkelissa filosofia. Täytyy myöntää, pelkään minua ympäröivää todellisuutta. En voi tietää, onko se täysi totuus vaiko harhaa. Olemassaolo on aina kiehtonut, ja nuorempana uskoinkin olevani pelkät aivot marsilaisten lasimaljassa. Fysiikka on mielestäni hyödytöntä toisin kuin asdfologia, joka on oleellista." Hänen omituisen kaaoksensa ja sekoilunsa takana näyttää olevan järki. Hän on kuitenkin jotain joka rikkoo. Ja itse asiassa vaikka Peelon rehellisyydessä olikin aina sellainen sävy että ihminen jossain määrin koki että jotain sellaista tekisi mieli tehdä mutta että hyvät tavat ja elämänsäilyttämishalu estivät tämänlaiset toilaukset. Kuitenkaan Peeloa ei haluttu imitoida. Hän olikin eräänlainen houkkapyhimys jossa kyettiin näkemään vivahdus positiivisia asioita, mutta joita tavoittelemaan ei haluttu eikä lähdetty. On kuitenkin selvää että Peelo on hikipedian Jokeri. Hänen huumorikäsityksensä on makaaberi, karsea ja epäeettinen. Peelon teksteissä ei ole kauneutta, vaan hulluutta ja hyviä kysymyksiä jotka mahdollisesti syventävät lukijassa olevia hulluuten hitusia.
Napoleon taas edustaa huumorin klassisempaa suuntausta. Toki häne sivistysihanteisesta lähestymistavastaan voidaan löytää likaisuutta "Napoleonista on helppo pitää - jos sattuu pitämään ihmisistä (?), jotka ovat kyynisiä, helposti ärtyviä, kuvittelevat tietävänsä kaiken, suhtautuvat oikeinkirjoitusasioihin lähes fanaattisesti ja nimeävät itsensä Ranskan keisarivainaan mukaan." Hän tarjoaa toivon siitä että hikipedian vitsit olisivat sittenkin lukukelpoisia (toivo on toki turha, mutta väliäkö tällä.) Napoleon on tässä mielessä toivoa ja pelastusta tarjoava taho. Jokin joka vertautuu batmanin aggressiivisuuteen. Napoleonia voisi hieman verrata batmaniin. Kahden ajatuksen ajan, kunnes tajuaa että hän ei ole riittävän aggressiivinen, psykoottinen tai offensiivinen ollakseen batman. Tarkemmalla tutkimuksella hän paljastuu enemmänkin Batmanin hassusti pukeutuvaksi apuriksi, Robiniksi. (Ei Nolanin elokuvissa, meidän kaikkien onneksi.) Mutta koska tarkempi hikipedian kirjoittajakunnan analyysi paljastaa, siellä ei ole batmania, on meidän tyydyttävä siihen mitä saamme. (Tämä on tietenkin hikipedia eikä Gotham city.)
Oma roolini tässä välissä on toki ilmiselvä. Tarkempi analyysi paljastaa että minussa on juuri sitä invasiivisuutta ja aggressiivisuutta joka tekisi minusta potentiaalisen batmanin. Jonkun joka pistää vandaalit kuriin ja jonka ärjyntä hyytää veren. Ja joka IP -traceamisen jälkeen seuraisi kotiovelle asti. Mutta valitettavasti kyyninen psykoottisuus ei ole ainut Batmaniksi pääsemiseen vaadittava ominaisuus. Tarkempi analyysi paljastaa minut Kaksinaamaksi. (Ihan oikeasti.) Kaksinaaman alter ego on lakimies Harvey Dent. Tämä kuvastanee sitä roolia joka minulla oli ennen ylläpitäjästatuksen haalimista ja hieman sen jälkeenkin. Järjestelmän puolella toimiminen on osa rooliani. Kuitenkin tapani käyttää valtaa on nimenomaan kaaoksenomaista. Sillä strategiani on se, että rakastan valtaa jotta minun ei tarvitsisi käyttää sitä.
Tämä laiskuus toimii kuitenkin vain uhan kautta. Kaksinaaman voimahan on siinä että olipa kolikonheiton tulos mikä tahansa, ihminen tietää että lopputulos on tuurin varassa. Ei tee mieli ryttyillä koska vaikka voi käydä hyvin, niin voi käydä myös hyvin huonosti. Armon sijasta tuuri käy oikeudesta. Tämä näkyy tietysti siinä miten "minun vahtivuorollani" jaettiin esimerkiksi ikibanneja. Joskusa armo käy ja joskus ei. Kaveeraus ei muuta juuri mitään, eikä menneisyys näytä vaikuttavan tulevaisuuteen. Sillä vallan olemassaolo ja uhka aikaansaavat minun mielessäni sen, mitä halusin. Tuuri on tietyllä tavalla avarakatseista ja kaikille samaa. Mutta se on myös kaaoottista ja jos asiaa katsotaan yksittäistapausten valossa, suorastaan mielivaltaista. Tämänlaisesta toimijasta ei synny järjestyksen ja järjen ideaa. Siksi Peelo, jonka toimissa tuntui aina olevan "miltei järkeä" oli parempi. - (Kaksinaaman roolini kuvaakin hyvin sitä että olin sekä Peelon että Napoleonin puolella. Elokuvassakin Kaksinaama oli Jokerin sekä Batmanin apurina) Kaksinaamassa ei nähdä johtajaominaisuuksia ja siksi Jokerin kaltaiseksi hahmoksi nouseminen on tälle hahmolle lähes yhtä mahdotonta kuin mitä se olisi hahmolle nimeltä Arvuuttaja, joka rikoksen ratkaisemiseen liittyvine arvoituksineen tuntuu olevan aina jonkinlainen riesa rikollistovereilleen
Samalla näkyy miksi B14 ei ole saanut faniklubia ympärilleen. Hän toki tunnstautuu anarkistiksi, mutta on selvää että hän ei ole juuri yhtään Jokeri. Tarkempi analyysi tuo esiin sen, että hän on lähimpänä sitä byrokraatti-opportunistia. Hän on kaiken kaikkiaan häröilystään huolimatta liian harmiton ollakseen "edes kiinnostava" tässä mielessä.
Voit myös miettiä, mikäli batmanologia on hallussasi, että jos olisit pahis batmanmaailmassa, niin mikä olisit. Vastauksen saa myös jakaa jos uskaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti