Pascalin vaa -assa selitetään uskomisen riskeistä. Hänestä panostuksen riskit ovat oleellisen pieniä kun taas ääretön palkkio tekee riskinotosta kannattavaa. Arkikieleen tämä asenne on muuntunut hieman, ja onkin tavallista että uskontoon ajatellaan olevan asenne jossa henki on enemmänkin se, että "kokeile, et voi menettää mitään mutta voit saavuttaa kaiken!"Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Tosiasiassa uskonnoissa on riskejä. Jokainen kulttikin mainostaa, että juuri heidän uskonsa ei ole haitallista. Onkin tavallista että riskaabelit uskontojärjestelmät ovat jotain sellaista joka on aina jossain muualla. Tämän vuoksi riskiarviointi etukäteen onkin uskonnoissa nimenomaan oleellisessa roolissa ; Koska kaikki selittävät siitä miten vaarallinen kultti on jossain muualla, on katsottava ensin onko tämä lausunto manipuloivaa valehtelua vai totuus. Toisin sanoen ; On tiedettävä mihin hyppää. Riskit eivät tässä kohden ole kuitenkaan yleensä kovin suuria. Usein osa ryhmittymistä on muita kuin kultteja. Tässä mielessä onkin hyvä pitää etupäässä normaalia varovaisuutta kuin yltyä paranoidiksi.
Uskonnoilla on kuitenkin yleensä muitakin riskiasioita ja vaikutuksia kuin se, että ajautuu johonkin vaaralliseen lahkoon tai kulttiin. Tosiasia on että kokeilu sitouttaa usein yllättävänkin voimakkaasti. Koulutettavalle on tavallisesti ties minkälaisia sitoututtamismenettelyjä jotka vievät aikaa jo kokeiluaikana. Tutustuminen vaatii opiskeluaikaa. On käytävä tilaisuuksissa joissa menee aikaa tunteja. Tämä riskinotto ei tässä muodossa ole kuitenkaan kovin paljoa, mutta se ei selvästi ole "et voi menettää mitään". En pidä tätäkään ylitsepääsemättömänä. He haaskaavat aikaani jonka haaskaisin kenties katsomalla huonoa ohjelmaa TV:stä.
Kuitenkin pääasia on merkityksessä.
Uskonnolla on yleensä ottaen sosiologinen ryhmittymä, jonka sisällä komennetaan myös tiettyihin mielipiteisiin. Esimerkiksi tuoreet presidentinvaalit näyttivät että mielipide homoseksuaaleista ja avioliitosta olivat selvästi sidottuja uskontoon. Näin ollen uskontolaitokset ovat mielipiteenvapaudenrajoittimia ja mielipiteiden ohjaajia. Niiden kohdalla on siis kysymys merkityksestä.
C. S. Lewis esitti että kristinusko on luonteeltaan sellaista että se ei ei ole keskiarvojen uskontoa. Jos se on totta, sillä on kaikki merkitys. Ja jos se ei ole totta, se on merkityksetöntä. Kompromisseja ei ole mahdollista tehdä. ~ Toki hän käsittelee tätä hieman erikoisesti ja tulkitsee ateismin Jumalavihaksi osittain juuri siksi että hän olettaa että jos teologinen taso on tuo, niin sosiologinen puoli seuraisi mukana. Useimmiten ateismissa ei ole vihaa Jumalaa kohtaan, vaan uskontoa ja uskovaisia kohtaan. Sosiologinen järjestelmä on olemassa. Tämä ei kuitenkaan ole tässä jutussa oleellinen, ja olenkin tässä ehdoin Lewisin kanssa aivan yhtä mieltä.
Koska uskonto sitoutuu vahvasti merkitysasioihin, uskonnon rooli on se, että tämänlaisissa asioissa kokeilu todennäköisesti muuttaa kokeilijaa joka tapauksessa. Uskoontulleet myöntävät tämän lähinnä jos vastaus kokeiluun on myöntävä. He korostavat että uskonto on muuttanut heidän luonnettaan. Valitettavasti uskallan kokeilleena sanoa senkin, että jos kokeilu ei tuota tulosta, ja kokeilun jälkeen vastaus on kieltävä, on tavallista että sekin jättää vahvoja jälkiä. Sillä kun pelastus nähdään tärkeäksi apostasia on iso ongelma; Ja nämä eivät ole aina instituution ongelmia, vaan useimmiten syynä ovat innokkaat yksityishenkilöt. Näiden kohtaaminen on uskonnollisissa laitoksissa vain hyvin todennäköistä, ja kun arvioidaan "et voi menettää mitään" -tilannetta, on hyvä katsoa myös näitä puolia. Moni ajattelee että uskovaiset ovat mukavia kun ovat niin iloisia siitä kun ventovieras kiinnostuu. Ongelmana on se, että eroamishetkellä teologiset syyt pettymykselle ovat vähintään yhtä voimakkaat. Ja tässä vaiheessa nämä ihmiset tuntevat sinut ja sinä tunnet heidät.
1: Käännyttäjille itselleenkin pettymys. Koska kristityn merkitysmaailma on voimakas, ei ole vaikeaa löytää ihmistä joka pelastaakseen sielunsa tekee sinulle asioita jotka ylittävät normaalin arkijärjen hyväksymät soveliaisuuden rajat.
2: Toinen yksilöiden reagointitapa on He kiistävät koko kokeilun. Jos kokeilet, ja yrität tuloksena on se, että tulkitaan että "Se ei ole ollut Jeesus ensinkään." Et siis ole vain kokeillut tarpeeksi, ja sinut nähdään jopa jonkinlaisena soluttautujana. Joku on valehdellut koko ajan. Vain varsin omalaatuinen ihminen kestää muuttumatta ja murtumatta tämänlaiset sosiaaliset painostukset.
Usein muutos ja vetoavuus on mukana myös toiminnassa. Kokeilussa on siksi mukana suuri riski sille, että kokeilijaan yritetään vaikuttaa ja että mukana on keinoja jotka ovat manipulatiivisia. Itse asiassa onkin selvää että tapahtumissa esimerkiksi lauletaan yhdessä ja tehdään muita vastaavia asioita jotka vetoavat ihmisten mieleen ja saavat heidät samanmielisiksi riippumatta asian muista ansioista. Mielipiteisiisi yritetään siis vaikuttaa siten että yritetään vedota niihin naruihin jotka ihmisillä useimmiten toimivat. Tähän en sano kuin sen verran, että voidaan yrittää selittää indoktrinaation vastakohdaksi, mutta on hyvinkin perusteltua sanoa että nimenomaan tämänlainen on pahinta indoktrinaatiota, indoktrinaatiota joka on kognitiivisesti kevyttä ja siksi toimivaa. Pelastamisella oikeutettuna moni lisäksi katsoo että heillä on lupa joutaa moraalissakin. Se, että uskolla on heille merkitystä tarkoittaa sitä että he yrittävät tehdä niin että sillä olisi muillekin merkitystä. Ja koska oman teologisen vakaumuksensa lisäksi ihminen on sosiaalinen olento, tarkoittaa sitä että juuri näin tapahtuukin. Ihmisten pettymys-suuttumus-kahdenkeskiset itkuparkukeskustelut jättävät jälkiä ja jos kokeilet uskontoa ja lähdet pois, on tämänlaisia asioita odotettavissa.
Tässä mielessä onkin hyvä huomata että merkitys ja muutosvoima ovat voimakkaassa yhteydessä riskeihin. Jos uskonto selittää että se muuttaa ja mullistaa elämäsi, se tarkoittaa sitä että sillä on vaikutuksia. Se, että elämäsi muuttuu pitää aina sisällään sen että "voit menettää jotain". Sen joka siinä muuttuu. Jos haluat saavuttaa oikean uskon joudut esimerkiksi kenties ryhmään joka ruopii jäsenistöstään vaikkapa ksenofobisen ja suvaitsemattoman denialistin. Tilanne onkin tämänlaisissa asioissa mukana siksi juuri kuten Nietzscheläinen ; Kärsimys ja nautinnot ovat toisiinsa nuoralla sidottuina.
Siksi uskonto on vähän kuten kokaiini, itsemurha tai fundamentalistis-islamilainen totalitarismi. Niitä ei "vain kokeilla". Nämä esimerkit muistuttavat tietysti myös siitä että kaikkea ei tarvitse kokeilla omakohtaisesti jotta voi sanoa että sen kokeilu ei kenties ole kovin järkevää tai kannattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti