Apologetiikan ystävät ovat usein pahastuneet minulle, koska en pidä siitä tavasta jolla he käyttävät Bayesin kaavaa. Olen paatunut frekvenssitodennäköisyyden kannattaja, joten usein keskustelu vääntyy näiden näkemysten väliseen eroon. Usein tässä on perusongelmana se, että he kannattavat Bayesilaista todennäköisyyttä ehdoitta. Sillä kun sen käyttöä hyväksytään jossain, niin he haluaisivat hyväksyä sen kaikkialla.
Sitäpaitsi valtaosa heidän esittämistä laskelmistaan ovat jollain tavalla Bayesin kaavaa soveltavia. Swinburne käyttää sitä. Plantinga käyttää sitä. Unwin käyttää sitä. Ja tätä kautta on ymmärrettävää että heillä on emotionaalinen side kaavaan. Ja toisaalta - juuri tämä voitaisiin vastaavasti nähdä emotionaaliseksi siteeksi olla hyväksymättä sitä. ~ Itse asiassa yleinen vasta-argumentaatio onkin perustunut siihen että ennaltapäättäisin jonkin asian epätodennäköiseksi tai todennäköiseksi. Näin arvioni olisi maailmankuvallinen. Apologetiikot ovat siis kertoneet että ei saa määritellä asioita epätodennäköiseksi ja todennäköiseksi suoraan määrittelemällä ne ikään kuin mielivaltaisesti etukäteen a priori erisuuruisiksi esimerkiksi kieltämällä ihmeet irrationaalisiksi suoralta kädeltä. He korostavat että on hyvä katsoa todistusaineistoa ja antaa reilu mahdollisuus. Tämä on avomielisyyttä, ja sitä mitä käsitän heidän tarkoittavan avomielisyydellä näissä argumenteissa.
Tosin avomielisyyttä kaivataan myös siinä, että heidän perusmetodologiansa sisältää usein jonkinlaisen presuppositionaaliseen kehään perustuvan tutkimusstrategian jossa korostetaan havaintojen mukanaoloa. Ja he haluavat korostaa että tämä on tieteen tekemisen metodologia. Tästä strategiasta hyvän esimerkin saanee Myersin talteenottamasta kreationistisen tieteentekemisen kaavasta. Siinä ideana on se, että "Raamattu" tekee falsifioitavissa olevia tieteellisiä väitteitä. Näin ollen ensin tehdään Pyhän Kirjan tekstianalyysiä jotta saadaan selville mitä nämä kannanotot ovat. Tässä apuna käytetään esimerkiksi. Näin saadaan uskottava ja mahdollinen Raamatun kirjaimellinen Totuus. Sitten katsotaan havaintoja ja jos konflikti nousee, niin siinä tapauksessa (a) päätellään joko niin että dataa ei ole tarpeeksi, eli havaintoja tarvitaan lisää tai sitten jos tämä tie menee umpeen niin (b) mietitään että Raamatuntulkinnassa on tehty virhe ja palataan uudelleen tulkintatasolle. Tässä Raamattua ei tietysti koskaan kumota, mutta sen tulkitsemisesta tulee yhä faktojen kanssa yhteensopivampaa. Myers moittii tätä siitä että ensin oletetaan että kristillisyys on falsifioitavissa jos maialma olisi vaikkapa yli 10 000 vuotta vanha. Ja jos tiedemaailma sanoo että maa on vanhempi, niin silloin tiede sovitetaan dogmaan tai sitten tulkinnassa ei luovuta Raamatun totuudesta. Myers moittiikin tätä siitä että se on mukafalsifioitavissa "It's not really falsifiable if you’re going to automatically reject any evidence that falsifies it, is it." Kreationistit pitävät juuri tämänlaista julmana ja korostavat että tieto tarkentuu ja että Tulkinta on, paitsi yhteensopiva havaintoaineiston kanssa, niin myös sellainen että siitä tulee ajan mittaan spesifimpi. Tämä strategiavalinta on tärkeä, koska se on - kenties hieman yllättäen, mutta kuten tässä tekstissä selviää myöhemmin myös - olennaisesti yhdessä tässä käsitellyn aiheen kanssa.
Koska otan ihmiset vakavammin kuin mehukkaan verevistä sanoistani voisi kenties luulla, tarvitsen ehdottomasti, molemmanpuolisen epäkunnioituksen murtamiseksi ja sen yhdensuuntaiseksi muuttamiseksi, hyvän selityksen. Siksi päätinkin kirjoittaa tämän argumentin, joka perustuu pelkän Bayesin kaavan hyväksymiseen ja sitä kautta ponnistamiseen. Ja sen kautta näytän miksi (a) minä en pidä tästä kaavasta ja (b) jos pitäisin tästä kaavasta, olisin suorastaan velvoitettu ateismiin. (Luvassa on myös tieteenfilosofiaa.)
Bayesilaisen todennäköisyyden käyttö ateismin verukkeena:
Bayesin kaava perustuu ehdolliseen todennäköisyyteen. Kaava kuvataan muodossa P(BIA) = [P(AIB) * P(B)] / P(A) jossa P(A) on A:n a priori -mahdollisuus "riippumatta havainnoista". P(AIB) taas on A:n a posteriorinen todennäköisyys B:llä tapahtuen. P(BIA) taas on B:n mahdollisuus ehdolla A. Ja P(B) on apriorinen todennäköisyys B:lle. Tästä on tietysti hienompiakin liitoksia erilaisiin todennäköisyysarvioihin. Ja niiden käyttäminen on tullut uskontotieteilijöille, apologeetikoille ja miksei naturalisteillekin tutuksi.
Esimerkkinä tämäntapaisesta perusteluavaruudsta löytyy Mollerin artikkelista "a simple argument against design". Siinä perusargumentti on hyvin yksinkertainen. (1) Ehdollinen todennäköisyys on hyvä väline jolla voidaan selvittää asioita "We can conceive of the debate about design in terms of likelihoods: what we care about is the relationship ofP(EIH1) to P(EIH2)." (2) Jumala kuvataan kaikkikykyisenä, kun taas evoluutio on rajoitetumpaa. Näin ollen Jumala voi tehdä vapaammin asioita kun taas evoluutio ja luonnonvalinta ovat sidottuja paljon tiukempaan vaihtoehtokirjoon "God, as traditionally conceived, had many more options by which to bring about life as we observe it than were available to natural selection." ja (3) näiden yhdistelmänä voidaan havaita että "utterly mundane features of the world, like that the earth is old, are actually powerful evidence that the world was not designed, since that outcome was optional on H2 but nearly inevitable on H1" Ja että kombinoimalla erilaisia tämänlaisia tilanteita syntyy ikään kuin kumulatiivinen argumentti, joka sitten on lopulta hyvinkin vakuuttava. "Perhaps none of these points is individually impressive. But together they seem to generate an important challenge to the view that life was designed."
Jokainen joka on tutustunut teologian "kumultaviitiseen argumenttiin" saa tästä tietysti jonkinlaisia kiksejä. Ajattelutapa on ilmiselvästi hyvin samantapainen. Tosin sillä erolla että esimerkiksi kysymys maapallon iästä on hyvin konkreettinen ja taatusti luonnontieteellinen asia. Teologit taas vääntävät mielipiteitä äärettömyyksien filosofiasta joiden tulokset ovat abstraktimpia ja enemmänkin "filosofisia makuasioita". Tämän argumentin ydin iskee muutoinkin valtavaan määrään teologisia argumentteja eikä siinä ole mukana sellaisia asioita jotka yleensä koetaan ateistisiksi asennevammoiksi. ~ Teologit rakastavat sitä että riittäisi että suunnittelu on yhteensopiva aineiston kanssa. (compatible). Tässä argumentissa ei kumota sitä että Jumala ei voisi tehdä asioita, jolloin kaikki "Good make sense" -teemaiset argumentit tulee käsiteltyä huonoiksi. Argumentaatio olettaa että Jumala voisikin aikaansaada näitä asioita. Tämä argumentti yksinkertaisesti perustuu siihen että "The core of the simple argument is that God had more options available to Him than did natural selection" ja tämä vaikuttaa siihen että evoluutio ennustaa tietynlaisempaa tilaa, joten näiden huomaaminen on spesifiyttä. Näin ollen ei riidellä siitä onko Jumala voi olla -tasolla yhteensopiva (compatible) vaan katsotaan pelkkää todennäköisyyttä (propability) Ja tämän ytimessä on yksinkertainen kaava "Bayes' theorem says:P(H1IE)=P(H1)P(EIH1)/P(H1)P(EIH1)+P(H2)P(EIH2)." - Ja samalla huomioidaan se, että tavallisesti uskovaisia järkyttää se, että ateistit nähdään rienaavina koska kuvaavat esimerkiksi tiettyjä elimiä kamalan huonosti toimiviksi. "the argument doesn't need to rely on strong assumptions other arguments must make, for instance appeals to vestigial organs or alleged examples of imperfect design."
Argumentin kannalta spesifiys riittää koska se liittyy olennaisesti A niin B -tyylisiin kohtiin. Itse asiassa jos tämä kohta otetaan pois, niin jäljelle jäisi vain se kammottava kohta jota apologetiikat selittävät maailmankuvallisen dogmaattisuuden kohdalla selittäessään että ateistit/naturalistit/ketkä tahansa heidän kanssaan erimieliset vain määrittelevät apriorisesti. Argumentti nojaa siis siihen että tämänlainen apriorisuus ohitetaan ja katsotaan pelkästään näitä toisistaan riippuvia todennäköisyyksiä. Kun nämä otetaan kaavaan mukaan, lopputulos todennäköisyysarviossa painottuu. Ja näillä ehdoilla ateisti todistaa Bayesin kaavalla että Suunnittelija on Se epätodennäköisempi selitys.
Tieteenfilosofina olen tämänlaisia argumentteja vastaan.
Koska olen nyt saanut kaikkien kiinnostuksen heräämään (ja ateistien into sammui tuohon otsikkoon) voin selittää miksi en pidä Bayesin kaavasta in first place. Syy on itse asiassa tavallaan jo yllä kuvatussa. Bayesin kaavassa on nimittäin kaksi osaa. On mielivaltainen maailmankuvallinen osa jossa määritetään apriorinen todennäköisyys. Ja sitten on aposteriorinen osa joka on sidottavissa mainiosti aineistoon, kuten tieteeseen. Mutta tämä tekee sen tavalla jossa korostetaan helposti pelkästään teorian ennusvoimaa ja spesifiyttä. Tästä sitten tehdään sama kuin teorian todennäköisyys.
Olen toki tieteenfilosofina sitä mieltä että mallintaminen on olennaista. Ja että teorialla täytyy olla ns. selitysarvoa ja ennustusvoimaa. Mutta en pidä tätä yksinään "koko totuutena". Bayesin kaavassa on nimittäin spesifiyden takana omituisia ongelmia. Ne tulevat hyvin esiin erilaisten salaliittoteorioiden mukana. Sillä salaliittoteorioissa on usein mukana "yleisen epämääräisen salaliiton" sijasta aineistoa joka sovitetaan havaintoaineistoon. - Näin ollen salaliittoteoreetikko voi sitoa tulkintoja aineistoon siten että vaikka salaliitto itsessään on ympäripyöreä, niin tulkintamyllyn pyörittämisen jälkeen salaliittolaiset ovatkin osa illuminatia joka tavoittelee maailmanherruutta kontrolloimalla luonnonvoimia. Tämänlaisilla näkemyksillä on yllättävän spesifi luonne. Ja ne usein referoivat johonkin olemassaolevaan. Näin salaliittoteoreetikko voi vaikka sitoa teoriansa kaikkiin erilaisiin luonnonkatastrofeihin. Nämä ovat toistuva luonnonilmiö, joten näihin sitominen tekee ennusteista "omituisella tavalla spesifin". Ja itse asiassa juuri tämä lienee se, joka viehättää salaliittoteoreetikkoja näissä teorioissaan.
Ja esimerkiksi Plantingan ajatus Jumalan tietynlaisesta luonteesta voidaan nähdä juuri vastaavanlaisen myllytyksen tuotos. Mutta tämä ei ole tämän jutun kannalta olennaista ydintä, vaan vinoileva huomautus. Jumala voisi olla minkälainen tahansa apriorisesti, mutta Plantinga selittää että Kristittyjen Jumalan on oltava juuri tietynlainen ja hän spesifioi tätä kautta Jumalan luonnetta, ei suinkaan sen mukaan mitä tiedämme Jumalasta, vaan sitä kautta mitä tiedämme maailmasta. Ja aivan ehdottomasti tämä strategia sopii 1:1 yhteen Myersin esiinnostaman kreationistisen tutkimuskehän luonteeseen.
Konsilienssikeskeisessä maailmassa noustaankin vielä tätä ylemmäs. Siinä nimittäin vaadittaisiin tutkimusohjelmaa joka liittyy näihin eroihin. Näin vastakkain onkin illuminatin maailmantuhokoneen löytäminen. - Jos tornadoalue USA:ssa on illuminatin tornadokoneen kokeilupaikka, niin etsikää se fucking masiina sieltä vaikka asevoimin! Silläaikaa "naturalistiset meteorologit" yrittävät saada havaintoja pilvistä ja matalapaineista. Tämä tekee selväksi sen, että vaikka onkin kiistämättä parannus että compatible -tason saivarteluista noustaan propabilityn todennäköisyysarviointiin, ei saisi tarttua pelkkään ennustusten spesifiyteen vaan arvioitava sitä miten tutkimusohjelmallisesti hedelmällinen näkemys on.
Ja tämä, hyvät herrat, on syy sille miksi en ole ateisti. (Eli miksi en luota Bayesin kaavaa, Swinburneen, Plantingaan tai Unwiniin.) Nähdäkseni ateismi ja teologia ovat aika vähän tutkineet ilmiöiden olemassaoloja. Ovat kiinnostuneempia lähinnä evoluutioon ja muihin luonnonilmiöihin liittyvistä tuloksista, jotka sitten yrittävät joko omia nämä teoriat ja kiittää niiden ansioista itseään. Tai kiistää ja kritisoida näitä näkemyksiä ja sitten kompata itseään tästä. Vaikka asiat eivät mitenkään olennaisesti edes liity toisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti