1: Olen itse asiassa ollut viime aikoina melko kiinnostunut tästä materiaalista ja jos juuri nyt voittaisin lotossa, niin todennäköisesti palkkaisin taitavan kääntäjän tekemään sen suomeksi ja rakentaisin jonkinlaisen workshopin niiden ympärille. Esimerkiksi YouTubesta ei löydy historialliseen miekkailuun keskittyneiden koulujen parista demonstraatioita Dürerin tekniikoista, joka on luonnollisesti sääli.
Tämä pikkutieto Dürerista voi kenties tuottaa erilaista kulmaa hänen eimiekkailumanuaaliteoksiinsa. Toki on pitkälle vietyä väittää että Dürerin tuotannossa olisi esimerkiksi toimivia asentoja - ne näyttävät monesti olevan enemmänkin poseeraavia. Kuitenkin niistä voidaan muistaa se, että Dürerin aikaan miekka oli jotain hyvin erilaista kuin nykyaikana. Ne olivat osa ihmisten elämänpiiriä. Näin ollen niissä voi olla "jotain tuttua". Siksi historiallisesta miekkailusta kiinnostuneen voikin olla järkevääkin vilkaista tauluja "sillä silmällä". Vaikka taulut ovatkin taidetta niin on selvää että aihe on taistelua ja (1) niiden tekijällä on ollut riittävä tietotaito jotta hän on kyennyt kirjoittamaan varsin kattavan ja monisyisen manuaalin joka on taatusti vaatinut asiaan perehtymistä pidemmällä aikavälillä ja (2) esimerkkeihini ottamani teokset ovat puukaiverruksia, joka on tarkoittanut siihen aikaan sitä että niiden levityksen on ajateltu olevan tavanomaista hieman laajempi. Jos niissä olisi kauheita epätäsmällisyyksiä miekkailun "siihen aikaan kohtuu arkisissa" toimissa, olisi tämänlaiset virheet luultavasti jotain jotka voisivat alentaa niiden myyvyyttä.
Olen laittanut oheen kaksi yksityiskohtaa hänen 1498 valmistuneestaan teoksestaan (ennen manuaalin tekemistä) "St. Michael's fight against the dragon". Yksityiskohdat kuvaavat taivaallisia maskuliinisia soturienkeleitä (jotka on jostain syystä unohdettu modernissa enkelikuvastossa jonka ovat valloittaneet rauhanomaiset naiset.) Molemmissa huomionarvoista on se, että vaikka molemmissa käytössä on kilpi, joista oikeanpuoleinen näyttää olevan kokonsa puolesta jopa hyvin lähellä buckleria, on käytössä kuitenkin selkeästi pitkäkahvainen miekka. Miekoissa on myös "S -muotoinen" sivusuunnassa kaartuva väisti, joka on tuttu yleensä hieman suuremmissa miekoissa.
Tämä voi ehkä olla joillekuille jopa hieman yllättävää koska miekan kahvan pituutta pidetään usein jopa "nyrkkisääntönä" miekkojen luokittelussa. Pitkä kahva rajoittaa helposti liikkeitä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että Dürerin kuvaus olisi aivan mahdoton. Toki raskaammat kahdenkädenmiekat estivät tämän mutta karkeasti "bastardimiekoiksi" kutsutuissa miekoissa on ideana se, että niitä on mahdollista käyttää sekä yhdellä kädellä että kahdella kädellä.Kuvassa tulkinnan kannalta silmiinpistävä ongelma on se, että miekan kärkiä ei itse asiassa näy, joten niiden terän pituus on alemmassa mahdotona arvioida ja ensimmäiseksi asettamani yksityiskohdan kohdalla jopa tarpeettoman lyhyeltä. Toki taulun miekkavalintojen takana voi olla myös taiteelliset syyt. Pitkä kahva voi näyttää komeammalta - ja kenties jopa kuvata enkeleiden yli-inhimillisyyttä kun he kykenevät käyttämään yhdellä kädellä isompia miekkoja.
Ylläoleva suurempi kuva on sekin yksityiskohta. Tämä on toisesta teoksesta, "The Four Avenging Angels Of Euphrates From The Apocalypse" vuodelta 1497. Kuvassa on koston enkeleitä, ja jokainen luonnollisesti kiinnittää huomiota oleelliseen, eli siihen että 3 enkelillä on pitkäkahvainen miekka, ja vain 1 heistä pitää sitä kiinni 2 kädellä. Asennot eivät toki ole taisteluteknisesti katsoen opettavaisia, mutta kuitenkin tämä esitystapa voi viitata tästä huolimatta löyhästi miekkojen sen ajan mukaisiin käyttötapoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti