Elokuva "Larry Flynt - minulla on oikeus" (engl. "Larry Flynt vs. People") käyttää tarinassaan tositarinaan viitaten pornokeisari Larry Flyntin elämää. Tämä herra, joka oli perustamassa "Hustler" -lehteä - eli lehteä jota en tunnusta lukeneeni siksi että en ole niitä lukenut - läpikäy sananvapausasiaa. Sen loppupuolella esiin nousee hahmo nimeltä Jerry Falwell. Elokuvassa näytetään esimerkiksi miten Falwell moittii Flyntin edesmennyttä läheistä tämän kuoltua ja selittää pitkällisesti miten oikeutettuja Jumalan rangaistuksia tämänlaiset tapahtumat ovat. Sama Falwell sitten loukkaantuu kun "Hustler" -lehti esitti hänet komediallisessa kuvassa. Falwell haastettiin oikeuteen. Oikeudenkäynnin aikana Falwell kuvaa tilannetta voitonvarmana ; Hän ei voi kuvitella että oikeus voisi olla hänenkaltaistaan hyvää ihmistä vastaan ja halveksittavan Flyntin puolella. Flynt taas korostaa sitä miten Falwell on valmis mollaamaan häntä esimerkiksi juuri tämänlaisissa haastatteluissa eikä tästä tule mitään ongelmaa koska hän itsekin katsoo että tämä on hänen mielipiteensä jonka ääneenlausumiseen sananvapaus antaa luvan.
Falwell on kaiken kaikkiaan sen verran vastenmielinen hahmo normaalielämässäänkin, että hänelle olisi helppoa olla ilkeä. Mutta tosiasiassa melkeik jokainen ihminen painiskelee jollain tavalla tämän paradoksin kanssa ; Toisaalta sitä arvostaa mielipiteenvapautta joka antaa luvan kertoa kantoja. Ja olla sellaista mieltä mitä toiset eivät, vaikka tämä johtaisi siihen että joku kovasti loukkaantuisi. Toisaalta emme pidä siitä että meille rakkaille näkemyksille irvaillaan.
Siksi hyvin moni ajautuukin siihen että harjoittaa samaa mitä Falwell. Eli kaksoisstandardiin. Tässä on pohjalla yleensä ihmisten diskriminointi ; Falwellista uskonnonvapaus antaa luvan kertoa mielipiteen koska uskovaiset ovat parempia ihmisiä kuin muut. Ja vaikka tämä voisi loukata esimerkiksi läheisensä kuolemaan menettänyttä, niin tämä asia tulee saada lausua ääneen. Se, että joku loukkaantuu ei saa olla esteenä kun levitetään Herran Hyvää Sanaa. Mutta jos joku muu esittää mielipiteen tai näkemyksen - tai jopa vitsin - joka loukkaa uskovaisten tuntemuksia, niin tämä on vakava asia koska uskonnonvapauden nähdään suojelevan tätä uskoa ja näin taittavan terän "huonojen ihmisten" pilkalta vieden näiden mielipiteiden esilletuomiselta luvan ja oikeutuksen.
Toinen mahdollinen tapa on sitten totalitarismi jossa ei ole mielipiteenvapautta vaan pelkkä kunnioitus. Harmonian nimissä kaikille opetetaan tietyt asiat ja näiden kanssa erimielisyys voidaan sallia mielessä mutta niitä ei saada sanoa ääneen. Tämän ajattelun sudenkuoppaa voi valottaa "demokratiaparadoksissa" jossa kuvitellaan despootti joka päättää hallita maataan kovalla kurilla. Hän ei rajoita mielipiteenvapautta, vaan omien sanojensa mukaan rakastaa tätä oikeutta. Sen sijaan hän vaatii kunnioitusta ja tämän takia sananvapautta on kovasti rajoitettu. Hän sallii mielipiteenilmaisun yhtenä päivänä. Hänellä on äänestyslaatikko jonne jokainen saa kirjoittaa lapun jossa sanoo ihan mitä haluaa. Kun nämä laput ja mielipiteenilmaisut on kerätty, niitä ei lueta tai avata vaan nämä laatikot poltetaan seremoniallisesti. Onko tässä maassa ilmaisunvapaus, sananvapaus. Ja voidaanko itse asiassa sanoa että tässä maassa on mitään mielipiteenvapauteenkaan viittaavaa. Itse sanoisin että ei ole ; Tietyllä tavalla mielipiteenvapaus, ollakseen mikään konkreettinen oikeus, vaatii sananvapautta.
Toinen on sitten se oma näkemykseni jossa korostetaan sitä että mielipiteenvapaus on niin tärkeä että yhteiskunnan tehtävänä ei ole suojella vittuuntumiselta. Tässä maailmassa Falwell voi moittia Flyntiä "räyhenteleväksi vastemielisen moraalittomaksi sutenööriääliöksi vailla hyvän käytöksen hajua". Uskonnonvapaus, ja jossain määrin terve järkikin, antavat hänelle tämän oikeuden. Mutta samalla Flyntillä on oikeus kutsua Falwellia vaikkapa "muumioksi ja naurettavan pömpöösiksi hihhuli-idiootiksi", koska hänen vakaumuksensa, ja jossain määrin terve järkikin, antavat hänelle tämän oikeuden. Molempia näistä mielipiteistä voidaan pitää matalamielisinä, ei kovin sivistyneinä, eikä niiden voida katsoa olevan hyvien käytöstapojen mukaisia. Mutta tämänlaiset tyylikkyysasiat ovat makuasioita - ja sellaisina jopa jossain määrin toisaalta subjektiivisia ja toisaalta elitistisiä - eikä tämänlaisten syiden vuoksi pitäisi sallia sensurismia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti