Auktoriteetti logiikkaan

C. S. Lewis on esittänyt että jos Jumala on maailman luoja, ja Hän on myös logiikan luoja ja logiikan auktoriteetti. Tästä tietysti seuraa se, että Jumalaa ei voi moittia koska se olisi hyökkäys logiikan tekijää kohtaan. Tämä taas tuottaisi ongelmia koska hyökkäys logiikalla veisi logiikan tehovoiman ja uskottavuuden, eikä kritiikistäkään olisi oikeastaan väliä koska logiikka kaatuisi samalla. Tästä tietysti seuraa se, että ihmisten loogisuus olisi hyvä asia, siinähän noudatetaan Totuuden Jumalan lakia. Tämä tarkoittaisi tietysti sitä että tämän jälkeen Jumalakysymystä voitaisiin lähestyä neutraalisti ; Kun ateisti ja teisti hyväksyvät logiikan olisi tästä yhteinen pinta ponnistaa.

Kuitenkin Lewis näyttää unohtavan tämän. Hän ei nimittäin kirjassaan käytä kovinkaan paljoa logiikkaa. Hän käyttää sen sijaan paljon vertauksia. Jos asiaa katsotaan logiikan kannalta, niin tämänlaiset ovat vain turhaa roskaa. Voimme ohittaa ne koska ne eivät perustele. Ne kenties selventävät väitteitä ja tekevät niistä arkijärjellä ymmärrettäviä, mutta ne eivät ole perusteluja tai loogista todistamista. Lewisin kannattajat kuitenkin kertovat että juuri tämänlaiset metaforat ovat olennaisia koska Raamattu on muuten ihmisen käsityskyvyn yläpuolella. Ihmisten kieli ja logiikka on rajattua. Näin ollen logiikka onkin yht'äkkiä Jumalan logiikkaa joka ei välttämättä ole sama kuin ihmisten logiikka.

Tämä johtaa siihen että koko logiikkaan vetoaminen itse asiassa vesittyy. Koko tämän kielellisen akrobatian taustalla on yksinkertainen väistely, ad hoc -olettelut ja käsien heilutelut. Koska se tarkoittaa sitä että jos jokin on todisteita vastaan, todisteet voidaan hylätä tai selittää että asioiden välinen suhde on symbolinen. Näin ollen päädytään siihen että Jumalan oletetaan olevan looginen, mutta logiikka kadottaa ytimensä ja mitä tahansa voidaan väittää loogiseksi. Jos jokin teologisesti korrekti asia on epälooginen, tätä vain kutsutaan mysteeriseksi ja luotetaan että se noudattaa jotain logiikkaa jota ihmisellä ei ole hallussa.
1: Miten tieto tästä logiikan olemassaolosta voisikaan olla ihmistiedossa? Sanoakseen näin hänen olisi osattava perustella miksi se on olemassa. Ja tämän varmistamiseksi hänen pitäisi nähdä tämä logiikka, saada se haltuunsa, ja peräti käsitellä tätä jotta ymmärtäisi että se on täydellinen ja valmis logiikka. Kun tämä on tehty, kyseessä on inhimillinen logiikka joka on ihmisten hallussa. Joten tuonpuoleislogiikkaan vetoaminen ei tottavieköön näytä kovin fiksulta.

Näin ollen Raamattu muuttuukin sellaiseksi, että sen avulla voidaan ollaan presuppositionalistisia koherentisoijia. Eli Raamatun totuus on päätetty ennalta ja tämän jälkeen todistusaineistot sovitetaan tähän oletukseen after the fact. Tähän on kaksikin strategiaa joka takaa sen että uskovaiset voivat peräti teeskennellä keskustelevaa ja näin saada esiin erimielisyyttä jota voivat väittää samaksi asiaksi kuin aiheen kriittinen tutkiminen.
1: Voidaan olla tiededenialisteja jotka moittivat teoriaa kerettiläiseksi ja ohittavat tätä kautta vaikka miten voimakkaan teorian koska se on vain inhimillistä järkeilyä. Tätä tietä käyttävät etenkin fundamentalistit ja kreationistit. (Toki kysymys on painotuksesta. Fundamentalistitkin osaavat saivarrella.)
2: Raamatun ymmärrys rakennetaan siten että jos tiede todistaa jonkun vääräksi, niin nähdään että tämä kohta on symbolinen. Tätä taas käyttävät postmodernit teologit. (Toki kysymys on painotuksesta. Postmodernistitkin osaavat olla denialisteja.)

Yllättävän usein kristityillä on useamminkin tämäntapainen suhde logiikkaan. Sitä jotenkin halutaan ottaa jokin erityisasema. Ja tämä otetaan määrittelyllä. Ja tähän määritelmään on otettu auktoriteetin rakentaminen siten, että väitetään että status on suurempi kuin muunlaisten ihmisten. Uskova on ihminen mutta väittää ponnistavansa yli-inhimillisen superäly -Jumalan kautta joten hänellä on lähtökohtaisesti jotain enemmän kuin hänen kriitikoillaan. Tämä kertookin siitä että uskovaiset ottavat usein "voittojaan" nimenomaan siten että pelikentästä tehdään ensin mielivaltaisilla määrittelyillä epäreilu.

Tästä esimerkiksi voitaisiin ottaa se, kun Wilkins toi esiin Alvin Plantingan argumentaation omituisuudet. Plantinga yrittää ottaa lähtökohdaksi ajatuksen että evoluutioteorian kannattaminen tarkoittaisi samaa kuin älykkyyden kieltäminen. Kuitenkin voidaan nähdä että itse asiassa jopa Charles Darwinilla on mielenkiintoisia kulmia Plantingan argumentaatioon nähden. Plantinga yrittää luoda tunnetta että Darwin olisi epäillyt että apinasta kehittynyt eläinihminen ei voisi olla rationaalinen - hän tunnustaa pikkuasioita alaviitteissä, muta yrittää luoda kokonaiskuvan kuin evoluutioteorian koko ajan mukana oleva heikkous olisi hänen kauttaan tullut päivänvaloon. Wilkins nostaa esille kirjeen johon viittaamalla Plantinga on lausunut epäilyjä. Kuitenkin Wilkinsin nostama viesti kontekstoi tilanteen. Darwinin epäily aistien luotettavuuteen ei ole läheskään yhtä voimakasta kuin kontekstista irrotetuista lauseista voisi luulla. Kysymys muuttuu pieneksi kysymykseksi, eikä sellaiseksi retoriseksi kysymykseksi tai selvittämättömän ongelman tunnustamiseksi kuin Plantingan otoksesta saa.

Ja kuitenkin on nähtävissä että Darwin itse asiassa tekeekin paljon elegantimman argumentin. Jotain joka itse asiassa hoitaa alta pois paljon Plantingan argumentin tehoista. Wilkins muistuttaa että evoluutio antaa uskomuksille erilaisia uskottavuusarvoja. Ihmisillä siis on joissain asioissa enemmän varmuutta kuin toisissa. On fysikaalinen todellisuus, tieteellinen maailma, ja sitten yliluonnolliset uskomukset, teologinen maailma. Fyysisissä uhissa voidaan kuolla, yliluonnollinen ei vaikuta selviytymiseen ja jälkeläistuotantoon. "There are environmental beliefs that must be true (or at least not egregiously false) in order to improve the fitness of the belief-holder, and there are social beliefs that affect fitness in virtue of what other people also believe and how they react to the belief holder." Ihminen voi lajina olla hienosäätynyt tieteelliseen ajatteluun mutta mokailla pahasti uskonnollisessa ajattelussa, koska niiden suhde hengissäselviämiseen on olennaisesti erilaista. "In other words, an environmental belief had better give not too many false positives and not too many false negatives about the way the world is, while a social belief had better give not too many false positives and negatives not about the content of the belief, but about what others around you believe also. In short, people are the environment for social beliefs, not gods, or cosmic anythings." Näin ollen Darwinilla oli jonkinlainen vastaus siihen miksi ihmisen kognitioon voidaan luottaa tiedekysymyksissä vaikka teologisissa kysymyksissä ajattelisimmekin väärin.

Näin ollen Darwin tekeekin itse asiassa juuri päivastoin kuin Plantingan tekstejä lukiessa saa kuvan. (Se, että Plantinga tai muut ID -henkiset ihmiset aidosti lainaisivat Darwinia oikein ei muuten ole koskaan kuulunut perusoletuksiini. Kokemus on opettanut että he tekevät kaikki virheet mitä voi kuvitella - ja sitten vielä muutaman vääristelyn päälle.) Darwin päinvastoin jakoi ihmisen kognition hienovireisemmin tarkempiin osiin. (Filosofisesti sanoen ; Hän oli analyyttisempi kuin Plantinga roiman reippaasti yli sata vuotta myöhemmin). Darwinin mielessä evoluutio ei herättänyt epäilyjä järjestä, vaan selityksen sille miksi evoluutio antaa meille hyvän varmuuden luonnontieteissä samanaikaisesti kun voimme kuitenkin selittää miten typeryydet ja taikauskot ovat yleisiä. (Molemmat ilmiöt tiede ja uskonto, ovat sen verran yleisiä että niille tarvitaankin jonkinlainen selitys. Ateisti joutuu siis selittämään miksi uskoo tieteeseen mutta ei Jumalaan vaikka molemmat ovat ihmisen kognition tuotoksia.)

Toki tämä ei riitä Plantingan logiikan kumoamiseen. Voidaan itse asiassa kuvitella tilanteita, joissa havaintojärjestelmä tuottaa vääriä uskomuksia. Näistä klassinen esimerkki on vaikkapaa pareidoliaa ja muita vastaavia selkeitä havainnointivirheitä selitys joka nojaa ylitulkinnan vaarattomuuteen ; Esimerkiksi Pascal Boyer on selittänyt että ihminen tulkitsee satunnaisia ääniä askeliksi ja kuvittelee pimeässä pensaisiin vaanijoita koska väärä tulkinta johtaa turhaan pelästymiseen joka ei ole hengenvaarallista, kun taas alireagoiminen ja erehtyminen on vaivalloista. Siksi on hyvä olla pienessä määrin paranoidi ; Niin kauan kun turha säikkyminen ei kuluta tarpeettomasti energiaa ja aikaa muulta toiminnalta, ylireagointi on odotettavissa. Tämä kertoo että myös havaintoaineistoon liittyvät asiat voivat aikaansaada havainnointivirheitä. Sitä mitä Plantinga kutsuu takeen puutteeksi. Tämä valitettavasti tarkoittaa sitä että jos aisteja voidaan ylipäätään epäillä, ollaan välittömästi siinä tilanteessa että meidän on epäiltävä tämäntyyppisiä ilmiöitä välittömästi enemmän. Tämä ei suinkaan tee Jumalaa uskottavammaksi, vaan päinvastoin vielä epäilyttävämmäksi ja huonommiksi kuin muita aisteja. (Jos sen sijaan uskotaan että havainnot ovat luotettavia ollaan siinä Jumalat ei suo varmuutta toimintojen elinkyvystä kun ei muustakaan takeesta -tilanteessa eikä hyvin käy silloinkaan.)

Tämä argumentti vain näyttää että Darwin ei esittänyt Plantingan argumenttia, ei että tämä argumentti olisi väärin. Se tosin muistuttaa että joissain asioissa ja tietyntyyppise havainnointivirheet ovat todennäköisempiä kuin toiset. Havaintoihin sidotut takeettomuudet ovat epätodennäköisempiä. Takeettomuusaste metafyysisen ja konkreettisempien ilmiöden välillä on silti olemassa. Plantinga toki ohittaa tämänlaiset ja tarkastelee lähinnä puhdasta takeettomuutta ja jossa yhtään vähempi on totaalinen pettymys kun mihin tahansa voidaan sen jälkeen kohdistaa epäilyjä.

Plantingan mukaan tilanne onkin nykyään tarkempi kuin epämääräisyys-skeptisyyden kehä -argumentaatio oli Darwinin päivinä, vaikka hän kohteleekin taetta ja sen jakautumista epäanalyyttisemmin. (Hän on siis kehittänyt vanhaa argumenttia, tehnyt siihen lisää pienen innovaation.) Hänelle adaptiivinen ominaisuus voi olla harhainen ; Jos on olemassa X joka syö ihmisen, riittää että ihminen käyttäytyy siten että välttää X:ää. Se voi jopa kuvitella kulkevansa kohti X;ää mutta liikkuvansa tästä poispäin. Mutta jos Darwinista jatkaa pienen askeleen verran eteenpäin, on selvää että Plantingan argumentaatio latistuu "pelkäksi suureksi kuplaksi" jonka liioittelevia sävyjä ja yleistä epämääräisyyttä ja onttoutta yritetään piilotella manipulatiivisella kielenkäytöllä ja aivan helvetinmoisella määrällä ns. käsien heiluttelua.
1: Plantinga ei mieti evoluutiota loppuun asti. Hän tajuaa juuri ja juuri sen verran että hengissä selviäminen voi olla irrationaalista tietä tapahtuvaa. Mutta hän ei tajua miettiä sitä, minkälaisista lähtökohdista tämänlaiset ominaisuudet voisivat kehittyä pikku hiljaa. Hänen häiriötilojensa kehittymiselle ei ole esitetty mahdollista evolutiivista kehitysketjua. Tämänlaiset utelut ovat jotain jota voisi odottaa kreationistihenkiseltä mieheltä sarjatulena, mutta syynä tähän onkin juuri se, että alkeellisten systeemien totuusarvo on pakosti eivalehteleva ja kognitiot ovat vain näiden päälle rakentuneet joten valtaosa Plantingan harhaisuusesimerkeistä paljastuvat evolutiiviselta kehitykseltään mutkikkaiksi, evolutiivisesti epäuskottaviksi. Jos kannatat evoluutioteoriaa, nämä selitykset eivät ole vähittäin muuttuneiden rakenteiden mukaisia, eli niihin ei ole kovin järkevää uskoa.
2: Taeajattelussa voidaan ajatella olevan ongelma myös Jumalauskoiselle. Sillä takeen taakse joudutaan itse asiassa olettamaan hyvin tietynlainen Jumala. Se, miksi Jumala olisi juuri tämänlainen eikä muunlainen on ohitettu maailmankuvakysymyksenä. Kristitty vain uskoo juuri tämän tietynlaisen Jumalan "vaan olevan" ja pitää muita automaattisesti epäuskottavina. Tämä on temppuna täsmälleen sama kuin se että paatunut ateisti uskoisi että maailma "vaan sattuu olemaan" sellainen että ihmiset ovat erehtymättömiä ja sanovansa että "end of discussion". Itse asiassa Plantingan tilastoja käyttävä oletteluargumentaatio ampuukin pahiten nimenomaan Jumalauskoon koska on kuviteltavissa Jumala joka huijaa meitä kohti kuolemaan (ja vaikka rakentaa viime keskiviikosta taaksepäin olevat muistot kiusallaan päähämme). Näin ollen Jumalat voivat luoda periaatteessa aivan helvetinmoisen määrän sellaisiakin väärin(toiminta-havainto-tulkinta) -kombinaatioita joihin evoluutio ei taipuisi.

Siksi onkin huvittavaa miten runsaasti Plantinga panostaa teologiassaan siihen fideistissävyiseen argumentaatioon. Aivan kuten Lewiskään, hän ei suinkaan oleta täydellisen logiikan tarkoittavan samaa kuin huolellinen tiedetyöskentely Jumalan todistamiseksi. Hänkin lähtee Lewisin tapaan siihen että määriteltyään että Jumalakysymystä voisi lähestyä neutraalisti logiikan tietä, hänkin lähtee vertausten, intuition ja metaforien pitkälliselle tielle. (Reformoidun epistemologian piirissä tunnutaan aina tekevänkin juuri näin.)

Kaiken tämän jälkeen olenkin hieman huvittuneena huomannut että ihminen ei käytännössä voi ylittää inhimillistä järkeilyä. Jumalan logiikka taas on jotain joka meillä ei ole käsissä joten voimme luottaa vain siihen logiikkaan joka meillä on. Jos ihminen yrittää ponnistaa tämän ulkopuolelle, hän arvioi saamansa vertauksen yli-inhimilliseksi vertaukseksi ja tämäkin on inhimillinen arvio ja arvostelma. Tämän kautta huomaamm että auktoriteetti on ihminen. Jos maailma siis olisi naturalistinen, et silti voisi hyökätä logiikan uskottavuutta vastaan. Koska silloin hyökkäisit logiikan tekijää vastaan. Tällöin kävisi niin että veisit "omalta aseeltasi auktoriteetin".

Tottakai tämänlainen ajattelu on tyhmää (kuten yllä pitkästi ja tylsästi vihjailin). Mutta tämänlaiset vastaukset ovat hauskempia, koska ihmisen on emotionaalisetsi helppo ohittaa logiikkapohjainen kritiikki ja selittää omituisia metaforista. (Ja vaikkapa saivarrella erittäin omituisesti ala Plantinga ja vaikkapa kikkailla perusoletukset uuden nimen taakse, esittää niitä vaikka peruskokemuksiksi jotka vain näyttävät premisseiltä joita tuetaan kehäpäätelmillä.) Argumentin ytimen mukailu sen sijaan pakottaa voimakkaammin hylkäämään koko tämän kiemurtelukeinon.
1: Tämä on lisäksi hauskempaa, kuin se että toteaisi kylmästi sen että Plantingan tae on itse asiassa sitä että asetetaan loogisen positivismin vaatimukset tieteen ehdoiksi (warrant tai ei mitään). Ja sitten näytetään perinteisen pelkkää logiikkaa käsittelevän Descartesin ajattelun ja skeptismin kehä- ajattelun empiiriseen maailmaan tehtyjen edelleenmuokkausten kautta yksi esimerkki siitä että tiede ei voi mitenkään täyttää näitä loogisen positivismin ehtoja, jonka jälkeen selitetään pitkästi miten voidaan uskoa että että voimme silti olla loogisia positivisteja jos uskomme Jumalaan jonka antamat +1 aistia (sensus divinitatis) tekee loogisesta positivismista mahdollisen. Tässä on vain se ongelma, että loogisen positivismin epäonnistuminen kaikissa muodoissaan (vaikka aisteja lisättäisiin miljoona) ovat silti olemassa, ja että juuri tämän vuoksi "looginen positivismi on kuollut" eli kukaan tiedemies ei kannata sitä eikä se siksi ole mitään mitä naturalistikaan kannattaisi. Eli Plantinga näyttää korkeintaan että evoluutioteoria voisi jossain tilanteissa kenties ehkä tuottaa jotain joka johtaisi siihen että ateistinen evolutionisti ei voisi uskoa johonkin mihin kukaan evolutionisti (ateisti tai teisti) ei ole uskonut aikapäiviin.

---

Tämän blogauksen kirjoittajalla on tekijänoikeus Totuuteen ihan sen vuoksi että hän on valaistunut illuminati. Joten kaikki Teidän argumentit ovat lähtökohtaisesti väärässä. Jos olette erimielinen ettekä vakuuttunut, syynä on vain se että ette vain ole ymmärtäneet hienostunutta metaforista tasoani koska se seuraa täydellistä logiikkaa, kun taas uskovaiset joutuvat rämpimään illuusiojumalansa vallassa ja ateistit inhimillisempien harjojensa vallassa. Koska heillä ei tätä tekijänoikeutta ole, toisin kuin minulla jonka illuminatiuskomaailmankuva olettaa valaistumisen tarkoittavan tekijänoikeutta totuuteen! Tämä perustelu täyttänee seuraavat 1000 sivua saivartelua ja tästä väitellään vakavasti ainakin 10 vuotta illuminatin dogmaopinlevityskeskittyneiden salaliittolaisten kinkeripiireissä. Kaikki ovat riemuissaan kun ala on vihdoin aidosti kehittynyt, ja tämä warranted illuminati belief on nyt kaikkien illuminatien ohjenuora elämässä.