Mutta nythän minä jo toistan itseäni

"Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria" -blogissa on luettavissa elämäntarina. Se kertoi miehestä joka kulutti elämäänsä suunnittelemalla lentolaitteita jotka eivät toimineet. Tarinan yleissävy on positiivinen, mikä on piristävää koska hyvin usein ihmisten elämää arvioidaan onnistumisen eikä yrittämisen kautta. Luuseri tulkitaankin tarinan lopussa voittajaksi "Yllättäneekö enää, että yksikään Mesmerin sadoista, tuhansista lentolaitteista ei koskaan toiminut. Itse asiassa kuultuna Mesmer vastasi enemmän tai vähemmän ilkikurisesti kyselijöille, että kerran hän liisi viidenkymmenen metrin matkan alamäkeen, mutta kukaan ei ollut paikalla todistamassa tapahtunutta. Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä. Jopa 1930-luvun mielisairaalan surkeudessa Mesmer oli lentohärveliensä parissa vapaampi kuin useimmat muut hänen ympärillään. Kyllä hän lensi. Hän oli vapaa kuin taivaan lintu."

Tarinassa konventioiden rikkominen ja omintakeisuus ja siihen pyrkiminen siitä huolimatta että kaikki normit olivat tätä toimintaa vastaan. Tämänlainen oman tien kulkeminen kuvataan vapautena.

Sama blogaus ottaa esiin kuitenkin myös toisen asian. Syyn, miksi lentohärvelimies päätyi mielisairaalaan rakentelemaan lentohärveleitä. Munkinuraltaan luopunut, omintakeiseksi ja eristäytyneeksi kuvattu mies luopui munkinroolistaan ja eleli puuseppänä. Kunnes sitten eräänä päivänä hän "karjui kirkossa seurakuntalaisille sellaisia ennenkuulemattomuuksia kuin "Ehtoollisviini ei ole Kristuksen verta!" ja että Jumalaa ei ole." Tämä koettiin pahana ja Tekno-Kekko jatkaakin ; "Kuvitellaanpa, että joku olisi vapaa-ajattelija. Kuvitellaanpa edelleen, että joku olisi aggressiivisen päällekäyvä kiusankappale. Mutta nyt toistan itseäni. (Kuten lukija huomaa, kopioin selvästi Mark Twainia, koska hänen teoksensa ovat tekijänoikeudesta vapaita.) Joka tapauksessa, Mesmer joka oli tullut paikalle puhumaan suunsa puhtaaksi, jouduttiin poistamaan kirkosta viranomaisten avulla. Perheen lääkäri arvioi, että pienestä pitäen omalaatuiseksi tunnettu Gustav kärsi jonkinlaisesta vainoharhasta. Jos henkilö on ahdistunut ja pelkää, että häntä halutaan vahingoittaa ja hänen suunsa sulkea, niin mikä olisi vakuuttavampi tapa osoittaa moiset epäilykset vääriksi kuin sulkea hänet mielisairaalaan. Näin juuri tapahtui."

Tässä kohden on hyvä huomata, että vaikka mielisairaalaan laittamista selvästi kuvataan ylilyöntinä, kuvataan vapaa-ajattelijan toimea jollain tavalla negatiivisena ja eivapaana. Kuitenkin voidaan sanoa että sekä rakennellessaan koneita ja huudellessaan kirkossa ateismista on taustalla samanlainen konventioista irtautumisen henki. Molemmissa on itse asiassa takana sama vapautumisen ajattelu, jossa ei kenties keskitytä siihen että onko tämä tietty ihmisryhmä kuinka tietyllä tavalla ajatteleva, vaan että miten se suhtautuu vallitsevaan tilaan.Tässä on pakko ottaa livaus filosofisia käsitteitä. Ydinkäsite on "kriittisyys";
1: Usein kriittisyys ajatellaan ikään kuin "skientistisessä mielessä". Tällöin kriittinen ajattelu katsotaan sitä kautta että kuvaus noudattaa logiikkaa ja läpikäy jonkinlaisen kriittisen testin. Tämän lopputuloksena on uskottava kuvaus maailmasta. Testaus ja hylkäysmahdollisuus nähdään siksi kriittisyytenä joka näkyy laatuna. Tässä kriittisyys näyttää usein vastustamiselta ja tämänlainen kriittisyys vähentää vapautta ; Tietyt näkemykset nähdään typerinä.
2: Mannermaisessa filosofiassa taas ajatellaan että kriittisyys tarkoittaa jotain aivan muuta. Heistä analyyttinen filosofia ja skientismi ovat deskriptiivisiä, eli ne ainoastaan kuvaavat miten asiat ovat maailmassa ja miten ne toimivat. Ja että näkemys kestää mahdollisimman paljon kritiikkiä. Mannermaisen filosofian mukaan tämänlainen vain tukee vallitsevaa systeemiä. Sen parissa on siirrytty näkemykseen jonka mukaan kriittisyys tarkoittaa enemmänkin muutosvoimaa ; Näin kuvauksista tulee poliittisia ja mukaan tulee myös mietteet siitä miten asian haluttaisiin olla tulevaisuudessa. Tämä on toki vallalla postmodernismissa, mutta myös esimerkiksi Karl Marx selitti että ihmiset ovat liian paljon vain kuvanneet yhteiskuntaa, kun kaiken ytimessä pitäisi olla sen muuttaminen. Tähän kriittisyyteen liittyy ajatus vapaudesta ; Kun ilmapiiri on kriittinen, voidaan olla eri mieltä.

Tässä mielesä toimimattomien lentohärvelien rakentaminen elämänurana on vapautumisprosessi "mannermaisen vapauskäsitteen sisällä". Skientisti tuijottaa helposti vain sitä että kone ei toimi, joten lentokoneessa oli pyrkimys vapauteen jossa oli epäonnistuttu vaikka oli yritetty paljon. Samassa mielessä ateistinen interventio ja mökääminen on nähtävä "vallankumouksellisena" ja tätä kautta vapauden tavoitteluna. Uskovaisuus taas näkyy tässä "mannermaisessa kuvauksessa" lähinnä vallitsevan järjestelmään mukautumisena.

Toki tätä vapausnäkemystä voidaan moittia siitä että se on vallankumouksellista vallankumouksellisuuden vuoksi ja että se painottaa toisinajattelua hyvin ajattelemisen sijasta. Mutta kuten lentohärveliyritykset toivon mukaan paljastavat, tämä on kuitenkin jollain tavalla kaunista. Moni voikin innostua ja seurata lentohärvelimiehen esimerkkiä. Tällöin omintakeisuus kenties vähenee, mutta ei oleellisen paljoa jos systeemistä ei tule kahletta kaikille, jolloin olisi tavallista rakennella lentohärveleitä - ja normaalien täytyisi tehdä niitä jotta heidät otettaisiin uskottavina, rationaalisina, hyvinä, ihmisinä joita ei tarvitse laittaa laitoksiin tai vastaavaa.

Tämä tematiikka onkin hyvä nostaa esiin. Sillä monesti ajatellaan että uusateismi olisi juuri nyt jotenkin erityisen kovasti muotia. Tämä nähdään usein ajatuksena siitä että sen seuraajat olisivat jotenkin typeryyksiään mukana. Ja että metelöiminen on turhanpäiväistä massan mukana juoksemista. Kuitenkin uusateisteja on tilastollisesti katsoen aika vähän, joten ajatus konventiosta on hieman omituinen. Ja väite siitä miten uskovaiset suhtautuvat ateismiin kiltisti ja että juuri tämä olisi syy "uusateistien militanttiuteen" on omituinen. Fatwakateuden ja islamillapelottelun sävyt eivät ole muuta kuin itsekorostusta.

Tästä saa hyvän esimerkin kun lukaisee Jussi K. Niemelän toimittaman "Mitä uusateismi tarkoittaa?" (josta löytyy lyhyt kuvaus hänen blogistaan). Selviää että islamkritiikki on olennainen osa uusateismia. Ja ennen kaikkea kirja kuvaa miten uusateismin toimiin on reagoitu. Jos reaktion pitäisi olla jossain suhteessa tehtyyn, on uusateismi saanut "militanttiuden" leiman hyvin pienistä ja vähäpätöisistä toiminnoista. Se, että uskovainen jakaa pamflettia ei vielä riitä siihen että uskovaisia sanottaisiin "militanteiksi". Mutta ateistejen kohdalla tämä on ns. "vakiotavaraa". Kirjassa on myös konkreettisia kuvauksia siitä miten vaikeaa uskonnottomien voi olla pitää normaalit uskonnonvapauden oikeutensa.

Sen sijaan uskonnon puolella on paljonkin konventioihin vetoamista. "Homo religiosus" -teema voidaan jopa nähdä uskonnollisten ihmisten ihmisyydenhallintana jossa ihmisyys määritellään uskonnollisuuden kautta, jolloin uskonnollisuuden ulkopuolella on jonkinlainen "puoli-ihmisyys" johon suhtaudutaan esimerkiksi säälillä, vastustuksella tai mielenterveyden järkkymiseen vetoamisella. Tätä ajetaan esimerkiksi "intuitioihin vetoamisella" Puolimatkan tapaan, jolloin uskonnolliset tunteet ovat jumala-aistin toimintaa ja että tämän aistin puute on vamma. Näin toiset mielipiteet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset eivät. Ja perimmiltään tässä kuitenkin vain vedotaan käsiäänestykseen ja määritellään kenttä sitten tukemaan tätä järjestelmää. - Tämä deskriptiivinen kuvaus ei käy läpi skientististä testiä, mutta se silti on deskriptiivinen kuvaus joka ylläpitää vallitsevaa järjestelmää. Ja on selvää että se itse asiassa "ei ole kumpaakaan kriittisyyden luokkaa". Se vain vähentää uskonnonvapautta vaikka esiintyykin kuin se ajaisi nimenomaan sen lisäämistä.

Tätä kautta on hyvä huomata että "vapaa-ajattelijoiden taidan toistaa itseäni" on itse asiassa ongelmallinen. Sillä siinä ei huomata että (1) äksyys voi johtua siitä että joutuu kamppailemaan perusoikeuksistaan jotka ovat muille automaattisia (2) äksyys on usein ylireagointia ja sellaiseksi tuomitaan monesti toiminta joka joillain toisilla tahoilla nähdään jopa leppoisana.

En siis haluaisi toistaa itseäni, mutta sanon jokaiselle joka esittää tämänlaisia letkautuksia että "kiitti ihan vitusti, kusipää" (akateeminen lausunto, joka ei tässä tapauksessa ole loukkaus tai herjaus vaan enemmänkin deskriptiivinen asioiden olemistilaan viittaava kuvaus ja joka ei aja sen ennallaanpitämistä, eli on vallankumouksellinen aktio jota sanavalintojen poliittinen epäkorrektius voimistaa.) Ja sanon näin siitä huolimatta että en ole vapaa-ajattelija, enkä pidä siitä että vapaa-ajattelu on sisäisesti hyvin samanlaista. Olen ihmetellyt miten uusateismi on klikkiytynyt tietynlaiseksi mielipidekombinaatioiksi vaikka sen perusteemoina pitäisi olla yksilöllisyys ja yksilönvapaus ja vaikka uusateismin kirjoissa "ateismin teologia" on itse asiassa minimoitu niin että voisi hetken jopa luulla että kysymys ei olisi mistään opista. ~ Jos ateistit ovat lentohärveleiden rakentajia (toimimattomuus miellyttää varmasti symbolina uskovaistakin lukijaa), niin heitä ei kuitenkaan ole riittävästi ja he eivät ole riittävän aggressiivisia jotta heitä voitaisiin pitää minään muuna kuin nimenomaan "mannermaisen vapauden" symboleina. Tässä mielessä vapaa-ajattelijoiden nimi ei olekaan mitenkään huono. Vapautuviksi ajattelijoiksi kutsuminen olisi tosin nimityksenä vielä osuvampi.