Kalām nimeltä Wanda

Daniel Lane Craig on panostanut runsaasti aikaa kosmologiseen jumalatodistukseen joka osuu Kalām argumentin perinteeseen. En ole tässä blogissani hirveästi viitannut tähän aineistoon, koska se on hyvin paljon muuttuva. Syyn tähän muutokseen näen kuitenkin Craigille pääasiassa ansioksi. Mielestäni argumentaatiomaailman eläminen kuvaa mainiosti hänen itsekriittisyyttään ; Hän muuttaa koko rakennelmaa saamansa kritiikin mukana. Tämä on tietysti inhottavaa jos yrittää ottaa koko argumentaatiokentästä irti nopeasti sen olennaisen. (Kuten minä laiskana usein teen.)

Kun on argumentti jolle on kritiikki jonka jälkeen itse argumenttia on korjattu "huomioimaan kritiikki joka aikaisemmin puri" ja tätä jatketaan, on argumenttien suhteet toisiinsa tietysti hieman hankalasti tulkittavia. Tämä ei taatusti haittaa esimerkiksi uskovaisia joille ytimessä on oma maailmankuva, ja sen pönkittäminen ja voittaminen ; Heille riittää että heillä on jokin vastaus johonkin tiettyyn argumenttiin. Minua taas kiinnostaa monesti enemmän kokonaiskuva. (Niin hirvittävää kuin se onkin.) Toki asia on helpompi myös niille uskovaisille jotka ovat ymmärtäneet keskittää huomionsa yhteen asiaan. He voivat todellakin ymmärtää kokonaiskuvan tästä argumenttikentästä. Mutta minä haihattelen eri aiheiden parissa, jonka seurauksena tämänlainen tilanne on tietysti enemmän kuin hankala.

Mutta mikään ei estä yrittämästä ja yritän rakentaa jonkinlaista kuvaa argumentista ja sen ympärillä vellovasta "jostain". Tämä vaatii luonnollisesti paljon tekstiä ja tiedän että tämä blogaus ei sisällä sitä vielä ollenkaan tarpeeksi. Kenties tästä kuitenkin pääsee hyvään alkuun ja kenties vähän pidemmällekin.

Klassisessa muodossa argumentti on muotoiltavissa seuraavalla tavalla:
P1: Kaikella jonka olemassaololla on alku on jokin syy joka aikaansaa sen olemassaolon.
P2: Universumilla on olemassaololleen alku
J: Näin ollen universumilla on syy olemassaoloonsa.
JP1: Kun luonnontieteelliset voimat voivat tarjota kausaalisia syitä vain universumin sisällä, luonnontieteellinen tieteellinen selittäminen ei voi tarjota selitystä itse luonnolle. Näin ollen syyn täytyy olla yliluonnollinen (yleensä peräti persoonallinen).

Craig on muokannut argumenttia siten että siinä on lähtökohta ja kaksi ala-argumentaatiotyyppiä:
P1: Kaikella mikä alkaa olemassaolonsa on itsensä ulkoinen syy.
P2: Universumi on alkanut olemaan olemassa.
J: Näin universumilla täytyy olla itsensä ulkoinen syy.
JP1: Tämä syy on klassisen teismin Jumala joka on persoonallinen olento koska hän valitsi universumin luomisen. Voimme ajatella näin koska universumin luomisvaatimukset ovat kovat ; Kaikkivoipaisuus on hyvä oletus koska luojan on oltava rajallisen universumin ulkopuolella ollakseen sen ulkoinen syy, sillä ei saa olla ajallisten olentojen rajoitteita. Hänellä todellisuuden synty on ennaltamäärätty, "älyllisen Jumalan predeterminoima".

Craig tukee tätä monilla argumenteilla. Esimerkiksi tulkinnoilla äärettömyydestä, singulariteeteistä ja hän käsittelee tässä yhteydessä myös esimerkiksi aikaa. Koska Craig selkeästi tekee kannanottoja kosmologiaan ja tieteelliseen selittämiseen on hyvä nostaa esille se, että fyysikot Paul Davies & Stephen Hawking sekä tieteenfilosofi Adolf Grünbaum ovat kritisoineen Craigin argumentteja osoittaen että ne ovat joko vääriä tai ainakin on mahdollista olla järkevä ihminen ja kyseenalaistaa ne.
1: Tämä on mielenkiintoista, koska teologit ovat hyvin usein vaatimassa fyysikoilta tarkkuutta kun nämä tekevät teologisia kannanottoja. Craigin kommenteista näkyy monin paikoin kuitenkin se, että teologilla on oikeus selittää esimerkiksi "tyhjyys" omilla ehdoillaan ja esittää tieteen mallit vastaavista vääriksi. Teologiaa (etenkin jumalatodistukia rakentavaa sellaista) tuntuukin vaivaavan tämänlainen esoteerinen omahyväisyys laajemminkin.

Kuitenkin Craigin argumenteissa on havaittavissa se, että fysiikan tuntemuksen puutteita on paikattu teologisella tunneajattelulla, jossa henkilön oma vakaumus on intuitiivinen totuus jota ei muka voisi kyseenalaistaa ja olla silti järkevä ihminen. ~ Itse asiassa Daviesin ja Hawkingin perustelujen pointtina on se, että tosiasiassa monet esitetyistä premisseistä ovat hyvinkin kyseenalaistettavissa tai peräti kyseenalaistettuja. Itse asiassa heidän mukaansa argumentin voi ohittaa koska se vetoaa mutta ei perustele ; Ainut keino joilla Craig voi yrittää vakuuttaa argumenttiensa oikeudellisuudesta ovat pelkkää oikeaoppisuuden riemua, petitio principii -asenteella esitettyä dogmaattista varmuuden rintaääntä. (Tämä näkemys on hyväksyttävissä kunhan perustelen.)

Tyhjästä nyhjäisty.

Craig esittää tekstissään "Causal Premiss of the Kalam Argument" (2007) P1:sen puolustukseksi että se on intuitiivisesti ilmiselvään "intuitivelly obvious" metafyysiseen intuitioon "metaphysical intuition" joka selittää että jotain ei voi tulla eimistään "that something cannot come into being from nothing". Ja esimerkiksi juuri tätä premissiä on kuitenkin kyseenalaistanut Paul Davies (joka on tunnetusti kristillisyyteen myönteisesti suhtautuva ja arvostettu kosmologi). Hänen mukaansa universumin alku tyhjästä on tieteen mukaan hyvinkin mahdollista.Craig toki kirjoitti puolustuksen Daviesia (ja Hawkingia ja Grünbaumia vastaan). Ja mikäli olen ollenkaan ymmärtänyt aiheeseen liittyvää keskustelua, ne olivat kenties teologin silmin osuvia, mutta fysiikan kannalta olkiukottamista. Asiaa käsittelevä artikkeli käy näitä pidemmin läpi.

Esimerkiksi Daviesin P1:tä kyseenalaistavat tyhjästä virtuaalihiukkasia synnyttävät kvantti-ilmiöt Craig kokee irrelevantteina koska käsittää prosessin luonteen väärin. "Craig objects: "Davies' examples [of the spontaneous production of subatomic particles in a vacuum fluctuation] only serve to underscore that ex nihilo creation is not at issue here: in an intense electric field surrounding an atomic nucleus no new input of energy is required for spontaneous pair production when the negative energy generated by the new pair of particles offsets the energy of their masses." But this is irrelevant: in the case under consideration, there is no prior state from which the system evolves - rather a system with neither efficient nor material cause evolves in such a way as to preserve certain zero sums."

Fyysikko Victor Stenger on ollut samoilla linjoilla. Hän taas on ottanut esille kvanttimekaniikan luonteen. Hän esittää että aivan normaalit kvantti-ilmiöt ovat tiedettyjä poikkeuksia P1 vastaan. Näin esimerkiksi Casimir efekti olisi ongelmallista. Craigin puolustukset, kuten esimerkiksi näkemys siitä että fluktuoiva tyhjä ei ole "oikea tyhjä" koska siellä kuitenkin on jotain fluktuointia jossa pulpahtelee energiaa ja muuta jolloin hän esittää että intuition tyhjän käsite on todellisuutta toisin kuin tieteen havaitsema ja tutkima tyhjän käsite. Tässä on perusongelmana se, että ihmisen intuitio on otettu tyhjiökäsitteen dogmaksi, se ei siis voi olla väärässä vaikka tiede näyttäisi tyhjiön olevan epäintuitiivisen mallista : Lisäongelmaa tälle tuottaa sekin, että arki-intuition mukaan Jumalakin on sekin jotain aivan muuta kuin "ei mitään". Craig pitää Jumalaa kuitenkin hyväksyttävänä oletuksena joka ei sotke tyhjän konsepteja, vaikka toisaalta fluktuloiva indeterministinen tyhjäkin voi olla aivan vastaavalla tavalla "ajaton-ääretön" ; Sitä ei koske samanlainen rajoite kuin siitä syntynyttä maailmaa. Craigin puolustus ajoikin Stengerin huomioimaan puolustuksen kirjassa "God: The Failed Hypothesis" (s 124) että "Craig is thereby admitting that the "cause" in his first premise could be something not predetermined. By allowing probabilistic cause, he destroys his own case for a predetermined creation."

Hawkingin lausunnoissa nojataan toisenlaisiin fysikaalisiin prosesseihin. Craig hylkää ne kuitenkin, ei siksi että ne eivät olisi luonnonlakien mukaisia ja noudattaisi luonnonlakipohjaista ajattelua, vaan koska niissä on todistamattomuutta ja metafyysistä taakkaa. Hän pitää niitä siksi pelkästään jonain joka on itsepetosta "egregious self-deception". Craig ei siis pidä Hawkingin teorioita riittävän vahvasti empiirisinä jotta niitä voitaisiin käyttää. (En ota kantaa siihen onko hän oikeassa, mutta pelaan mukana ja oletan että hän on oikeassa. Se on kohteliaampaa. Ja ennen kaikkea päädytään rusennustilaan tästä huolimatta.) Tämä on tietysti omituista koska hän itse on teoreettisella abstraktilla tasolla käsitellyt sitä kysymystä "onko mitenkään mahdollista". Kun kyetään tarjoamaan abstrakti mahdollisuus ja vastaesimerkki, on mahdottomuuden ehdottomuus joka tapauksessa kumottu. Tästä päästäänkin siihen kysymykseen miksi toiset abstraktit ei suoraan tieteen vastaiset mietelmät kuten Craigin Jumala ovat hyväksyttävämpiä kuin toiset kuten Hawkingin teoretisoinnit joille pitää vain aina sanoa "not good enough". (Ei tästä sen enempää.)

Ajaton aika ennen aikaa?

Grünbaum taas ottaa esille ajan filosofian itsessään. Hän huomauttaa, että kun Craig käsittelee aikaa tavalla joka synnyttää ongelmia. Sillä Big Bang -malleissa aika on yksi fysikaalinen suure ja universumin alkuhetki (t=0). Grünbaumin mukaan jos singulariteetti on suljettu tila, olisi omituista väittää että big bangin singulariteetissa olisi alku, koska se vaatisi ajanhetkeä ennen alkua. Aika ennen kuin t=0 on omituinen koska aika syntyi vasta singulariteetissa. Craigin maailmassa olisi siksi ristiriita tai sitten vähintään jotain ajatonta aikaa ennen aikaa tai jotain muuta omituista.

Craigin puolustus tähän ongelmaan perustuu siihen että se että x alkaa olemaan olemassa ("x begins to exist") ei hänestä tarkoita sitä että x on olemassa ajassa t ja että on ajanhetki ennen t:tä jolloin x ei ole olemassa. ("x exists at time t and there are times immediately prior to t at which x does not exist") , vaan että x on ajanhetkellä t eikä ole aikaa ennen t jolloin x olisi olemassa. ("x exists at t and there is no time immediately prior to t at which x exists.") Tämä puolustus johtaa siihen että Jumala ikään kuin "alkaa olemaan" olemassa samalla tavalla kuin universumikin ; Craigin puolustus kun muuttuu "samanaikaisuudeksi". Philosophical Disquisitions -blogissa muistetaankin käsitellä tämänlaisiin tilanteisiin liittyvä Craigin "Cliff-Hanger -argumentti" jossa intentio ja tapahtuma voivat tapahtua yhtäaikaisesti. Kallioltatippujan halu tarttua ja pitää kiinni oksasta ovat samanaikaisia. Intention tai olemassaolon ei siksi tarvitse edeltää tapahtumaa, joten Jumalankaan ei tarvitse olla aktiivinen jollain mystisella ajanhetkellä ennen ajan alkua.

Tämä kuitenkin muuttaa olennaisesti näkökulman ikuiseen ja äärettömään Jumalaan. Tämän jälkeen kysymys siirtyykin siihen tarvitaanko tämänlaisille tapahtumille ollenkaan selitystä vai ei. Ja jos tarvitaan, niin miksi sama ei koskisi Jumalaakin. Tässä kohdassa ei oikeastaan ole muita keinoja kuin turvautua mysteerikorttiin, jossa Jumalan selitetään olevan äärettömän sijasta atemporaalinen olento jota ei kenties voida käsitellä ajan käsittein ollenkaan (mikä tietysti sujuvasti unohtuu kun aletaan pohtimaan ikuisuuksia, äärettömyyksiä ja aikaa).

Tilannetta ja kuittailua voisi tietysti alleviivata Grünbaumin huomautuksella siitä että jos ei ole olemassa ajanhetkeä ennen t:tä, ei voida puhua sellaisesta asiasta kuin syntymisestä. Aika ennen aikaa on vähintään universumille itselleen omituinen ja mahdoton, sillä universumi ei taatusti ole mikään atemporaalinen ajan ulkopuolinen olento. Ja koska aikaa ennen ajanhetkeä t ei ole, on varsin perusteltua sanoa että universumi on ollut aina. Tämä tekee siitä ikuisen ja hyökkää tätä kautta Craigin fysikaalisen maailman ikuisuusmahdottomuuskannanottoja kohtaan.

Johtopäätös;

En näe että Craig kykenee nousemaan tuotoksellaan jumalatodistuksen tasolle. Hän kuitenkin selvästi rakentaa jonkinlaisen koherentin kristillisen maailmankuvan joka vetoaa uskovaisiin. On olennaista huomata että Craigin argumentaatiossa keskustelu ei keskity siihen seuraako hänen premisseistään hänen esittämänsä johtopäätös. Kaikki ovat päin vastoin sitä mieltä että jos hänen premissinsä hyväksytään on johtopäätös uskottavasti (joskaan ei ehkä ihan välttämättä) Craigin sanoma. Sen sijaan keskustelu on keskittynyt siihen minkälaisia perusteluja näille premisseille on. Ja tässä Craig hyppää kosmologien, fysiikan ja luonnontieteen alueelle tekemään kannanottoja todellisuudesta. Hänen puolustuksessaan fyysikkojen esittämiä kritiikkejä kohtaan ovat kuitenkin intuitiota ylikorostavia, eli Craig tässä mielessä halveksii kaikkea sellaista tiedettä joka on tai voi olla hänen intuitiotaan vastaan. Tämä näkyy etenkin keskustelussa joka koskee tyhjyyttä. Valitettavasti tämä tekee hänen argumentaatiostaan petitio principii -rakennelman jossa premissien puolustus perustuu dogmaattiseen ehdottomuuteen jossa mikään todiste ei voisi olla Craigin premissejä vastaan.

Minun on vaikeaa kunnioittaa tämänlaisia. En ole niitä ihmisiä joille koherentti argumentti on riittävä. En ole rationalisti joka uskoo ratkovansa universumin mysteerit asenteillaan ja ennakkoluuloillaan nojatuolista käsin ja kutsuu tätä sepeämistä intuitiiviseksi totuuden tuntemiseksi. Tästä käsin en ymmärrä miten Craigin argumentaation pitäisi kiinnostaa oikeastaan ketään muuta kuin kristittyjä. (Mitä minä tässä tämän tekstin tuotannon jälkeen teen tämän onton tunteen kanssa?)