Yksi tärkeimmistä "sosiaalipornoksi" kutsutun ilmaisumuodon ytimessä on ns. kauhistelukirjallisuus tai kauhistelevat lööpit. Näissä esiin nostetaan traagisia tapahtumia ja elämänkokemuksia.
Tähän lajityyppiin ei yleisesti suhtauduta hyvällä koska siinä lukijan motiiviksi hyvin usein nousee (1) uteliaisuus ja halu työntää nenäänsä toisten privaattielämään (2) halu tuottaa omaan tylsään elämään viihdykettä toisten kärsimyksestä ja (3) halu korostaa omaa normaaliutta. Lukija toki korostaa tässä sitä että (1) tämä tutustuttaa elämän uusiin puoliin, ja näin on avarakatseista ja opettavaista ja toisaalta (2) antaa tunteita ja osoittaa lukijan täten olevan emotionaalinen toisista välittävä ihminen. Kuitenkin esimerkiksi sosiaalipornoisia keskusteluohjelmia katsoessa voidaan nähdä helposti se, että tilanteet ovat hyvin harvinaisia, eivätkä kovin opettavaisia. Ihminen käytännössä saa tunne-elämyksiä, ja on katsomisen jälkeen olennaisesti sama ihminen kuin sen jälkeen. Pahimmillaan prosessissa syntyy "sä -passiivin gloriaa".
Toki tässä sosiaalipornossa on myös "haastatellun" rooli. Se koetaan usein ulkopuolella (1) hyväksikäytetyn rooliksi. Osallistumismotiiveissa voidaankin nähdä kyseenalaisia sisäisiä motiiveja kuten (1) halu korostaa omaa erikoislaatuisuutta (2) halu saada julkisuutta. Teko kuitenkin oikeutetaan yleensä sisäisin putain motiivein joista tärkeimmät ovat (1) halu saada terapiaa ja terapoida kokemuksia ja näin päästä niiden muistamisesta tulevien ongelmien yli (2) halu ratkaista tämä ongelma kokonaan (3) halu tiedottaa jotta muut tuntevat kyseisen ilmiön.
Tämä näyttää että ns. sosiaaliporno on vain osittain likaista ja siinä voidaan nähdä myös jotain eettisesti hyväksyttäviä periaatteita. Kenties tässä syynä onkin se, että se rikkoo perinteistä syvällisyysnäkemystä vastaan ja on perinteisen pinnallisuusnäkemyksen puolella ; Sosiaalipornon traagisuus nimittäin eroaa klassisen tarinankerronnan tragedioista siten että ne ovat perussävyltään ratkaisukeskeisiä. Klassisessa kirjallisuudessa tragedian ytimessä oli hamartia ja determinismi ; On erehdys ja vääjäämättömyys joka tuottaa karuja tapahtumia ja vielä karumman lopun. Sosiaaliporno sen sijaan tarjoaa kärsimyksestä väliaikaisempaa mallia, se maalaa aina joko onnellisen lopun tai mahdollisuuden siihen.
Tämä on hyvä muistaa, jos esimerkiksi rupeaa katsomaan kristinuskoa. Sen perustarina Jeesuksen kuolemasta on nimittäin klassinen tragedia joka loppuu ja kääntyy optimistiseksi deus ex machinan kautta vaiheessa jossa "perinteinen tragedia olisi jo pyöritellut lopputekstejä". Jeesus oli eräässä mielessä "luuserien luuseri" jolla oli rooli eräänlaisessa "varhais -emoangstista" tarinaa. ; Toki nykykulttuurissa hengellisyys on vahvistanut näitä piirteitä. Esimerkiksi viime aikoina on ollut muodikasta pyöriskellä enkeliaiheen parissa. Näissäkin on erilaisia enkelikokemuksia joista monia luonnehtivat juuri ne samat piirteet jotka tekevät sosiaalipornosta myyvää.
Tätä myydään tyylipuhtaasti pehmeinä arvoina. Ja niille joista tämä voi tuntua vastemieliseltä, on hyvä huomata että tässä piehtaroidaan nautiskellen toisten kärsimyksellä. Sen luulisi viehättävän pahintakin kyynikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti