Täydellinen kosto

Rick Santorum on tullut tutuksi ennen kaikkea yhdestä asiasta. Se ei ole hänen poliittinen uransa, vaikka se onkin ollut melko huomattava. Hänen nimestään on tullut käsite ja ilmiö, santorum. Tästä termistä on jopa wikipedia -artikkeli, ja se löytyy oikeistakin sanakirjoista. Kuuluisuuden voisi luulla olevan positiivinen asia. Ikävä vain että santorumin sanakirjamerkitys on seuraava "that frothy mixture of lube and fecal matter that is sometimes the byproduct of anal sex." Syynä on se, että Santorum teki uskonnollis-ideologisia ylilyöntejä homoseksuaalien tuimassa kohtelussa. Termi on levinnyt niin laajalle, että santorum -googlehaku antaa ensimmäisenä linkkinä juuri tämän varsin kyseenalaisen määritelmän. Suomenkielellä sama termi on sley, joka viittaa homoseksuaalejen oikeuksiin liittyvään yhteisöön.

Olen niitä ihmisiä joiden mielestä tämänlainen nimeäminen ja määrittely on levitessään ja onnistuessaan ns. täydellinen kosto. Se ei ole väkivaltainen ja se saa suosiota jos ja vain jos se nähdään jollain tavalla omaksi. Näin määritelmän yleistyminen antaa sille demokraattista yllättävää voimaa. Santorumin kohdalla ei tarvitse kuin muistaa se, että todennäköisesti tämä määritelmä on se ainut asia joka hänestä jää historiankirjoihin. Ja koska kyseessä on termi jonka syntytapa tunnetaa, tästä tulee etymologien alati tuntema tarina, joka jää vähintään tiedemaailman tietoon.

On itse asiassa vaikeaa sanoa onko tämänlaisten termien tekeminen totaalista ad hominem -argumentaatiota vai ei. Sillä termien määrittelyssä sisältö yleensä ratkaisee. Toisaalta tämänlainen asennoituminen on taatusti hyvinkin herjaushenkistä. Näin ollen syntyy minulle ideaalinen tilanne jossa argumentin perustelupuoli ei kärsi jos määritelmää käytetään koherentisti. Loogisesti kysymyksessä ei siis ole ad hominem. Kuitenkin retoriikkatasolla sävytys on häijy ja herjahenkinen (herjaus ei ole välttämättä ad hominem) ja tällä tasolla olen "ylipäätään ottanut melko suuria vapauksia".

The Philosophical Lexicon on hieman kuten tämänlainen kosto. Siellä määritellään termejä liittämällä niitä erilaisiin filosofeihin. Määritelmät ovat filosofisia ja viittaavat usein osuvasti johonkin tiettyyn hahmoon. Tämä on toki vähemmän makaaberi, ja itse asiassa mukana on asiallisia ja kohteliaitakin määritelmiä. Tämänlaiset termit ovat usein joko hauskoja tai opettavaisia.Esiin voisi nostaa vaikkapa seuraavat pari kappaletta, jotka koen paitsi osuviksi, myös käteviksi termeiksi ottaa arkikäyttöön:
1: "lewis, adj. (said of an argument) Having premises and conclusions unrelated in content (e.g., The entailment of "Russell is the Pope" by "2+2=5"). If the argument is valid, the relation between premises and conclusion is that of lewis implication." Joka viittaa Lewisin omituiseen vakiokäytänteeseen sekoittaa loogista päättelyä ja jargonia ties mihin mielikuvallisiin vertauksiin ja kuvitella että tämä jotenkin tekee vertauksista perusteltuja.
2: "hintikka, n. A measure of belief, the smallest logically discernible difference between beliefs. "He argued with me all night, but did not alter my beliefs one hintikka.""
3: "rand, n. An angry tirade occasioned by mistaking philosophical disagreement for a personal attack and/or evidence of unspeakable moral corruption. "When I questioned his second premise, he flew into a rand." Also, to attack or stigmatise through a rand. "When I defended socialised medicine, I was randed as a communist."" Joka on luonnollisesti sekä Randia että itseäni varten hyvä muistutus ja adjektiivi.

Tämän jälkeen toki alkaa pelottamaan lähinnä se, että onko jossain joku joka määrittelee pian käsitteitä kuten:
1: "hämäläinen, Filosofinen tehottomuusyksikkö ; Ero joka kulkee nerokkaan argumentaation rakentamisen ja turhan pedanttisesti käytetyn liian vapaa-ajan välillä."
2: "tuomoilu, Tiedon prosessointimetodi. Tapa keskittyä metodirakeen nyyläämiseen ja siivoamiseen niin että retorisesta tasosta rakentuu kieliopillisesti ja sosiaalisesti tarkastellen totaalinen kaatopaikka. Esimerkiksi tapa käyttää teitittelymuotoja ja likimain kaikkia kohteliaan sanankäytönmuotoja loukkaavassa tarkoituksissa etäännyttävänä keinona."
3: "oravanmitta, (1) Filosofisen väittelyn pistetilin karttumistila. Ennen kaikkea väsyttämiseen perustuva etumatka jonka saa väittelyssä pelkästään sillä sillä että kuluttaa hämäläisiä tuomoiluun (2) ja tämän tilan synnyttämä helpotuksen ja ylimielisyyden tunne tunne kun tämän etumatkan avulla murskaa toisen henkisesti, hengellisesti, sosiaalisesti, mielellisesti, psyykkisesti - ja joskus fyysisestikin."

Nämä olisivat itse asiassa aika täydellisiä kostoja.