On tavallista että ihmisillä on mielikuva siitä että tiedemiehet ovat neutraaleja, ja että he ovat erityisen harkitsevia. Että kun kokemus karttuu, niin pää painuu. Egoilu ja voimakas asian ajaminen nähdään amatööreille. "Epiphenom" -blogissa muistutetaan kuitenkin siihen mitä tiedetään ; Koulutus itse asiassa lisää varmuudentunnetta, ja tämä vaikuttaa esimerkiksi uskonnollisissa käsityksissä ; "graduates are much more passionate about their beliefs - either religious or non-religious. Non-graduates are more likely to be in the fuzzy middle - nominally religious but not really devout." Tässä on hyvä huomata, että intuitiivinen käsitys olettaa tiedemiesten harjoittavan CUDOS -normia, mutta jokainen argumentaatiota käynyt tietää että vaivannäkö ja uhraukset ja työnteko vaativat vahvempaa käytöstä ja tiedemaailmakin tuntee kyynärspäiden ja perslihasten ja periksiantamattomuuden voiman ja siksi PLACE -normi kuvaakin paremmin tiedemiehiä.
John Wilkins viittasi tuoreeseen tutkimukseen joka käsitteli filosofeja heidän vakaumuksensa mukaan. Tässä havaittiin että ammattimaiset filosofit ovat hekin hyvin vahvasti sitoutuneita. "It seems that when one is already committed strongly to (has a high degree of confidence in, or subjective probability assigned to) some prior belief, any argument that challenges this conclusion will be deprecated, even if the argument is strong and the premises agreed upon. So theists call those who dispute arguments for God cognitively deficient and atheist return the favour in reverse" Wilkins korostaa että tässä on usein taustalla se, että vastapuoli selitetään heikoksi. Vakaumuksen on johduttava tyhmyydestä tai moraalittomuudesta ; "This is in general what I think of as the "my opponent is not fully human" strategy: if you just can't see that what I believe is true, there must be something wrong with you. You are irrational, or have some spiritual, psychological or moral lack. This is what Christians so often state outright that unbelievers are unable to experience the full range of human emotions and moral actions, and the atheists (less often) declare that Christians are child-abusers and ignorant unreasoning fools."
Filosofien kohdalla ytimessä on se, miten suhtaudutaan siihen ovatko argumentit vahvoja. Tämä on erityisen tärkeä huomata, koska monet tieteenfilosofiaan painottuneemmat filosofit ja tieteellistä ajattelua kannattavat ajattelevat filosofian arvostusta totuusarvon mukaan. Kuitenkin monissa filosofisissa ajatteluissa ollaan empiristien sijasta rationalisteja. Silloin katsotaan että onko argumentti vahva vai heikko. Jos premisseistä seuraa johtopäätös, on argumentti vahva jopa sellaisessa tapauksessa jossa se olisi ilmiselvästi väärä ja epätosi. "An argument is strong if, given that the premises are true, the conclusion is made very probably true or correct. Of course a philosopher can think that a strong argument is nevertheless incorrect or that its premises are false." Wilkinsin mukaan jopa argumentti joka osoittaisi että maailmaa ei olisi olemassa olisi sellainen että filosofi voisi arvostaa sitä siksi että siinä on jotain joka miltei toimi. Siksi olisi ymmärrettävää jos filosofeilla olisi yhtenäiset näkemykset siitä ovatko argumentit vahvoja vai eivät. Ja että totuusarvot olisivat ratkaisevammassa asemassa. Kuitenkin asenteet vaikuttavat myös siihen nähdäänkö argumentit vahvoina vai eivät.
Toki monet ovat sellaisia kuin minä ; "vahva" ilman "totuusarvoa" on asioiden ratkomisen kannalta epäkiinnostavaa. Pelkkä vahva argumentti on tässä vai yhdenlainen tapa olla väärässä "sillai ovelasti".
Ero on olennainen esimerkiksi kreationismin kannalta. Koska toiset kreationistit ovat sellaisia kuin Spetner joiden teoriat pyrkivät lähinnä tekemään vahvoja (mutta ei välttämättä tosia) argumentteja. Timo Tiainen on ottanut talteen Spetnerin yleisasenteen. Spetneristä "kreationismin puitteissa ei voida luoda tieteellistä teoriaa. Hän vertaa kreationismia lähinnä teologiaan. Kreationismilla ei Spetnerin mukaan ole paikkaa tieteellisessä keskustelussa." Joku voisi nähdä että tämä tekee Spetneristä tylsän, mutta toisaalta tämän jälkeen kritiikki voidaan kohdentaa siihen onko argumentti vahva vai halutaanko vain että se olisi sellainen. Toiset kreationistit taas korostavat että se on nimenomaan tiedettä. Kreationismia tutkinut Michael Plavcan on esittänyt "The Invisible Bible" -teoksessaan jaottelun jossa kreationismi on luokiteltavissa kahteen luokkaan. "Most creationists are simply people who choose to believe that God created the world-either as described in Scripture or through evolution. Creation scientists, by contrast, strive to use legitimate scientific means both to disprove evolutionary theory and to prove the creation account as described in Scripture." Eli monet korostavat että kreationismi on filosofiaa, jonka argumentit ovat vahvoja. Kun taas toiset korostavat että kreationismi on myös tieteellistä ja totuudenmukaista.
Tämä on hyvä muistutus siitä että asenne on kaikilla. Siksi onkin kenties soveliasta viitata Lewisiin. En ole hänen kanssaan kovin monessa asiassa samaa mieltä, mutta hän esitti että psykologista selitystä mielipiteeseen tarvitaan oikeastaan vasta kun perusteita ei ole. Eli silloin kun ollaan selkeästi väärässä. Tässä pseudotieteet ovat turvallinen esimerkkialue. Ja menenkin tätä kautta käsittelemään kreationismia. Se on erehtynyt, joten sen suhde oman maailmankuvan suojelumielikuviin, assimilaatioon, on selvä. Kun näkemys on epätiedettä, on hyvä keskittyä siihen miksi epätosia näkemyksiä kannatetaan.
Tällä on tietysti linkkejä esimerkiksi siihen kysymykseen ovatko ihmiset "tarkoituksellisia ja tavoitteellisia huijareita" vai "vain maailmankuvansa sumentamia". Timo Tiainen on tältä osin tarkastellut esimerkiksi Duane Gishiä. Hän on selvästi epäkoherentti, mutta on vaikeaa sanoa onko hän vilpitön vai tarkoituksellinen valehtelija. Tiainen nostaa esiin sen, että Gish vaihtaa monia näkemyksiään lennosta. Milloin kreationismi on tiedettä ja milloin ehdottomasti luomistiedettä riippuu kovasti tilanteesta. Hän ei myöskään reagoi saamaansa kritiikkiin, eli ota niitä huomioon. Hän on itse asiassa hyvin huono korjaamaan teoksiaan ja jättämään niissä tekemiään jo kritisoituja virheitä pois. Gish on ärsyttävä ja epätieteellinen mutta häntä on hyvä tulkita "maailmankuvansa sumentamana" koska hän puhuu lähinnä sen kautta minkä hän toivoo olevan totta ja ignoroi kaiken mikä on hänen uskonsa kanssa erimielinen. Koska Gish luottaa että uskonto on erehtymätön kun taas data voi olla riittämätöntä. "Gish on oivallinen esimerkki joko tietoisesta harkitusta harhaanjohtamisesta, tiedostamattomattomasta epärehellisyydestä tai sitten näyte siitä, mitä Mortonin demoni (omalle uskolle vastakkaisen datan mielestä blokkaava psyykkinen mekanismi) saa ihmisessä aikaan: jos tunnetut tosiasiat ovat vastoin omaa dogmaattista uskoa, sen pahempi tosiasioille."
Jossain on kuitenkin olemassa raja, jonka jälkeen on mahdollisempaa että toinen on vain manipuloiva, kuin että hän ei vain ymmärtäisi. Tämänlaisia pahantahtoisuusajatuksia syntyy esimerkiksi silloin kun tarkastellaan kahta ylisuurta kohua jotka ovat aivan tuoreesti pyörineet Richard Dawkinsin ympärillä; John Pieret on tiedottanut näistä molemmista.
1: Dawkins unohti "Lajien sinun syntysi" pitkän nimen eräässä haastattelussaan. Tämänlainen unohtelu on toki normaalia ja esimerkiksi jos kristityiltä kysytään sokkona että hänen pitäisi luetella 10 käskyä, niistä muistettaisiin yllättävän harva. Syynä on se, että aktiivisessa muistissa on yllättävän vähän muistiknoppiasioita. Asiantuntija osaa ja ymärtää asioita. Kuitenkin moni näkee että knoppitiedon osaaminen on samaa kuin tietäjyys ja tästä on syntynyt liikehdintää jossa Dawkinsin erehdystä pidetään valtavana häpeänä. "Argumentum ad Title" -pilkkanimen saanut asennoituminen on jotakuinkin sellainen että "Koska Dawkins unohti Lajien Synnyn harvemmin käytetystä kokonimestä osan, evoluutio on epätosi."
2: Dawkinsin suvun menneisyydessä on ollut orjanomistajia. Tätä pidetään jotenkin pahentavana, asiasta muistutetaan että rikokset ihmisyyttä vastaan eivät vanhene. Tätä nostetaan esiin, vaikka Richard Dawkins ei ole itse pitänyt orjia ja vaikka esimerkiksi valtaosa USA:laisista valkoihoisista etenkin tietyillä alueilla hyvinkin ollut sekä orjanomistajia että hyötyneet tästä. Toki tässä asiassa on perinne. Jostain syystä instituutioiden katsotaan olevan velvoitettuja pyytämään anteeksi tekoja joiden uhria ja tekijöitä ei ole elossa. Dawkinsin kohdalla tästä nostetaan yllättävän voimakasta ääntä.
-> On selvää että vaikka Jerry Coynen kannanotto Dawkinsin kohtaamiin hyökkäyksiin on aikamoista "winetystä", on hän kuitenkin oikeassa siinä että "People will use any excuse to attack Dawkins". Kun reagointien vahvuus ja ennen kaikkea väitökset siitä miten laajasti näiden vaikutukset pitäisi tulkita eivät ole missään mittakaavassa esitettyihin asioihin ja virheisiin, on selvää että ylilyöminen on vahvasti esillä.
Näissä taustalla on selvemmin jokin joka ei näytä enää rationalisoinneilta, vaan taustalla on strateginen ikonoklasmi ; Dawkins nähdään jostain syystä "evoluutioteorian ja ateismin profeettana". Tämä asenne näkyy tietysti esimerkiksi Wellsin toiminnassa. "Icons of evolution" on tyypillinen teos, jossa muka molempien puolien kuuntelemista ja kunnioittamista ajava ID-liike kannattaa sitä että tarkoituksella etsitään erimielisten "ikoneja" ja pyritään murskaamaan niitä samalla kun vaaditaan kunnioitusta ja rapsutusta niille omille käsityksille koska kaikki muu olisi vainoa. Koska näiden argumentit eivät ole hyviä, on selvää että tarvitaan psykologista näkökulmaa. Ja kun esimerkiksi Wells on kannattanut soluttautumisstrategiaa jossa ensin leikitään tieteentekoa tohtorintutkintoon asti ja vasta sen jälkeen aletaan kertomaan ID -tavaraa, on selvää että esityksissä ei enää katsota mitä uskotaan vaan mikä on strategisesti järkevää. "Wedge -strateginen ajattelu" onkin siksi osoitus siitä että kyseessä ei enää ole viaton maailmankuvallisiin silmälappuihin perustuva yleisinhimillinen erehtyminen, vaan tahallinen toiminta. Ei ole kovin järkevää uskoa että nämä selvästi strategiseen ajatteluun nojaavat ihmiset olisivat Mortonin demonin vallassa ja levittäisivät taikauskoista toiveajattelua vain koska eivät kykene siitä irrottautumaan.
On järkevää sanoa että he nimenomaan eivät ole Mortonin demonin vallassa. Ja se on oikeastaan se mikä heissä on pahinta. Se nimittäin tekee heistä demagogeja, kansankiihottajia. Esimerkiksi ikonoklasmiin keskittyminen on tässä järkevää koska sillä pyritään maksimaaliseen suututtamiseen ja ärsyttämiseen. Samoin nimitykset kuten esimerkiksi ihmisen kutsuminen "militantiksi" ainoastaan vakaumuksensa vuoksi. Siinä missä Gish pitää itseään ylempänä ja evolutionisteja puoli-ihmisinä, ja pitää tärkeimpänä voittamista eli kreationismin puolustamista, näillä ihmisillä keskiössä on denialismipohjainen kritiikki, jonka ydin on vastustajan totaalisessa murskaamisessa. Ja strategioiden valitseminen muuttuu tässä kohden relevantimmaksi kuin toiveajattelujen seuraaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti