"God work in mysterious ways. Mysteriously similar to random chanse."(Advise God)
Richard Dawkins on tunnetusti lausunut ateismista sen, että uskovainen kiistää kaikenlaisia Jumalia ja että ateisti menee vain yhden Jumalan pidemmälle. Hänen tarkat sanansa ovat itse asiassa seuraavat "We are all atheists about most of the gods that societies have ever believed in. Some of us just go one God further." Tässä näkemyksessä ajatellaan ikään kuin niin että Jumalakysymys on empiirisesti pääteltävissä ja perusteluna käytetään esimerkiksi sitä että kreikkalainen jumala Zeus on tieteellisesti käytännöllisesti katsoen kumottu jumala ; Ukkosen synty selittyy luonnontieteellä niin vakuuttavasti että Zeus on selkeästi selittämisen kannalta turha ja ylimääräinen uskomus jonka Okhamin partaveitsi leikkaa pois. Ja että tämä tarkoittaa että koko Jumalakonsepti on tieteellisen tutkimuksen alla. ~ Tämä johtaa usein myös ateistien harjoittamaan "tonttuanalogiaan/joulupukkiargumentaatioon", jossa ytimessä on se, että kun voimme perustellusti sanoa että empiirinen väite "tonttuja on olemassa" on väärä, voimme päätellä myös että Jumalaan olisi hyväksyttävää ottaa suoraan kieltävä kannanotto.
Tämä näkemys rakentuu sen varaan että olisi ikään kuin jonkinlainen yhteinen skeema jonka päällä nojaavat sekä Zeus, tontut että Jumala. Siksi tämän ytimen keikutus ikään kuin kumoaa kaikki ja Zeuksen ja tonttujen antamat tulokset ovat yleistettävissä muihinkin vastaaviin tahoihin.
Uskovaisten klassinen vastaus tähän on esimerkiksi rakentaa jako transsendentin ja immanentin välille. Tässä maailmassa tonttu on immanentti ja Jumala olennaisesti erilainen, transsendentti. Näin ollen uskovaisen ei ole pakko uskoa että tonttuasia tai Zeus olisi tieteen ulkopuolella. Tai että näille uskomuksille tarvitsisi antaa tilaa. Transsendenttia Jumalaa korostava näkemys on siitä erikoinen, että se - paitsi joutuu omituisuuksiin lentävän spagettihirviön kohdalla - myös korostaa NoMa -periaatetta jonka mukaan uskonasiat ja tieteen asiat ovat erillisissä maailmoissaan. Tiede tutkii immanenttia kun taas teologia transsendenttia.
Agnostismin kohdalla tämänlainen monisyisempi tapa määritellä Jumalat on yleensä aika olennainen ; Sillä jos on yhteinen Jumalateema, he joutuisivat seuraamaan tonttulogiikkaa ja sitten he eivät enää olisi agnostikkoja vaan joko "skientistisiä ateisteja" tai "denialistisia uskovia". Esimerkiksi Wilkins puolusti agnostismin järkevyyttä Zeus -argumentaatiota vastaan muistuttamalla siitä että ei oikeastaan ole mitään yhtä Jumalamallia joka voitaisiin laittaa puntariin ja tästä päätellä "Koska Zeus ... niin". Hän esittää asian seuraavasti ; "I do not think there is evidence for a God, as an agnostic. And I certainly think there is evidence against many stories and characterisations of gods. But, and this seems to be the point that strong "skeptics" like Hecht cannot get into their heads, not all. So long as there is a formal possibility that some gods might exist, and no general evidence against it, the rational thing to do is hold off judgement on the (empirically permissible) claims. So Thor doesn't exist, but Leibniz's deity might." Tästä huomataan että (1) "mahdollisuus" ei ole samaa kuin perusteltu uskomus ja (2) yhden määritelmän kanssa pulaaminen ei tarkoita kaikkia määritteitä.
Tämä on itse asiassa olennainen asia myös kreationismin kanssa. Sillä "monenlaisten jumalien teema" etenkin NoMa -henkisin värityksin itse asiassa estäisi ja rajoittaa kunnollisen kreationismin tekemistä. Moni uskovainen on valmis ja enemmän kuin halukas ottamaan NoMa -henkisen argumentaation tonttuesimerkissä samalla kun he kuitenkin antavat tilaa sen antiteesille, kreationismille jonka mukaan Jumalatodistus voidaan rakentaa empiirisesti ja että tässä on peräti onnistuttu. ; Kuitenkin tilanne on heille hankala ; Jos tieteen rajat yltävät vain immanenttiin, on transsendentti Jumala tieteen ulkopuolella ja jumalatodistus tieteellä olisi tehtävä jollain tavalla immanentisti aka. naturalistisesti. Mutta jos argumentoija selittääkin että tiede yltää naturalismin ja immanentin ulkopuolelle, katoaa tonttuargumentin suoja ; Ero ei olekaan enää olennainen epäanalogia (mahdottomuusraja ja olennainen ero), vaan merkityksetön epäanalogia (ero joka ei käsittele demarkaatiorajalla olevia kysymyksiä).Onkin tätä kautta mielenkiintoista huomata että etenkin Intelligent Design selvästi uskoo että olisi jokin yhdenlainen vähentämätön Suunnittelijakuva. Jos olisi jokin yleinen kuvaus johon kaikki Suunnittelu osuisi. Intelligent Designin perusasetelma on yksinkertaisesti se, että "Designistä" ei tarvita yksityiskohtia ; Intentio, Suunnittelijan luonne ja hänen toimintansa metodit ja muut vastaavat ovat irrelevantteja koska niiden takana on yleinen design -konsepti jonka varassa suunnittelu voidaan tunnistaa tästä riippumatta. Tässä asetelmassa kaikki Suunnittelijat, olivatpa ne sitten avaruusolentoja, tonttuja tai Zeus tai kristinuskon Jumala seisovat yhteisen konseptin takana.
1: Tämä johtaa siihen että ID leikkii leikkiä jossa sen ei muka tarvitsisi määritellä olennaisia tutkimuskysymyksiä. Kuten aiemmin kirjoitinkin, tästä heitä onkin moittu, ja syystä. Tosiasia on, että jos tämänlainen yksityiskohdille neutraali design -konsepti on olemassa, se asettaa tämän konseptin tarkastelun oleelliseksi. Näin ollen muiden yksityiskohtien väistämistä ei saisi vetää yleiseen "emme kerro mitään" -tilanteeseen.
Intelligent Designin "yhdenlaisen yleisjumalakäsitteen henki" näkyy tietysti siinäkin että he sekoittavat heidän konseptiensa kritisoimisen yleiseksi dogmaattisuudeksi jossa älyn ja suunnittelun osuus jonkun ilmiön selittämisessä kielletään totaalisesti jossain aihepiirissä. ; Intelligent Designin kannattajat ovat kuitenkin enemmän kuin toistuvasti selittämässä että heidän erilaisten konseptiensa (CSI, RC) moittiminen tarkoittaa sitä että "kieltää biologisen designin" tutkimisen. Samalla he selittävät että jos suunnitelmallisuutta etsitään jossain (arkeologia, SETI, rikostutkinta) olisi heidänkin konseptinsa pakko hyväksyä koska tämä tarkoittaa että aihe on tieteellinen.
1: Tämä kritiikki näyttää omituiselta tavalta esittää "evolutionistien" kanta kun he ovat itse käsitelleet asiaa ja esimerkiksi Shallit ja Elsberry ovat selittäneet että aiheen lisäksi on hyvä katoa sitä metodia, ja että samalla nimellä kulkevaa aihetta lähestytään erilaisilla metodeilla, ja nämä taas ovat toisiinsa verrattuna kaikkea muuta kuin yhtä hyviä ja laadukkaita. "Dembski pleads for more consideration of design as a scientific explanation, but he seems to be of two minds concerning this. On the one hand, he claims "science has largely dispensed with design" and science "repudiates design" on the other hand, just three pages later he cites archaeology as an example of a science that is based in part on inferring design. Contrary to Dembski's assertions, design is not arbitrarily ruled out as anelement of scientific explanation, even in biology. Scientists, however, are reluctant to infer "rarefied" design, a design inference based on ignorance of both the nature of the designer and regularities that might explain the observed phenomenon. But this reluctance is well-grounded. Empirically gained knowledge of designers and the artifacts which they create permit us to recognize regularities of outcomes, leading us to make an "ordinary" design inference in such cases. With an "ordinary" design inference, a designer becomes just another causal regularity. This is not so with a "rarefied" design inference, which Dembski urges us to make in ignorance of the properties of any putative designer and also of other causal regularities which may be operative." Kun kysymykset ovat tämänlaisia, on selvää että Intelligent Designin parissa joudutaan ottamaan lujastikin kantaa demarkaatiokysymyksiin, ja rakentamaan erilaisia testattavia konsepteja.
Ilman tätä on huonoa analyyttisyyttä ja suoranaisia ekvivokaatioita, joissa aivan erilaisia ilmiöitä liitetään yhteen pelkän termien homonymian vuoksi.
Ateismilla ja kreationismilla näyttääkin tässä valossa olevan syvä keskusteluyhteys keskenään ; Tämä johtunee siitä että ilmiöt näyttävät muokkautuvan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa toisiinsa ; Debattinenki ja "poteronkaivuu" ovat sen verran olennaisia piirteitä näissä (ala)kulttuureissa että ne rakentuvat vastaankirjoittamisen periaatteella. Tällöin ollaan helposti erimielisiä, mutta ollaan sentään yksimielisiä siitä mistä ollaan erimielisiä. Agnostikkojen ja monien teologienkin näkemykset näyttävät tässä keskustelussa jäävän irrelevanteiksi. Niiden kanssa keskusteluun ei ilmeisesti nähdä kiinnostusta ja siksi konseptit muokkautuvat sellaisiksi että näihin kohdistetaan lähinnä ohipuhumista. Tämä irrelevantisointi tarkoittaa tietysti sitä että nämä konseptit on koherentisoitu "ulos keskustelusta", ja ne ovat omassa ideologiassa lähinnä "tiellä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti