Elizabeth Liddlen "The Skeptical Zone" -blogissa muistutetaan Intelligent Designin luonteesta. Hän kritisoi ID -kannattajien näkemystä siitä että erilaiset vaatimukset joita tieteen nimissä vaaditaan ovat rajoitteita. Ei saisi olla rajoittunut koska ne ovat määrittelijän omia ongelmia. Hän otti esiin Uncommon Descentissä olleen esityksen Intelligent Designin luonteesta. Ja jossa oltiin keskitytty siihen minkä vuoksi ID -vastaiset strategiat olivat ohiampuvia. Esiin nousi syytäs että ID:ltä vaaditaan ja odotetaan liikaa. "You may be disappointed that ID doesn't identify the designer. You may complain that ID doesn't provide a bright-line definition of mind, or consciousness or other things that scientists and philosophers have struggled with for centuries. You may be frustrated that ID doesn't provide more answers than it does. But these are frustrations borne of your own desires and expectations, not a problem with ID itself. ID is not theory of everything."Liddle korostaa että hän ID -kriitikkona ei suinkaan vaadi sitä että ID olisi kaiken teoria. Hän korostaa sitä, että ID:n, ollakseen tiedettä, olisi operationalisoitava aihepiiriään jotenkin. Ja tämä vaatii jonkinlaisen määrittelyn. "An operational definition defines something (e.g. a variable, term, or object) in terms of the specific process or set of validation tests used to determine its presence and quantity. That is, one defines something in terms of the operations that count as measuring it." Liddle ei siis vaadi hiustenhalkomisia tai edes ratkaisua esimerkiksi tietoisuuden ongelmaan. Vaan että jos väitetään että jossain on jotain, niin sitten tämä olemassaolo ja määrä on voitava osoittaa jotenkin, ettei jäädä pelkän tunnevaraisen inttämisen tai uskonvaraisen väittämisen tasolle. "if ID is to be regarded as a testable scientific hypothesis. In order to test a hypothesis in science you need to operationalise it, and to operationalise it, you need an operational definition of the terms used to express that hypothesis, in this case, words that include "design" and "plan" and "intent" and "purpose"." ... "what I think is a more fundamental flaw in ID: the fact that it is a default conclusion without a specific hypothesis."
Kommentaattorit tietysti jatkoivat esitystä ja esittivät että ID:ltä ei vaadita mitään mitä kriitikko esitti. "ID is crucially separate from science, where evolution is part of the overall, integrated framework. The problem is not that ID is incomplete, but that it is not integrated with the rest of science, that it does not avail itself of the rest of the hard sciences stack that does make up the "theory of everything" so far as we have it." Onkin totta että ID ei ole konsilientti teoria ; Se ei nosta uusia tutkimusohjelmia esiin ja sen hypoteesien pohjalta ei synny ja rakennu uusia tieteenaloja. Se on korkeintaan itseään jälkikäteen tieteeseen sovittava ja paikoin jopa tiededenialistinen järjestelmä.
Tämänlainen on kuitenkin melko tavallista. ID -läisten rooli keskustelussa on se, että jos heitä kritisoidaan he selittävät että heiltä ei saa vaatia erilaisia asioita, koska ne ovat naturalistien sisäitä peliä. Kun ID:läiset eivät itse luota noihin naturalistien kriteereihin, eivät he tietysti noudatakaan niitä. Heidän teoriansa "ei ole sellainen teoria". Falsifiointikriteerien ja vastaavien vaatiminen on ID:läisistä turhanpäiväistä koska ne ovat vain naturalistien sisäistä peliä.
On kuitenkin hyvä huomata että "avomielisyysroolit" kääntyvät helposti nurinpäin. "The Skeptical Zone"n juttu metodologisesta naturalismista poiki tähänliittyviä kommentteja. Tässä selitetään miten naturalismi on monista "non-starter". Tässä esiin nousee esimerkiksi Plantingan tyytymättömyys. Naturalismilta vaaditaan taetta tai vapautumista metafysiikasta tyystin. Liddle korostaa sitä, että metodologisen naturalismin vaatimukset havaittavuudesta ja esimerkiksi mekaanisen kokeilun ja toistamisen vaatimuksesta on kaikkea muuta kuin epäonnistunutta "And methodological naturalism, as in the working assumption that scientists make about the world in order to predict things, isn’t failed at all." Naturalismiin tytymättömistä tämä on kauheaa, koska tiede ei paljasta kaikkia metafyysisiä salaisuuksia vaan tekee joistain aiheista tutkimattomia. (Liddlehän toistuvasti korostaa sitä että ID ei ole väärä siksi että se tutkisi jotain tabuaihetta vaan siksi että se yrittäessään hakea asiaa tekee tiedevirheitä.) Esimerkiksi se, mitä vaaditaan on eksakti ja yksimielinen määritelmä naturalismista "maybe you should post a valid and accepted definition of methodological naturalism. That way we are talking about the same thing." Liddle korostaa että tieteellisyyskysymys voidaan kaikista määritelmien erimielisyyksistä huolimatta jakaa jollekin alueelle josta ollaan melkoisenkin yksimielisiä "However, in practice, what scientists actually do, I suggest, is what I have said: they make predictions on the assumption that nature is, at least probabilistically, predictable. In fact, I'd go so far as to say that science is basically a prediction method. People used to use entrails and astrology, but now we use science. It's very successful. And because it is so successful we can make a provisional conclusion about the world: that it seems to work according to a few discoverable basic laws. So much of science involves constructing theories about what caused what, and why, and using those theories to derive their predictions." Näin ollen metodologiselle naturalismille on karkea määritelmä, joka taas on juuri sitä mitä ID ei tarjoa ja johon liittyvät seikat sen parissa ohitetaan.
1: Jostain syystä tämänlaiset esitykset eivät kelpaa ID:läisille vaan he vaativat kriteerit aina sillä tasolla että löytyy edes yksi naturalismin nimellä kulkeva joka on erimielinen - ja tämä erimielisyys leimataan epämääräisyydeksi ja joksikin jonka jälkeen mistään naturalismista ei muka voitaisi edes puhua. Tämänlainen täsmällisyysvaatimus näyttää varsin kummaisalta kun muistaa että ID:läisten mielestä tieteenteko ei mitään määritelmiä tarvitse, ja että sellaisten odottaminen on vain jotain joka vaatimuksena pelkästään omasta tunteistosta kumpuavia vaatimuksia, eivätkä ole mikään ongelma kritisoitavalle mallille.
Se ei tietysti ole metafysiikatonta. Mutta naturalismi ei ole sellainen teoria. Liddlen huomioista voidaankin huomata, että hänen suhtautumisensa määritelmiin ja kriteereihin on koko ajan sama. Liddle tiivistääkin koko ID -keskustelun roolin mallintamisen, mallinnettavuuden ja ylipäätään työn tekemisen välille. "It seems to me that this lies at the heart of the non-connection between IDists and ID critics. It's not that science can't investigate intelligent causes (it can) or infer intelligent causation (it can), or that ID doesn't posit a supernatural designer necessarily, it's just method for detecting design. It's that ID proceeds by drawing a conclusion from lack of an alternative explanation. In other words, it is based on rejecting a null hypothesis that it does not model."
ID vaihtaa asenteitaan, se vaatii avomielisyyttä itselleen mutta ei osoita sitä toisille. Minusta tämänlainen kaksoisstandardien vetäminen ei ole ollenkaan asiallista. ID -läisten kohdalla olisi reilua ja kohtuullista huomauttaa vain ja ainoastaan se, että esimerkiksi Plantingan warrant vaatimuksena tieteenteon ja rationaalisuuden minimivaatimukseksi on vain jotain uskovaisten sisäistä peliä. Vaatimukset metafysiikattomuudesta ja vastaavista ovat vain "borne of your own desires". Ja samalla tavalla pitäisi kohdella kaikkea "anna mulle määritelmä" -kikkailusaivarteluja joita ID -läiset harjoittavat standardina.
Liddle ei vaihda kriteerejään, ja niiden parissa hän hyväksyy ja torjuu asiat aina ja kaikkialla. ID:piirit käyttävät kaksoisstandardeja joissa evoluutiolta vaaditaan jotain joka ei ole empiirisesti mahdollista samalla kun itse voidaan ratsastaa pelkkänä nollahypoteesina ilman ainuttakaan varmistusta voittajana kotiin. Ja jos ID:ltä vaaditaan jotain, tämä leimataan maailmankuvalliseksi vainoksi, sorroksi, dogmaattiseksi kriteerien pakkosyötöksi...
Ainut mikä tarvitsee muistaa on se, että mikä on mallinnettavuuden suhde tieteeseen. Metodologinen naturalismi on maailmankuvavapaata juuri siksi että se ponnistaa alueella josta ollaan yksimielisiä. Edes Plantinga ei ole kiistämässä empiirisen havainnoinnin metodeja, hän päinvastoin selittää innolla että se on ehdottoman luotettavaa "koska Jumala" on meille antanut aistit ja logiikan. Naturalismi ponnistaa yhteisestä pohjasta. ID kieltäytyy tästä. Tämän huomion jälkeen on selvää että kysymys ei ole mistään keskustelusta. Miten voisi olla kun avomielisyyttä vaaditaan siihen että ei saisi kritisoida ID:tä yhtään millään tavalla missään koskaan. Sen sijaan ID:n parissa tehdyt identtiset vaatimukset eivät ole avomielisyyden puutetta tai dogmaattista maailmankuvaan sitoutumita vaan kriittistä analyysiä ja keskustelua jossa osoitetaan evoluution ja naturalismin heikkous ja huonous.
Liddle sai juuri totaalisen bannin Uncommon Descentistä vaikka hän ei ollut asiaton keskustelija. Näin keskustelullisuuden osoitukseksi kävi näin. Mikä ei ole uutta, vaan PR -puheissaan aina keskusteluun valmiin ID -piirin vakiokäytänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti