"Counter Strike" Lewisin "Paholaisen kirjeopisto" -kirjaa mainostetaan kirjan takakannessa (hallussani on 1950 WSOY:n teos) sanoilla "Se on epäsovinnainen maailmankatsomusromaani; se on nurinpäin käännetty hartauskirja. Se muodostuu kirjeistä, joita kokenut paholainen lähettää nuorelle veljenpojalleen." Ainakin nykylukijan silmiin teksti ei ole kovinkaan epäsovinnaista. Siinä on toki kirjoittajina paholainen, Pora, ja kohteena on toinen paholainen, Mali. Mutta nämä paholaiset ovat kuitenkin kristittyjä. Esimerkiksi kirjasta löytyy ihmisyyskuvaus (luku 8). "Ihmiset ovat kaksoisolentoja - puoleksi henkeä ja puoleksi eläintä. (Vihollisen päätös luoda tuollainen vastenmielinen sekamuoto on niitä seikkoja, jotka saivat Isämme kieltämään Häneltä kannatuksensa.) Henkinä he kuuluvat ikuiseen maailmaan, mutta eläiminä he asuvat ajassa. Tämä merkitsee sitä, että vaikka heidän henkensä voidaan suunnata johonkin ikuisuuden tavoitteeseen, heidän ruumiinsa, intohimonsa ja mielikuvituksensa ovat alituisen vaihtelun alaisena, sillä ajassa eläminen merkitsee muuttumista." Tämä määritelmä on taatusti jotain jonka sävy on erittäin kristillinen. Tämä korostuu kun huomataan miten Lewis laittaa demonin kuvaamaan Jumalan ja paholaisen eroja : "Me haluamme saalista josta tulee lopulta ruokaamme, Hän palvelijoita, joista lopuksi tulee hänen lapsiaan. Me tahdomme imeä itseemme, Hän tahtoo antaa itsestään. Me olemme tyhjiä, me haluamme täyttyä, Hän on ylitsevuotavainen täyteys. Meidän sodankäytimme tavoitteena on maailma, jossa Alhainen Isämme on sulattanut itseensä kaikki muut olennot. Vihollinen taas tahtoo maailman täyteen olentoja, jotka ovat liittyneet Häneen, mutta sittenkin ovat erillisiä."
Kirjaa mainostetaan leikkisyydellä, mutta ainakin minun on hyvin vaikeaa löytää tästä muuta kuin korkeintaan kristillistä virnettä "puoli-ihmisille" ; Tämän sävy saa omituisuutta kun muistaa että Lewis on teemoittanut kirjan laittamalla etusivulle sitaatteja jotka näen kirjan sisällön tavoitteita kuvaavaksi statementiksi ; "Paras keino paholaisen karkottamiseksi, jos hän ei tottele Raamatun sanaa, on nauraa ja ivata häntä, sillä hän ei voi sietää pilkkaa." (Luther) ja "Paholainen ... ylpeyden henki ... ei siedä että häntä ilkutaan." (Thomas More) Tässä mielessä huumori ja pilkka ovat sitä huumorin mallia joka on yksisuuntaista. Se kohoaa tietystä maailmankuvasta ja huvittaa vain tämän maailmankuvan sisällä. Tämänlainen iva ja pilkka ovat tosin olennainen osa huumorin genreä. Mutta tämä värittää sen, että kirjan huumori ei ole ns. "akkomodationalistista" huumoria joka korostaa kohteliaisuutta eri maailmankuvaa edustavaa kohtaan. (Tämä huomio on olennaisen tärkeää myöhemmin.)
1: Tarkemmin. Kirja voisi olla OK, jos se kuvaisi erilaiset vaihtoehdot osuvasti ja näyttäisi ne epäloogisiksi. Kirja kuitenkin on psykologisoinnin sävyttämä ; Kirja toimii olkiukkomaisien stereotypioiden luomiskeinona ; Mikä tahansa uskonnottoman toiminta tulkitaan psykologisoimalla ja värittämällä demoniseksi. Tämä tuskin auttaa uskossa horjuvaa koska kuvat eivät ole kovin osuvia. Mutta se auttaa uskossaan vahvaa ylläpitämään etäisyyttä koska horjuva näkyy tulkintakentässä jotenkin huvittavana ja/tai typeränä.
Kirjassa kikkana onkin kirjoittaa perinteinen hartauskirja erittäin konventionaalisin painotuksin. Mutta sitten Jumala ja Saatana on copy-pastejärjestelmällä nimetty uudestaan ja mukaan on laitettu joitain adjektiiveja jotka ovat nurinkurisia, mutta nurinkurisuus liitetään siihen että etiikka kääntyy nurinkurin muutoinkin. Näin ollen tästä on vaikeaa löytää yhtään mitään "epäsovinnaista". Tämä "tekovallankumouksellisuus" onkin varmasti jotain joka selittää sen, miksi Lewis onkin tiettyjen kristillisten piirien erityissuosiossa. Sitä saa leikkiä "ID -tyyliin tiedekapinallista" toisinajattelijaa samalla kun kuitenkin seuraa erittäin normatiivisesti tiettyä perinnettä.
Itse asiassa esimerkiksi "hengen uudistus kirkossamme ry" kuvaa tätä seuraavasti "Useimmat tuntevat vanhan klassikkokirjan Paholaisen kirjeopisto. Tuo mainio C. S. Lewisin kirja on ikään kuin käänteinen hartauskirja. Siinä paholainen lähettää kirjeitä nuorelle veljenpojalleen. Tämä on saanut tehtäväkseen käännyttää potilaansa, opiskelijanuorukaisen, josta on tullut kristitty. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotta nuorukainen saataisiin riistettyä Jumalan käsistä takaisin pahan valtakuntaan." Kirja nähdäänkin yleensä nimenomaan opetuskirjana Paholaisen Metkuista. Näin tehdään myös esimerkiksi "JaHa" -blogissa. Siellä opimme esimerkiksi että "paholainen yrittää saada meitä ajattelemaan mahdollisimman paljon elämän "tavallisuuksia" eli kaikkea sitä mikä voidaan haistaa, maistaa tai kokea. Tämä kaikki pitää meidät kiireisinä, jotta emme ehdi miettimään hengellisiä asioita." Tämä on selvästi kristillisyyden värittämä tapa tulkita asioita. Kristillisyyden perusideana on selittää että "maailma ei riitä". Ja sitten kun se riittääkin, niin tämä tietysti johtaa uskosta etääntymiseen. Kirja onkin tältä osin selkeästi kristityille tarkoitettu kritiikki-immunisointiteos. Kun jotkut asiat, argumentit ja elämäntavat etäännyttävät uskonnosta, niistä tehdään naurettavia pilkkaamalla. Näin uskovainen saadaan ns. vahvistamaan kuortaan.
1: Tämänlainen huumori on, paitsi hauskaa jos sattuu olemaan "sitä tiettyä maailmankuvaa", niin myös tehokas ja käytetty vallankäyttöväline. Argumentaation sijasta asia vain yksinkertaisesti kikkaillaan ja määritellään pahaksi ; Kun lopputulos on jotain jota kristitty ei voi hyväksyä, hän määrittelee sen pahaksi turmelemalla sen alkulähteen määrittelemällä sen pelleksi ja saastaiseksi ja vaaralliseksi.
2: Valitettavasti tämänlaisen huumorin vastapallona on usein se, että se ei naurata toista osapuolta. Siksi "Paholaisen kirjeopistossakin" on mukana se yleinen teema ; Rienaava huumori jota "Hustler" -lehti laittoi Jerry Falwellista lehteensä johti Falwellin loukkaantumiseen. On selvää että Falwell ei tästä muuttunut leppeämmäksi. Päin vastoin, hän suuttui ja jopa haastoi "Hustler" -lehden oikeuteen. (Jossa hävisi.) Ja saman yleisinhimillisen reagointisyyn vuoksi osa keräsi Stalinvitsejä mutta Stalin itse keräsi näiden vitsien tekijöitä. Kun huumori ei ole akkomodationaalista on selvää että se herättää polarosoitumista.
Kuitenkin ylläolevasta saadaan irti hyvin leimallinen kristillinen ihmiskuva. Tämä näkyy esimerkiksi "Nuotan" videolesbokampanjassa. Jostain syystä kampanja nosti kristillisen äläkän joka keskittyi pääasiassa siihen että "on uskonnonvapauden mukaista seurata uskontoaan" ja korostettiin että videokriitikot kielsivät uskonnollisen vakaumuksen seuraamisen. Kuitenkin videon kritiikit keskittyivät pääasiassa sen vapauskuvaan. Siinähän selitettiin että oli kahlitsevaa seurata homoseksuaalisia taipumuksia ja että tästä tulisi vapautua siirtymällä seuraamaan Jumalaa. Tässä on selvästi kysymys enemmästä kuin uskonnovapauskysymyksestä jossa sanotaan että "jos vakaumus sanoo niin". "Nuotan" puolustajien argumentti oli selvästi Lewisiä mukaileva ; Tietyt asiat nähdään saatanallisina ja nämä nähdään vapautta vähentävinä. Uskonnossa pitää vapaaehtoisesti toimia juuri tietyllä tavalla ja tätä pidetään vapautena ja vapautumisena.
On kuitenkin hyvä huomata että Nuotta vaati kriitikoiltaan akkomodationaalisuutta. Jos kohteliaisuuskäytänteet hylätään ja Lewis -huumorin annetaan kukoistaa koska se on mielipidevapauden ajamista on hyväksyttävä se, että valistusarvot puhuvat siitä, miten pitäisi pystyä kritisoimaan, analysoimaan ja keskustelemaan kaikista ideoista, ilman pelkoa turvallisuudestaan tai asemastaan ihmisenä. Nuotan kohdatessa avointa mielipiteenilmaisua ja kritiikkiä, ilmoille pölähti kuitenkin tälle periaatteelle aivan totaalisesti päivastainen asenneilmapiiri ; Se sanoo että "kaikki saa uskoa mitä haluaa, ja jos sinulla on valittamista niin olet natsi." Tästä asenteesta taas pitäisi johtaa siihen että "Paholaisen kirjeopisto" on "natsistinen" ja Lewis "natsi". Koska näin ei tapahdu, tämänlaista lausuntoa ei kuulu on selvää että taustalla on periaate jossa itseltä sallitaan kohteliaisuusperiaatteen rikkovat lausunnot, mutta muiden on sovellettava niitä uskontoihin. Tämä kaksoisstandardi on tietysti Lewistyyppisen kristillisyyden perusjuonteissa ; Se näkyy jo ihmiskuvassa jossa tietynlainen käytös on paholaisen tottelemista ja toisenlainen tietynlainen käytös taas on sitä että on vapaa kun tottelee omasta halustaan ja muuttaa itseään. (JaHa -han selitti tästä miten "yrittää saada meidät ajattelemaan, että olemme tarpeeksi hengellisiä, joten meidän ei tarvitse muuttua, ainoastaan kaikkien muiden; yrittää johtaa meitä siihen, että rukoillessamme pyrimme vain johonkin tunteeseen tai mielentilaan; yrittää saada meidät keskittymään enemmän "hiljentymiseen" kuin Jumalan kohtaamiseen") Valinnanvapaus on olennainen osa, mutta jos et valitse kristillisyyttä et ole vapaa etkä valitsija.
Tämä näkyy esimerkiksi reformoidun epistemologian kannattajissa asti. (Mikä ei ole ihmeellistä kun muistaa esimerkiksi sen että Plantinga on argumenteissaan selvästi osittain Lewisin inspiroima.) Tästä saadaan kommentti "Seurakuntalaisesta" joka kertoo avoimesti mukailevansa Lewisin "paholaisen kirjeopistoa" sanomalla esimerkiksi että "Tämä kaikki on erinomaisen tärkeätä, sillä Alhainen Isämme meidät vielä perii, jos mikä tahansa aatesuunta mahdollisista puutteistaankin huolimatta saa häiritä sitä linnarauhaa, jonka varjolla usko ja tiede on heitetty erilleen. Strategiassamme uskolle kuuluu oma nurkkansa, tieteelle omansa ja naturalismin kuuluu vallata molemmat. Näin on johtoryhmä määrännyt ja näin me toimimme. Olemme aloittaneet tieteestä ja miltei saavuttaneet vuosisataistavoitteemme, mutta on muutamia huolestuttavia merkkejä siitä, että reviirimme olisivat kaventumassa." Tätä kuvataan tietysti siten että naturalismin tunkeutuminen eri elämänalueille olisi jotenkin erityisen loukkaavaa. Tämä mukailee esimerkiksi sitä lausuntoa jonka eräs uskovainen kertoi suhteessa siihen että evoluutioteoriaa sovellettiin ihmiskäyttäytymiseen ja esimerkiksi rakkaustutkimukseen. Hänestä tässä evoluutiota sovellettiin johonkin joka on by definition evoluution ulkopuolella ja että tämä siksi kuvaisi vain evolutionismia, sitä miten evoluutioteoria on olennainen osa maailmankuvaa.Jostain syystä tämä on halveksittavaa, toisin kuin "Nuotta" -videon tekijöiden näkemys, joka kyseisen lausunnon esittäjästä oli hyvinkin arvokas vakaumus jota tulisi kunnioittaa eikä pilkata. Tämänlaisia teorioita ei saa edes esittää (ne eivät taatusti ole vielä humanististen tieteiden vallitseva paradigma.)
1: Vaikka tosiasiassa jo Plantingan argumentin mukaan käyttäytyminen voi olla adaptiivista eli luonnonvalinnan vaikutuksen alla. Jos pakenee tiikeriä, ei tarvitse havaita oikein jos käytös on oikea. On selvää että jos luonnonvalinta koskee ennen kaikkea lisääntymään pääsevien jälkeläisten määrää, että ihmisen parinmuodostus ei ole ainakaan mitenkään by definition jotain jota evoluutio ei selittäisi. Itse asiassa valtaosa ihmsien käyttäytymistä voi olla adaptiivista tai seksuaalivalinnan kautta "mutkan kautta evolutiivista". Ainut syy kieltää evoluutio näissä kohdin on kieltää ehdottomasti ennaltakäsin että perimässä ei voi olla minkäänlaista suhdetta temperamenttiin. Mutta tämä ei ole se oletus jota evolutionistit pitävät vaan mitä heidän vastustajansa tekevät, joten tämänlaiseen vetoaminen ei ole ainakaan erilaisten näkökulmien hyväksyntää tai harkintaa.
2: On hyvä huomata, että Lewiskin kuvaa heti kirjeopistonsa alussa materialistisen maailmankuvan seuraavalla tavalla : "Hän ei ajattele, onko jokin oppi ensisijassa "oikea" vai "väärä", vaan onko se "teoreettinen" vai "käytännöllinen", "loppuun kulunut" vai "ajankohtainen", "sovinnainen" vai "rohkea". Iskusanat, ei todistelu, ovat parhaat liittolaisesi hänen pysyttämisekseen kauaksi kirkosta. Älä tuhlaa aikaasi yrittämällä todistaa hänelle, että materialismi on totta. Pane hänet ajattelemaan että se on voimakas, luja tai rohkea maailmankatsomus - tulevaisuuden filosofia. Sentapaisista asioista hän välittää." Tässä muodossa tämä voisi olla kiusallinen reformoidun epistemologian ja/tai ID:n ystäville. Mutta Lewis korostaa että teologian rooli on ensisijassa järkevyyttä. "Loogisen todistelun haitta on siinä, että se siirtää koko taistelun Vihollisen omalle alueelle." ... "Todisteillasi vain herätät potilaan järjen, ja kun se on kerran on valveilla, on tulos arvaamaton. Vaikka jokin erityinen ajatussarja voitaisiinkin punoa niin, että lopputulos koituisi eduksemme, tulet huomaamaan että olet vain vahvistanut potilaassasi kohtalokasta tottumusta kiinnittää huomiota suuriin yleisiin ratkaisuihin ja johtanut hänen ajatuksensa pois välittömien aistimusten virrasta." Joka kuvaa nimenomaan materialistmin ja empirian jotenkin lyhytjänteisenä ja hedonistisenakin kun taas uskonto on objektiivista ja järkevää pirustakin..
Kuitenkin jos kannatamme kirjeopiston avoimuuden periaatetta on selvää että tämänlaiset naturalistiset kysymyksetkin ovat jotain joita pitäisi saada kysyä. Kuitenkin tässä vastaan tulee se "nuottavideonpuolustusasenne" joka on asenteeltaan päivastainen. ; Tässä on iloista muistaa miten esimerkiksi Plantingan evolutiivinen argumentti ateismia vastaan väittää että ateisti+evolutionismi ei ole mahdollista. Jos olet tämänlainen et hänen mukaansa voi olla edes rationaalinen ihminen. On selvää että tässäkin "uskolla ja tieteellä on omat nurkkansa mutta kristillinen takeen antavan teismin on valloitettava molemmat." Ja tätä kuvataan sillä murroksella joka on seurakuntalaisen kolumnin odottama ja mitä ilmeisemmin myös toivoma asia. Vaikka tässä ei toki uskotakaan mihinkään kiellettyyn ja sensuroituun kristilliseen totuuteen joka on ennen tiedetty ja joka tulee nyt takaisin, tässä on kuitenkin voimakas Lewisläisen kaksoisstandardivapauden sävy. ; Avoin keskustelu on määritelty siten että kaikki näkemykset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia mahdollisia asioita ja näkökulmia saa esittää ja tutkia. Mutta toiset näkemykset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ja tietyt näkökulmat ovat kauheaa vainoa.
1: Avomielisyyttä korostavan reformoidun epistemologian ystävän Herra Puolimatkan kirjat ovat pullollaan vainosyytöksiä jotka ovat tullee tutuiksi esimerkiksi "Expelled" -elokuvasta ja vastaavista. Näiden ongelmana on vain se, että ne ovat perättömiä syytöksiä. Jos syytteet olisivat pitäneet paikkaansa, niistä oltaisiin voitu haastaa oikeuteen ja niistä olisi voitettu. Koska nämä vainotut eivät suinkaan ole menneet oikeuteen vaan tekevät halpoja propagandaelokuvia, on selvää että syynä on ns. uskalluksen puute. He tietävät että näyttö ei riittäisi, eli ei ole riittäviä perusteluja joista ihmiset kuten Puolimatka voisivat vakuuttua rationaalisesti esilleannetun konkreettisen todistusaineiston valossa. Näin mukana kirjassa vainoesimerkkeinä ovat esimerkiksi Sternbergin avaimet jotka otettiin kaikilta koska taloa huollettiin.
En yksinkertaisesti ymmärrä miten perusteettomat vainosyytökset - tai toisaalla Lewismäinen sarkasmikaan - ja naturalistisen maailmankuvan rationaalisuuden totaalikielto määritelmällisesti olisivat rakentavia ja edustaisivat avointa ja kunnioittavaa keskusteluympäristöä. Jos ateisti/naturalisti/evolutionisti on reformoidussa epistemologiassa epärationaalinen, ja vapausmaailma muutenkin mukailee Lewismäistä epätasaisuutta, on selvää että kaikista kysymyksistä ei saadakaan keskustella ja neuvotella. Usko täytyy suojata naturalismin maailmankuvalta, koska pyhiä asioita ei saa herjata. Mutta naturalismia ei tule suojella Plantingan kaltaisilta rationaalisuuskielloilta vaikka nekin määrittävät evolutionisti-naturalistin "puoli-ihmiseksi" koska määrittelee sen epärationaaliseksi.
1: Olen toki huvitellut että moni selittää että evoluutioteoria olisi ateistinen ja ateistisen maailmankuvan värittämä ja läpitunkema. Mutta jos Plantinga olisi oikeassa, evoluutioteoria olisi teismin sävyttämä. Sillä Plantinga ei kiellä teististä evoluutiota. ~ Hän sen sijaan korostaa että jos on naturalisti ja uskoo evoluutioon ei voisi olla rationaaliseti katsoen skientisti. (Kuka haluaa olla skientisti on sitten eri asia.) Kun teismi antaa takeen aisteille, on tilanne tietysti se että meidän olisi pakko uskoa sitä tiedettä mitä luonnontieteellinen empiria meille tarjoaa koska tässä ei voitaisi erehtyä. Näin evoluutioteoria olisi nykymaailmassa peräti velvollisuus uskoa, koska se on "luonnontieteellisen metodin" tuotos. (Tätä moni uskovainen ei tunnusta. He kikkailevat yleensä vaihtamalla naturalismin määritelmää lennosta. Eli heille naturalismi on välistä ontologista naturalismia eli ateismia ja välillä luonnontiedettä. Paitsi silloin kun puhutaan siitä miten luotettavia aistit ovat. Tämä on kuitenkin ekvivokaatio, eikä tämänlaisia arugmentteja kikkailevia ihmisiä voi kunnioittaa ainakaan näiden argumenttiensa rationaalisuuden vuoksi.)
Olenkin ihmetyksellä huomannut miten on kahdenlaisia uskovaisia joiden kanssa ei voi ollenkaan puhua. Ensimmäisten mielestä kysymys on uskonasiasta ja vakaumuksesta. He määrittelevät aiheen keskustelun ulkopuolelle, joka lienee enemmän näiden ihmisten mielivallan ongelma kuin uskonnon ongelma. Sen lisäksi on näitä Lewis -henkisiä uskovaisia jotka selittävät että he ovat avomielisiä ja haluavat keskustella. Että jokainen saa päättää ja että tiedemaailmakin saa neuvotella eri näkemyksistä. Mutta sitten jos joku ei usko häntä herjataan leppoisan vitsikkäästi leimanimillä kuten "militantti". Ja jos tiedemaailma kritisoi tieteellä näitä näkemyksiä eikä niitä hyväksytä kuin marginaalisten vakaumuksellisten uskonihmisten joukossa, niin kyseessä on "naturalistinen vainokampanjointi" ja todiste siitä että "ei olla avomielisiä". Syynä on tietysti uskonnollisista ihmiskuvista kenties "natsistisin", eli homo religiosus. Sen mukaan jokainen joka on avomielinen ja kuuntelee sydäntään on uskovainen. Erimielisessä on emotionaalinen tai rationaalinen vika, hän on jonkinlainen puoli-ihminen johon on kohdistettava sääliä ja mahdollisesti käännytyspainetta. - Ja jos tämä tästä painostuksesta hermostuu sanomaan vaikka sarkastisen vitsin uskovaisista, hän on heti ja välittömästi sananvapauden vihollinen ja militantti ateisti. (Jopa silloin kun ei ole ateisti.)
Tässä moni voisi ajatella että tulkintani on turhan karu. Ainakin kirjan kohdalta, koska voidaan sanoa että käytän tässä ihmisiä esimerkkeinä asenteesta ja näin kirja olisi vain analogiapohha näiden ihmisten käytökseen, jolloin ihmiskuva voi olla oikein mutta kirjan kuva ei. Tähän syytökseen voisi tarjota vaikkapa yksinkertaisen vasta-argumentin ; "Raamatun" Lusifer Perkele, Saatana Pelsebub Paholainen (vai mikä hänen nimensä nyt olikaan) ei ole ateisti. Tällöin kirja olisi kirjoitettu "kristinuskon viitekehyksen sisältä" ja tämä kirjoitusasenne olisi siksi hyväksyttävä. Kuitenkin tässä on olemassa toinen ongelma. Lewisin ajattelu noudattaa homo religiosus -ihmiskuvaa. Hänellä ateistit eivät suinkaan ole ateisteja, vaan Jumalaa vihaavia. Näin ollen kirja on homo religiosus -ihmskuvan kautta tulkittuna jotain joka kuvaa kristinuskoa enemmän "ateistin näkemänä" kuin mitä voi hyväksyä. Tämä huomio tekee kirjasta eettisesti kyseenalaisemman (tai vähintään Lewisistä sisäisesti epäkoherentin, eli jotain joka ns. "pilaa" argumentit.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti