Tuhon estetiikka, rappion vauhti ja vauhdittaminen

Minulla on (luullakseni) hieman omituinen estetiikantaju. Pidän rujoista asioita. Tässä kohden ei ole mitään ihmeellistä. Monikin ihminen arvostaa vanhaa maalaisestetiikkaa jossa ruoste on syövyttänyt avaimia ja lukkoja. Muuri jossa kasvaa sammalta on pittoreski. Mutta olen niitä joista esimerkiksi yllä oleva kuva Keravan aseman lähialueen uudelleenrakentamisesta on jotenkin esteettinen. Moni pitää sitä jopa rumana, ja ainut oikeutus on siinä että se on välineenä jollekin muulle.

Tälläisten rujojen paikkojen estetiikkaa harrastavat ainakin ns. urban explorationia harrastavat. (En itse ole tälläinen, tosin. Teen vain samantapaisia asioita samantapaisissa paikoissa, vähän. En ymmärrä mitä hiton löytöretkeilyä siinä on kun joku muu on käynyt samassa paikassa ensin. Nimeksi "sivupoluilla vaelteleva ajantappohaahustelu" tai "joutomaalorvailu" niin olen heti messissä!) He käyvät syrjäisillä unohdetuilla alueilla, autiotaloissa ja vastaavissa.

Tähän liittyen on hyvä ottaa yksi tietty lokaatio. Savion aseman lähellä on vanha Gummitehtaan asuinpaikasto. "Ruosteinen" -blogi - joka on em. urban explorationiin keskittynyt - on kuvaillut paikkaa. Siinä on useampia taloja, joilla on historia. Ja sen talot ovat olleet aika hienoja. Ja moderneja. Osa on pienempiä ja osa on suurempia ; Isoille herroille on laitettu paremmat tilat. Alue ei ole kovin seikkailullinen sillä sen löytämisessä ei ole mitään. Se näkyy Savion asemalle ja paikka on varsin tunnettu autiotaloalueena. Tästä paikasta on kirjoitettu tarkepaa detaljia "esoteerinen maantiede" -blogissa. Samalla selviää että yhdessä taloista on ollut aikoinaan myös salakapakka. Asuinalue on ollut pankin omistuksessa, ja vuokralaiset on häädetty. Se on ollut hajoamistilassa. Eikä tässä kohden ole kyse siitä mätänemisen ja lahoamisen hitaasta prosessita. Vaan vandalismista. Blogin sanoma vuodelta 2009 on karua : "Pankki on tyhjentänyt talot vuokralaisista, jotka kiusallisesti tuppaavat pitämään niitä kunnossa. Vapaassa pudotuksessa - vandaalien, romanikerjäläisten ja pyromaanien suosiollisella taustatuella - talokanta kypsyy varmasti ja nopeasti kuosiin, joka avaa mahdollisuuden toteuttaa saneerauksen, korvata ne ihkauudella, kivasti kahisevaa tuottavalla asuntoalueella. Museoväen hömpötykset, kuten puheet suojelukohteista, loppuvat viimeistään silloin kuin mitään suojeltavaa ei ole jäljellä."

Itse muistan ajat jolloin alueella oli vielä asukkaita. Se oli sitä aikaa kun sisähuvipuisto "fanfaari" aka. "planet fun fun" olivat nekin Saviolla. Toisin kuin nykyään, jolloin Saviolla ei ole mitään. ; Saviolla ei ole edes luontoa sanan oikeassa mielessä. Se ei ole henkinen tai esteettinen paikka. Yleensä paikoissa on jotain, ja on kyseenalaista voiko missään olla "ei mitään". Mutta jos on, niin Savio on kyllä erinomainen paikka tämän "ei minkään" etsimiseksi.. ; Olen itse käynyt kyseisen autiotaloalueen läpi muutaman kerran. Se on sopivasti kävelymatkan sisällä kotoani. Se on tuhoutunut, ei siis lahonnut vaan nimenomaan särkemällä pirstaloitunut, koko ajan. Tämä on kuitenkin ollut yllättävän pienimuotoista. Kuten tämän päivän kuvasta näkyy, osa taloista on säällisessä välttävässä kunnossa; Ikkunat rikottu ja seinät täynnä graffiteja. Sirpaleet ärsyttävät - mutta toisaalta suhtautumiseni graffiteihin eivät ole hirveän tuomitsevia. Ja ikkunatkin voisi teoriassa korjata.

Syy tämän päivän ohikävelyyn liittyi kuitenkin huhuun. Kaksi päivää sitten (keskiviikko 5. kesäkuuta 2013) kuulin K -junassa istuessani kun teinitytöt juttelivat siitä että oliko niitä autiotaloja käyty polttamassa vaiko eikö. Samana päivänä junan ikkunasta näki että ainakin yhden talon kohdalla on lähinnä kasa. Kävin siis katsomassa kasaa.

Ja kasa oli. Siinä missä ainakin vielä viime viikolla oli talo oli nyt vain rojukasa. Tuhoon oltiin reagoitu nopeasti ; Työkoneiden jäljet näyttivät että tuo kasa oli jo työstetty. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, että alueella ei ole työmiestä näkynyt vuosiin - päin vastoin, alue on ollut työnvieroksujien suosiossa. Tämä ei kuitenkaan ollut ns. mitään. Kasa oli tavallaan vaikuttava, mutta kun asuinaluetta menee syvemmälle, asiat alkoivat näyttämään mielenkiintoisilta.

Taloja oli poltettu useampiakin. Tuho oli hyvin totaalista. Entisen ulkoseinän paikan näyttää lähinnä kullanhohtoinen graffittipinta. Jäänteitä katsoessa voi nähdä missä on ollut rakennetta tukevia tukipuita, ja missä on ollut katon raja. (Näky on paikan päällä vielä vakuuttavampi kuin kuvassa.) Ja olipa siellä palanut useampiakin taloja, joissa on ylläolevaa astetta enemmän työnteon ja raivuutyön jälkiä.

Taloja on itse asiassa poltettu oikein urakalla. "Ehjiä" taloja on luultavasti vähemmän. Toisin sanoen alueella on tehty tuhotyötä oikein urakalla. Palamisesta ei voi olla kovin kauaa, koska palaneen pihkan ja tervan tuoksu on alueella vieläkin melko kovana. Tässä vandalisointiprojektissa erikoista on se, että tämänlainen toiminta, lainatakseni itseäni filosofisempaa ajattelijaa, panee niin sanomattomasti vituttamaan. Kuitenkin samanaikaisesti jopa näissä tuhotuissa raunioissa on jotain todella siistiä esteettisellä tasolla. Raivostuminen on enemmän eettistä. Tuhon jäljet sen sijaan ovat jotenkin mykistäviä.

"Gummitehtaanmäen" virtaviivaistumisen (aka. toiminnan tehostamiseen liittyneeseen alueen tyhjentymisen) jälkeen paikassa ei ole ollut mitään hyvää. On järkyttävää että asunnot ovat olleet koteja, ja sitten niissä vain ei ole ollut asukkaita. Vaikka kehyskunnissa ei tietääkseni ole ainakaan pulaa ylimääräisistä vuokra-asunnoista. (Vuojra -asunnon haku täällä on hidas prosessi.) Toki tässä on muistutus siitä että entropian lait ovat mitä ovat, eli ihmisen osana on rakentaa ja ylläpitää. Ja samalla on muistutus siitä että osa ihmisistä tuhoaa, eli nopeuttaa entropiaa, tavoilla joissa on vähemmän pittoreskia sammalta ja enemmän palojälkiä, murjottuja koloja, lasinsirpaleita ja graffiteja.

Nykyisessä kaupunkikulttuurissa on tietysti "rakentavaa" (tai sitten ei) huomata, miten nopeasti isokin raha voi makaamaan jäädessään tuhoutua. Elinvoimainen pari kartanotyyppistä taloakin sisältänyt kokonainen asuinalue on romuläjä kymmenessä vuodessa. ; Korniksi hengen tekee myös se, miten tälläinen syrjäpaikka on vuosia rapistunut kohtuu nopeasti. Asioille ei todellakaan ole tehty mitään. Katuvalojakaan ei ole purettu pois. Nyt sitten parissa päivässä on saatu paikalle paljon töitä, nopeasti. Alue joka ei ole ollut tarkkailun alla ei siis ole ollut kontrollikyvyn ulkopuolella, vaan kontrollihalun ulkopuolella. Alueesta on tiedetty ja se on ollut palolaitoksen ajomatkan päässä. (Palolaitos ei ole yhtään kaukana alueesta, itse asiassa.) Ja rehellisesti sanoen en tiedä mikä yksityiskohta tässä kaikessa on se karsein. Ehkä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Tästä kaikesta nousee tosin hyvin kumma heikko emergenssi ; Sellainen jota voisi kuvata vaikka suomalaista kauhugenreä edustavan "Sauna" -elokuvan alussa oleva tarina. Siinä venäläinen upseeri kertoo tarinaa jossa tsaari oli halunnut rakentaa kaupungin. Hän oli ehdottanut kultaa, mutta arkkitehti oli kertonut että maailmasa ei ole riittävästi kultaa. Arkkitehti sen sijaan ehdotti että kaupunki rakennettaisiin liasta. Likahan on merkki siitä että kaksi asiaa ovat kohdanneet. Kohtaamisista syntyy sivutuotteena likaa. Tsaari ei ollut kuullut tästä materiaalista ennen ja antoi luvan. Kun rivisotilas kysyi että mistä kaupungista oli kysymys, upseeri kysyi sitä, mistä kaupungista sotilas oli tulossa. ; Elokuvan lopputematiikka olikin sitä että lika liitettiin syntiin ja sauna tästä puhdistumiseen. Puhdistumiseen josta elokuva ei tarjoa pelastuksena. Tämänlaisesta kaupungista ja sen tematiikasta minäkin olen peräisin. Upseeri kertoi luultavasti Saviosta, paikasta jossa mahdollisesti on "ei mitään". Ja tämä ei mitään koostuu liasta, joka on syntynyt prosessissa jossa kaksi "jotakin" on kohdannut ja anhilloineet toisensa. Tänään vielä haisee terva ja palanut pihka. Huomenna ei ehkä enää sitäkään.