"Suoraselkäisyyden kusipäisyydestä"

Timo Soini tilasi etusivun mainoksen "Helsingin Sanomista". Hänen viestinään oli se, että vakuusasioista ei ole keskusteltu riittävästi. Että asia vaietaan eikä siitä puhuta julkisuudessa. Mutta että mainonnalla asiaa voi kiertää.
1: Periaatteessa keino voidaan nähdä kätevänä. Tämä toimintamalli on saanut moitteita muun muassa kalleudesta. Tämä on pois Soinin ja hänen puolueensa varoista, eikä ainakaan minua tässä määrin haittaa; Jos rahaa menee hukkaan, se olisi sen parempi muille. Perussuomalaiset itse eivät ole tätä moittineet tuhlailuksi.
2: Huonona puolena voidaan tietysti sanoa että Soini avasi pandoran lippaan jossa journalismin reiluus kyseenalaistuu. Paha kieli voisi sanoa, että se on jo kyseenalaistunut - eikä tässä oltaisi kenties edes kovin väärässä. Soinin tempaus kuitenkin on jotain joka yleissääntönä uhkaa koko uutisoinnin teemoja. Totuus on suoraan lompakolla ostettavissa, ja tämä tukee elitistikulttuuria. Sellaista jota Soini itse ainakin teoriassa ja puheissaan vastustaa.
3: Toinen, kenties olennaisempi ongelma on se, että tosiasiassa Soinin väittämä asioista vaikeneminen on vääristelyä. Tosiasiassa lehdistö on jopa perverssin kiinnostunut Perussuomalaisten sanomisista. Soinin mainosviestin sisältö on tullut itselleni vastaan useassakin yhteydessä. Asian yksityiskohtien jääminen vieraaksi ja keskustelun ja kannan ohittaminen on siis itsessään vääristelyä. Se vain tuntuu vakuuttavalta koska Soini maksoi rahaa. Tuntuisi että ei olisi ollenkaan järkevää maksaa jos viesti olisi muutenkin esillä.

Kuitenkin juuri tämänlainen on "strategisesti järkevää". Itse olen tuntenut tämän näkemyksen Intelligent Designin parissa. Intelligent Design oli aikanaan aivan älyttömän paljon julkisuudessa. Sen kirjoja myytiin kohtuu isoja määriä, siitä puhuttiin mediassa. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi millä argumenteilla ID oli liikkeellä. Myös ID:n kritisointi oli yleistä. Kritiikki oli itse asiassa hyvinkin tunnettua. ID keksi että he voisivat siitä huolimatta tehdä itselleen sensuroidun marttyyrin roolin. Oli hieman kornia seurata sitä miten ID korosti että heitä vaiennetaan ja että asiasta ei suostuta keskustelemaan, kun nimenomaan asiasta kesksuteltiin. Sitä oltiin vain erimielisiä. Nykyään ID -piireissä pidetään usein ja mielellän korostetusti ja itsesuojelullisesti sisäpiirille seminaareja. Samanhenkisyys suojelee heidän mukaansa sitä, että IDeaa voidaan kehittää rauhassa.

Sama koskee Timo Soinia. Hänkin tuntuu ajattelevan, että jokainen erimielinen ja kriittinen ja vastustava kannanotto on jonkinlaista sensurismia ja vainoamista. Mainos on keino saada viesti ilman kriittisiä äänenpainoja, ilman että journalisti tunkee omat eriävät mielipiteet tai hakee erimielisen kannat mukaan. hyssyttelyn tarvitseminen on itse asiassa sitä poliittista korrektiutta jota hän sanatasolla kovasti vastustaa.

Soini katolisena ja kristittynä liikkuukin tavallaan teologian piirissä. Tätä kautta voidaan ottaa esille mielenkiintoinen ajatus. Ajatus joka voidaan sitoa Johannes Agricolaan (Ei siihen ABC -Mikaeliin!). "Kotimaassa" blogattiin siitä miten Agricola kannatti antinomismia joka taas on luterilaisuuden kannalta harhaoppi. "Martti Lutherin entinen oppilas Johann Agricola halusi luopua Jumalan laista, koska hyvillä töillä oli hänen mielestä niin pieni osa kristityn elämässä, ettei seurakuntalaisia saisi kehottaa tekemään niitä, eikä uskoville pitäisi lainkaan saarnata lakia. Hänen mielestä tuomitseva laki kuului oikeussaliin, ei kirkkoon." Näkemys on siis sekulaari. "Miten suhtaudumme tähän harhaoppiin, antinomismiin? Mikä merkitys Jumalan lailla on meille? Miten Jumalan lain kieltäminen näkyy (tai ei näy) kirkossamme? Onko kristillinen kirkko tuomari vai lääkäri; olisiko parempi vaieta ja olla puhumatta siitä mitä Jumalan laki vaatii ja sen sijaan puhua pelkästään siitä mitä Jumala antaa?" Luterilaiseen uskontoon liittyvä etatismi voidaan liittää juuri tähän kysymykseen. Ja aivan kuten tässä kommenteissa huomautettiinkin, ei nykyajan kulttuurissa ole mitään pelkoa antinomismista. "Näyttää siltä, että ainakaan antinomismin vaaraa ei meidän kirkossamme ole, kaikilla laidoilla kiinnitetään paljon huomiota siihen, miten ihmisen pitäisi elää ja toimia. Laki ja etiikka ovat jopa keskiössä, pikemmin taitaa unohtua evankeliumi kuin laki. Erimielisyyden aiheena ei siis ole se, ettei lakia jollain puolella lainkaan julistettaisi, vaan se, miten lakia pitäisi tulkita."

Jos uskontokeskustelu ja muukin kulttuurielämä nimittäin vaikuttaa jossain, niin se on korostetusti juuri tässä puolessa. Otetaan vaikkapa kohua herättänyt Suomen Lähetysseuran samaa sukupuolta oleva pari joka on lähetetty lähetystyöhön. Vaikka he eivät ole edes avioliittokäsitysdebatissa, tämä valinta on herättänyt voimakkaita tunteita. Tässä on korostettu juurikin Jumalan lakia. Tässä kohden esille on tullut mielenkiintoinen ajatus siitä että ihminen on kokonaisvaltainen. "Kotimaassa" blogattiin tästäkin aiheesta.
"Ihminen on jakamaton lähetystyössäkin". Siksi ei voida pilkkoa ammattiminää ja kotona seinien sisällä olevaa homominää erikseen. "Se, mikä minua mietityttää - eli se sivuasia - on julkisuudessa viljelty perustelu sille, miksi pariskunta on tehtävään valittu: pätevyyden perusteella. Nimenomaan tulossa olevien työtehtävien vaatimusten valossa. Ei ennenkään lähetystyöhön ole epäpäteviä otettu muuten kuin vahingossa, mutta pätevyys ei kuitenkaan ole ollut se varsinainen juttu. Lähetystyössä ei pätemisellä pärjää. Ja on se kyseisille veljillekin aika raskas rasti: muuten emme teitä ehkä ottaisi, mutta pätevyytenne takia haluamme työpanoksenne, jonka vielä valtio maksaa. Olette tervetulleita ja hyväksyttyjä sikäli mikäli olette pätevämpiä kuin muut. Ja vain siinä kapeassa siivussa ihmisyyttänne, josta teille maksetaan. Kiivaissa kiistelyissä ovat jotkut todenneet, että lähettien yksityiselämä ei kuulu työnantajalle eikä vaikuta onnistumiseen työtehtävissä. Onko pätevyys jokin ihmisen persoonallisuudesta irrallinen erityisavu? Vähän kuin silmälasit, puujalka tai tekohampaat. Ajatuksen takaa paistaa pinnallinen ihmiskäsitys." Taustalla on äärimmäisen humanistinen, "fenomenologiasta tuttu" "lokereoinnin kielto"; Ei saa nähdä ihmistä välineenä, pohjimmiltaan ei saa luetella tämän attribuutteja. Identiteetit ja ominaisuuperusteet ovat ihmiselle välinearvon antamista ja unohtavat ihmisarvot. "Pohdin vain tuota kysymystä yksityiselämän ja työtehtävien erottamisesta. Minusta se on, jos ei mahdotonta, niin ainakin harhaoppi. Eräässä nettikyselyssä, olisiko ollut facebookissa, haluttiin tietää, mitä asioita rakastaa puolisossaan eniten. Viisas vastasi siihen, ettei halua paloitella vaimoaan. Joku toinen sanoi sen ikään kuin tieteellisemmin, ettei osaa disponoida puolisoaan."

Tämä on siitä erikoista, että olen toisaalta usein kuullut että jokainen on syntinen ja että tosiasiassa uskovainen ei vihaa syntistä vaan vihaa syntiä. Tässä lokeroinnin estämisessä ollaan kuitenkin juuri sillä linjalla että tämänlaiset lokeroinnit ovat mahdottomuuksia. Ihminen on syntinen, ei ihminen jolla on syntisiä piirteitä. Ja vaikka kotimaan bloggaaja onkin perusinhimillinen, en voi olla huvittumatta kun tunnistan tuon tapaisen ajattelun niissä ihmisissä jotka ovat sitä mieltä että "kokonaisvaltaisesti homon lähettivät auttamaan". Näiden ihmisten toiminnasta kuvaavaa on se, että tämän päivän IltaLehti onnistui tekemään Irja Askolasta jutun. Askola oli saanut hengellisiä ja henkilökohtaisia ja uskonnollisia uhkauksia ja vihapostia ylenmäärin. Askola korosti että hänestä herkkyys kuuluu papin työhön joten hänen ei tarvitse olla paksunahkainen mille vain. Että kritiikin ja uhkailun välillä on ero.

Itse uskon aivan vakavasti, että suuri osa näiden uhkailujen lähettelijöistä ei itse koe lähettävänsä vihapostia. Sillä he ovat "omien intentioidensa sumentamia". Kuten Jack Chick kuvaa eräässä uskontraktaatissaan. Kristityt eivät ole vihaisia. Hän korostaa että kristityt ovat aktiivisia ja ahkeria, ja heidän uhkailunsa ei ole uhkailua vaan varoittamista. Ja viha homoutta kohtaan ei ole vihaa vaan sitä että haluaa että toinen pelastuu ja pääsee paratiisiin. Tämä klisee kuuluu apologetiikan toistetuimpiin ; "Varoitamme heikoista jäistä!" Kokemus on kuitenkin se, että joku on vihainen ja joku haukkuu. Kompromissinä voi sanoa että taustalla on näkökulmaero ; "Vihapuhe" kuvaa deskriptiivisesti tapahtunutta mutta uskova puolustaa tekojaan "ei vihaisiksi" omilla sisäisillä intentioillaan.
1: "Tarkoitin hyvää" ei ole hyvä syy, se kertoo että ihminen on niin sokeutunut että ei enää ymmärrä tekojsensa seurauksia. Ja jos seuraus on väkivaltaa, tämänlaisen pitäisi olla raskauttava syy tuomita pitkään ; Tämänlainen teko ei herätä oikeaa katumusta ja johtaa muutenkin rikoksenuusintaan. Tekijällähän on omasta suusta annettuna argumentit miksi teko ei ollut satunnainen tai poikkeus.

Kristityillä on oikeudentunto. Se seuraa lakia. Jos tämä puoli ylikorostuu, ei toki tallata Jumalan lakia. Sen sijaan tallataan ihmisiä. Kun tässä prosessissa hakataan henkisesti - tai joskus jopa fyysisesti - niin siinä ei koeta hakattavan ihmistä vaan hänen syntiään. Aaron James onkin kuvannut tämänlaista käyttäytymistä kirjassaan "Assholes". Sen ytimessä on juuri se, että usein tulkitsemme vihalla ärsyttävän ja aggressiivisen toiminnan. Kusipäiden kohdalla oikeutus on kuitenkin viileämpi. Se ei tunnu vihalta sisältäpäin koska tämän toiminnan ydintunne ei ole raivo vaan moraalinen närkästys.
1: Tämänlainen dualismi paistaa joskus väkivaltapuheissa. Usein puhutaan jaottelusta jossa on henkinen väkivalta ja fyysinen väkivalta. "Kartesiolaisen dualismin" henkeen usein nähdään että henkinen väkivalta ei ole fyysistä väkivaltaa. Mutta ei tajuta että fyysinen väkivalta on aina myös henkistä väkivaltaa. Kartesiolainen dualismi näkee asiat helposti kuin ihminen asuisi lihassa ja liha on hengen alapuolella.

Legalistisen uskonnon kohdalla taustalla on usein vahva luottamus siihen että oma näkemys on Totuus. Tämä vahvistaa sellaista ajatusta että jos joku on erimielinen, hänen on oltava idiootti tai tahallaan valehteleva. Tästä syntyy turhautumia ja moraalista närkästystä. (Ja minun ei tarvitse tulkita tätä uskovaisista. Riittää että tulkitsen tätä itsessäni. "Herkästi tunteva" ja "oikeudentuntoinen" ovat niitä positiivisia määreitä joiden kautta olen käytännön toimissani varsin vihainenoloinen ja suoraviivaisen murjova mies.) Tämä palauttaa asiat Intelligent Designiin, jotka uskovat ihan rehellisesti olevansa niin hyvää tiedettä että heidän kanssaan erimielisyys tarkoittaa sitä että on tyhmä tai valehtelee. Evoluutio on heistä idioottimaisen typerä teoria. Siksi jos joku tutustuu ID -materiaaliin eikä hyväksy sitä on pöljimys.

Timo Soini ja hänen kannattajansa näkevät tietysti aivan samalla tavalla. He näkevät että Soinia kritisoidaan ja hänen touhujaan moititaan usein. He eivät näe että Soinilla on valtava näkyvyys ja että kaikki tuntevat Soinin kannat likimain kaikkiin mahdollisiin asioihin maan ja taivaan väliltä. He näkevät että Soini on oikeassa ja että jokainen järkevä rationaalinen ihminen tulee harkinnan jälkeen samaan tulokseen mihin PerusSuomalaiset itse ovat tulleet omien harkintojensa jälkeen. Ja kun ei ole, ja kritiikkiä näkyy paljon, on helppoa närkästyä moraalisesti ja tulkita koko tilanne joksikin jossa ollaan sensuroituja kun ei saada ääntä kuuluviin ja sorrettuja ja vainottuja kun ihmiset ovat äänekkäästi erimielisiä ja kritisoivat heitä. He eivät yksinkertaisesti hyväksy tahi kestä vaihtoehtoa. Sitä, että on itse väärässä ja tyhmä. (Tämä on vaikeaa itse kullekin, ei sillä.)

Itse näkisin että teologinen mutka avartaa tässäkin mielessä. Sillä tosiasiassa antinomia - vaikka se onkin kovasti luterilaista etatismia vastaan jo sekulaarin ytimensä vuoksi - on jokin johon jokainen kristitty ottaa myös positiivisen suhteen. Sillä tosiasiassa pelastuksen teologian poistamisen jälkeen kristinuskosta ei jää jäljelle oikein mitään. Kristinuskossa on aina henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvä puoli, jossa korostetaan omaa vakaumusta sen sijaan että tuijotettaisiin Jumalan Lakikirjaa. ; Antinomian hylkääminen tyystin johtaisi siihen että mikä tahansa julmakin järjestelmä olisi hyväksyttävä koska ihmiskeskeisyys "mitä sinä saat uskolta" on "Jumalan laki" -näkökulmasta irrelevantti kysymys.

Jos maailmassa on objektiivinen moraali, on sitä rikkova objektiivisesti paha eikä asiasta voi keskustella. Se on yhtä pois debatoitava kuin yritys poistaa maan vetovoiman vaikutus itsemurhahyppääjän alta soveltamalla kilotolkulla uusplatonistista mystiikkaa tai Derridamaista dekonstruktiota joista molemmat kuvaavat tiedenäkemyksiä kulttuurillisina mielipiteinä ja eräänlaisina illuusioina. "Ei muuta lopputulosta tuo teidän saivartelu" on näihin vastauskena. Jos objektiivinen moraali hyväksytään, tällöin ongelmaksi jää kuitenkin se, että miksi pitäisi olla esimerkiksi kristitty. Kristinusko tässä muodossaan olisi helposti "elämälle vieras voima" joka olisi potentiaalina tallaamassa ihmisiä vääristä mielipiteistä. Pelastuksen teologia ja omantunnon näkökulma muuttaa asioita oleellisesti. Kristinusko on synteesi. Siksi on oikeastaan hieman väärin puhua "antinomian harhauskosta". Se on aivan sama kuin syyttäisi uskonnon moraalipykäliin uskomisen olevan samaa kuin teokratia. (Eli teoriassa kyllä, ja jos ei olla varovaisia niin juuri sitä on tulossa. Mutta kohtuudella ei ole niin isoja ongelmia.)

Ymmärtänen Soinia, mutta en hyväksy. Touhut ovat muutenkin liikaa sitä kuin peiliin katsoisi. Kaikista samastumiskokemuksista huolimatta juuri samanalisuus on etäännyttävää. Syy ei ole se, että Soini on eri mieltä kanssani. (Onhan hän, mutta se ei ole relevanttia.) Itse sentään tunnen itseni niin hyvin että olen tajunnut että ammattipoliitikoksi ryhtyminen olisi pahaksi yhteisölle, yhteiskunnalle ja maailmalle. Demokratiassa kaikilla on lupa sanoa sanottavansa ja pitää oma mielipiteensä. Osa demokratian alla toimivista ihmisistä on kuitenkin niin vaarallisia, että heidän vuokseen äänestämiseen tarvitaan monta muuta ihmistä. Koko demokratian idea on itse asiassa tavallaan juuri se, että diktaattori on yksi ihminen jolla on yksi ääni. Ja jos tämä on sosiopaatin tahi kusipään ääni, seuraa ongelmia. Demokratiassa vaimennus, ääripään hemmojen kurissapitämisen voima, on juuri se mikä tekee siitä toimivan. Mitä useampi Soini, sitä parempi muun yhteiskunnan ihmisten pitäisi yhä suuremmissa lukumäärin olla. Tai seurauksena on demokratian romahtaminen.
1: Tosin tätä moni perussuomalainen oikeasti kannattaa. He haluavat tuhota itse sen järjestelmän, jonka pahin uhka on heidän puheissaan islam. Kutienkin kun asiaa tarkastelee tältä kannalta, ei argumentaatio näytä kovin tyhmältä. Hehän selittävät että tietyissä kulttureissa on yliedustus rikollisuudessa ja taipumus ideologiaan joka lietsoo väkivaltaa ja muuta. Ja että vaikka tämä on marginaalisen pieni, niin se on riski. Vähintään kasvaessaan suuremmaksi. Islam on oleellisesti analoginen äärioikeistolaisten väkivaltamaakareiden kanssa. Ja kyllä minä sanon että tämä on case study siitä että rikostilastoista voi löytyä jotain relevanttia. Olisi mukavaa jos tämä huomio, juuri argumenttirakenteensa analogisuuden vuoksi, pamahtaisi osaksi PerusSuomalaisten politiikkaa. Se kertoisi ainakin minulle siitä että he eivät ole natseja, rasisteja tai muutenkaan pikkumaisia. Että rikostilastot ja demokratianvastaisuus ja sen rikkominen ideologiseksi ärhentelyksi marginaalin milipiteiden kunnioittamisen ja hyysäämisen takia olisi siksi unohdettava. Kas siinä ajatus. Ajatus joka ei miellyttäne ketään. Ajatus joka kummunnee siitä että olen kusipää ja moraalisesti närkästynyt.

---

Kirjoittaja ei ole sekulaari ; Hänhän tekee tälläisiä poliittis-teologisia blogauksiakin!