"Tämä blogiviesti on olemassa vain kun joku lukee sitä."
On melko yleistä, että ei uskota, ennen kuin nähdään. Oleminen ja havaitseminen on tässä tavallaan liitetty yhteen siten että vain asioita, joita voidaan havaita ovat olemassa. Havaittavat asiat ovat perusteltuja ja muu on huuhaata.
Äärimmilleen tämän vei George Berkeley. Hän edusti subjektiivista idealismia, jossa olemassaolo on nimen omaan havaitsemista ; Olemassaolo oli havaitsemista, ei materiaalisuutta. Hänestä havaitsemamme maailman olemassaolo vaatii sen, että se tulee havaituksi, eikä suinkaan niin että havaintomme vaatisivat materiaalisen maailman olemassaoloa. Berkeley ei luottanut rationalisointeihin, voidaan sanoa että siinä missä valkoiset valheet ovat valheita, joita kerromme muille jotta näille tulisi hyvä mieli, rationalisoinnit ovat valheita joita kerromme itsellemme jotta meille tulisi hyvä mieli. Hän viittasi havaintomaailman ristiriitoihin ja vetosi että kun havaitseminen on objektiivista, ajatuksenkuluissamme on pakko olla vikaa: Jos todellisuus, olemassaolo, ja ihmisen rationalisointi ovat ristiriidassa, vika ei ole todellisuudessa vaan ihmisen mielessä.
Berkeley huomasi kuitenkin havaitsemisen olevan erikoislaatuista: Havainnot ovat joskus epäkoherentteja : Jos joku potkaisee kiveä, se voikin olla juuri. Samoin joku voi aluksi havaita juuren kivenä, ja joku toinen huomauttaa että se on juuri, ja molemmat huomaavat että kohde on juuri. Toisin sanoen ihmisen havainto ei ole aina objektiivista, mutta kuitenkin monesti ne ovat järkyttävän samanlaisia. Berkeleyn mukaan tiedämme että asia on kaikille olemassa samalla tavalla, koska voimme puhua asioista muiden kanssa. Tästä tiedämme että vaikka ihmisten havaitseminen ei ole ajallisesti jatkuvaa, esimerkiksi puu on silti joka päivä samassa paikassa. Jos havaintomaailma olisi tosi, olisi kuviteltavissa eräänlainen olemassaolon kehä jokaisen havaitsijan ympärille, ja niiden kehien ulkopuolella ei olisi mitään. Tälläisestä voisi olla seurauksena kaikenlaisia hassuja tapahtumia: Asiat lakkaisivat olemasta aina välillä, kun niitä ei katsottaisi. Tämä on hieman kuten se, että jos mies nukahtaisi autiolla saarella, eikä lintukaan häntä katsoisi, saaren palmut lakkaisivat ehkä olemasta. Todellisuus toimisi kuten ylirakennettu puisto, jossa on niin paljon suihkulähteitä, että vesivarat ei riittäisi pyörittämään niitä kaikkia samanaikaisesti, jolloin suihkulähteitä laitettaisiin päälle ja pois sitä mukaa kun puiston tilaaja kulkisi, palvelusväki monimutkaisilla koneilla huolehtisi että vesi suihkuaisi juuri siellä, minne tämä henkilö katsoo. Berkeleystä tämä tarkoitti sitä että kaikkea tarkkaillaan koko ajan. Berkeleystä tämä tarkoitti sitä että asiaa tarkkailee koko ajan Jumala. Puu ja muu maailma pysyy, koska Jumala tarkkailee sitä koko ajan.
Berkeleystä aistimaailma on liian epämääräinen ja muuttuvainen ollakseen oikeasti olemassa. Havainnoilla ei siis ollut kohdetta. Berkeleyn mukaan oli olemassa vain Jumala ja olentojen sielut.
Berkeleyn näkemys ei koskaan saanut suurta suosiota, ja vain harva pitää sitä yhtään järkevänä kokonaisuutena, mutta siinä on kuitenkin muutamia tärkeitä ja hyviä huomioita: Berkeleyn ajatteluhan oli empirismiä äärimmilleen vietynä - niin äärimmilleen vietynä että se muuttui subjektiiviseksi ja idealismiksi. Moni ajattelee nykyäänkin, että havaitseminen on olemassaolevien asioiden ominaisuus ja havaitsemattomat asiat ovat perusteettomia. Berkeley vain sovelsi tätä näkemystä aivan kaikkeen. Samoin Berkeley huomasi, että rationalisointi puhtaassa muodossaan ei välttämättä kerro mitään todellisuudesta. Berkeley toisaalta osoitti myös sen, että havaintojen tulkinta ja tätä mukaa myös subjektiivisuus ovat pakosti mukana kuvioissa. Toki hänen filosofiansa oli eriskummallista, mutta myöhemmin David Hume kehitteli Berkeleyn näkökantaa eteen päin syy-seuraussuhteen kritiikkiin, ja lopputulos oli sangen vakuuttava.
"Empiirisen skeptikon vastaus Berkeleyn haasteeseen" - jos asian niin voi ilmaista - on evidentialismi. Evidentialismin mukaan tieto voidaan hyväksyä perustelluksi vain todisteiden kautta. Tällöin havaitsemisvaatimus ei ole olemassaoloa käsittelevä kysymys, vaan näkemyksen todistamiseen liittyvä kysymys. Näkemys ei siis ole enää muotoa "sitä ei voi havaita joten sitä ei ole" vaan "sitä ei voi havaita, joten siitä ei saada tietoa, jolloin siihen luottaminen ei ole perusteltua." Perustelluus ja oikeus taas ovat hieman eri asia ; Sosiaalisissa tilanteissa tilannetta voidaan verrata esimerkiksi siihen että taatusti monissa oikeudenkäynneissä syytetty on ollut syyllinen mutta on silti vapautettu, koska syyllisyyttä ei ole voitu osoittaa. Samoin joskus syytön on joutunut vankilaan koska todisteet näyttivät joltain aivan muulta.
Siksi onkin hyvä muistaa, että vaikka arkinäkemykset tieteestä - ja tietenkin myös syrjäytetty looginen positivismi - kannattavat tieteen puhdistamista eihavaittavasta, näin ei ole laita. Siinä missä vaatimus verifioinnista rajaa metafysiikan kokonaan järkevän tarkastelun ulkopuolelle, koska se ei ole havaittavissa, esimerkiksi fallibilismi vaatii loppupeleissä ainoastaan kykyä testattavuuteen ja kykyä itsekriittisyyteen. Jos nämä ehdot täyttyvät, suora havaitseminen ei ole lainkaan välttämätöntä.
Berkeleyn kannattaman kokoaikaisen tarkkailijan kannalta olisi ongelmallista se, että kvanttimekaniikan tutkimuksissa on havaittu ilmiö, jota kutsutaan vahditun kattilan paradoksiksi; On havaittu että jos atomia tarkkaillaan, muutos estyy, vaikka sen muutoin pitäisi tapahtua. Tämä tarkoittaa sitä että Berkeleyn esittämä tarkkailu johtaisi siihen, että universumissa ei tapahtuisi ainuttakaan muutosta, kaikki olisi pysyvästi samaa. Moni voi tietysti ehdotta, että tarkkailija räpyttää silmiään, mutta juuri sillä hetkellä hän lakkaisi uskollisesti tuijottamasta sitä pihan puuta, jolloin havaitsemattomiksi jääneet kohteet lakkaisivat olemasta. Toki joku voi esittää että kaikkivaltias tarkkailee jotenkin erityisellä tavalla, mutta lähtökohtana Berkeleyllä oli kuitenkin se, että ihmisen havaitseminen on oleellisesti samalaista kuin Jumalankin suorittama havaitseminen. Toki Berkeleyn aikana ei tunnettu kvanttifysiikkaa, joten vika ei ole niinkään miehessä kuin siinä että tiedon määrä lisääntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti