tiistai 26. huhtikuuta 2016

Köyhien lasten huvit


Koulujen kesälomiin ei ole enää hirvittävän paljoa aikaa. Ja siihen liittyen on korostettu miten kesäloma-aika on vähävaraisille lapsille raskasta aikaa. Kykenen samastumaan siihen. Olen kasvanut melko merkittävän vähävaraisessa perheessä. Ja miten monet kaverit kävivät ulkomaanmatkoilla kun taas itse en käynyt edes Puuhamaassa.

Lapsille on paljon toimintaa mutta suuri osa tästä on aika kallista. (Kävin itse asiassa jopa edullisimman päivärippikoulun sen sijaan että olisin käynyt rippileirillä. Puhutaan tämän tasoisesta muovipussinlaskemisesta.) Ja nyrkkisääntönä on, että jos se on sivistävää tai kouluttavaa, siihen liittyy työvoimaa. Eli se on sitä kallista materiaalia. Paperipussi ja liima ovat sen sijaan edullisia.

Sisareni kertoi että häntä tilanne oli joskus hävettänytkin. Kun esimerkiksi kaupassa piti palauttaa maitopurkki kun siihen ei ollutkaan varoja ; Itse taas olin iloinen jos vaihtorahoja ei tullut koska sitten niitä ei tarvinnut suojella. Ja jos häpeästä puhutaan, osasin jo nuorena varsin tehokkaasti ansioitumaan kyseisellä rintamalla sen verran hyvin että minun ei tarvinnut delegoida tätä aihetta vanhempieni ominaisuuksiin. Olin tässäkin omavarainen.

Samoin kesälomien aikaan monesti kaikki kaverit olivat synkronoidusti poissa joten ainoaksi huviksi jäi polkupyörällä ajelu. Minulla oli onneksi halvat huvit. Metsästin sammakoita ja ryvin ojissa sen sijaan että olisin haaveillut moposta. (Haaveilin sveitsin armeijan linkkuveitsien hintatasolla olevista esineistä.) Köyhänä eläminen olisi varmasti helpompaa maalla missä tämänlaista aktiviteettia on enemmän. Mutta jos katsotaan vaikkapa puistoja, niin niissä toki on sammakoita ja liskoja. Mutta niiden tonkimisesta tulee sakkoja joiden maksamiseen ei olisi varaa.

Onneksi minulle ei ole jäänyt tästä köyhyyskatkeruutta. Sen verran kuitenkin opin että mitään ei voi odottaa. Ei kannata uskoa että systeemi tekee. Jos jotain haluaa, se on tehtävä itse. Toisaalta olen tyytynyt varsin vähään ja jossain määrin en koe että tässä olisi jokin epäreilu velka jäänyt minulta saamatta. (Muuten sillä ei minun temperamentillani hyvä heiluisikaan.)

Tämä kommunisminmakuinen ei-suvaitsevainen mutta joustava oikeistolibertarismi onkin ollut eräitä elämäni kantavia teemoja. Ei pidä luottaa valtioon, sosiaalihuoltoon, viranomaisiin tai kirkkoon. Jos jotain haluaa, voi laskea turhaa toivoa muihin ihmisiin tai tehdä sen itse. Tämä ei ole katkeruutta tai häpeää kun sen tekee oikein.

Ei kommentteja: