lauantai 16. huhtikuuta 2016

Hymiöiden käytöstä

Internetkeskustelussa käytetään usein hymiöitä. Näitä perustellaan usein tavoilla jotka tuovat mieleen Albert Mehrabianin. Hän toi 1970 -luvulla esiin ajatuksen siitä että 7% viestinnästä on sanallista ja loput tulevat eleiden ja vastaavien kautta. Paitsi internetissä kaiken tietysti täytyisi olla sanallista.

Idea täytyy tietenkin ottaa hieman varovaisesti. Tosiasiassa Mehrabian tutki viestintää hyvin kapealla alalla ja tämän soveltaminen kaikkeen kommunikaatioon on kaikkea muuta kuin perusteltua ja yksinkertaista. Mutta voidaan nähdä että hymiöitä käytetään tarpeen vuoksi. Internetissä kommunikointi toi selvästi monille ongelmia. Ja hymiö on helpompi tapa korjata asia kuin panostaa vaikka äidinkielellisiin kykyihin. Ja toisaalta hyvällä kielitaidollakaan saa paikattua vain hyvin vähän asioita jos vastapuoli ei ole yhtä kielellisesti harjaantunut. Ja tarjolla on viestintäpohja jossa on pituusrajoitteita.

Hymiötä voidaankin käsitellä näin. Silloin kyseessä on ei-kielellinen visuaalinen ratkaisu kielelliseen ongelmaan. Tai sitten ei. Sillä esimerkiksi Oxford Dictionaries on antanut hymiöille statuksen sanoina. Tällöin hymiö onkin kielellinen ratkaisu kielelliseen ongelmaan. Tällöin hymiö on sukua vaikka kiinan kielen kirjoitusmerkeille joissa merkki viittaa sanaan. Ja sana voi kattaa vaikka idean. Tämänlainen tiivistäminen on varmasti hyödyllistä jos lukija on malttamaton tai käytettävissä on merkkilaskuri bittilaskurin sijasta.

Itse en kuitenkaan näkisi hymiöitä minään varsinaisena kielenä. Ne ovat enemmän symboleja. Kielellisesti ne ovat kiinan kirjoitusmerkkejä yhtä paljon kuin luolamaalauskuvio on kirjoitusta. Ne ovat toki jonkinlaista symbolista viestintää. Mutta se on korkeintaan alkeellista protokieltä kuin jotain joka on jo kehittynyt kieleksi. Ja tämä näkyy siitä miten hymiöitä käytetään. Ne ovat lisukkeita. Niillä ei esimerkiksi ole syntaksia. Kielessä sanoilla on sanajärjestyksen kaltaisia kielioppisääntöjä. Nämä ovat ikäviä. Niitä joudutaan myös pänttäämään kielestä toiseen mentäessä.

Hymiöt taas toimivat juuri siksi että tälläistä harjaannusta ei tarvita. Niiden käytettävyys on suuri. Ne eivät vaadi ennakko-opettelua. (Kieltä käytetään paljon mutta sen käytettävyys on tavallaan kauhistuttavan huono. Tämä unohtuu koska opettelemme puhumisen työläästi ensimmäisinä elinvuosinamme. Vuosina joiden haasteet unohdamme. Eikä syntyessä saa edes manuaalia josta voisi opetella.) Näin ollen en itse oikein suostu pitämään hymiöitä sanoina. Ne ovat enemmän sitä käsillä huitomista jota tehdään kun yritetään kommunikoida jonkun kanssa joka puhuu itselle aivan vierasta kieltä.

Hymiöillä ei voi siksi puhua tai argumentoida tarkoista rajatuista aiheista. Ne välittävät lähinnä asenteita joilla väritetään se muu kielellinen viestintä. Jolla nämä tarkat asiat sitten itse asiassa sanotaan. Hymiöiden käyttö ei minun simissäni samasta syystä oikeastaan "pilaa kieltä" koska se on ei-kielellinen ongelma jolla paikataan kielellisiä ongelmia. Toki niiden kanssa tulet toimeen huonommalla äidinkielen taidoilla. Mutta ne ovat kuitenkin pääasiassa jotain jota käytetään äidinkielen lisäksi kuin sen sijasta. Ihan siksi että se äidinkielentaito ei tosiasiassa ole kovin mainittava juuri kenelläkään. (Ja siksi meillä on tarve käyttää hymiöitä.) ~ Hymiöiden käyttö uhkaa äidinkieltä yhtä vähän kuin elehtiminen kasvokkain keskustelussa. Tai jolla tanssitaide, etenkin moderni tanssitaide, uhkaa kielellistä ilmaisun runsautta.

Miksi ne ovat hymiöitä eivätkä surioita?

Ei kommentteja: