Tytöttely, pojittelu ja tykkääminen

"Unlimited tolerance must lead to the disappearance of tolerance. If we extend unlimited tolerance even to those who are intolerant, if we are not prepared to defend a tolerant society against the onslaught of the intolerant, then the tolerant will be destroyed, and tolerance with them. We should therefore claim, in the name of tolerance, the right not to tolerate the intolerant."
(Karl Popper)

Feminismissä on usein nostettu esille ns. tytöttely. Monien raavaiden uroiden on ilmeisen vaikeaa käsittää sitä että "tytöksi" kutsuminen olisi jotenkin halveeraavaa. Yhtenä syynä on se, että tyttö -sanalla ei heistä ole negatiivisia konnotaatioita. Toisena se, että usein kun "äijät" lähtevät kavereiden kanssa ulos, he käyttävät toisistaan melko rajuakin kieltä. Ja se on ikään kuin tuttuuden osoitus, jotain samanlaista sosiaalisuutta kuin se hartiaan lyöminen jossa pitää paukuttaa niin kovaa että (a) ei itse vaikuta nössöltä (b) että ei pidä iskun vastaanottajaa nössönä (c) ei hakkaa toista kanveesiin.

Mutta feministeillä on tässä ollut myös perusteita. Asian voi ymmärtää jopa kalju mies. "Miltäköhän minusta tuntuisi, jos tekemisiäni ei määritettäisi tekemisieni mukaan vaan ikäni tai ulkonäköni?" ... "Tytöttely on väärin, ja siinä on ylimielinen sävy." ... "Perhe- ja lähipiirissäni on tyttöjä ja nuoria naisia. En soisi, että heidän tekojaan määritellään silmien tai hiusten värin tai sukupuolen perusteella. Soisin, että heidän tekojaan määritellään heidän tekojensa perusteella." ... "Enkä välittäisi kuulla toistuvia kommentteja, kuinka keski-ikäiset suomalaismiehet sitä ja tätä."

Tämä on luonnollisesti tärkeää. Mutta on selvää että asia on vaikea. Se on niin vaikea että akatemiaprofessori joka on erikoistunut feminismiin ei kykene ymmärtämään tämän asenneilmapiirin seuraamuksia. Katsotaanpa akatemiatutkijaa ja feminismiteologiantutkija Elina Vuolaa.

Sylkikaskas (Philaenus spumarius)
valuttaa ja vaahdottaa ympärilleen
"pesän" toukka -asteella.
Vaahdon kuplat suojaavat toukkaa
sekä kuivumiselta että pikkuriikkisiltä
hyönteisiltä ja pienikokoisilta vihollisilta.

Hän ottaa uskonnottomuuteen kantaa. Teema on kirkolle yleinen. Lähestyminen on "räyhääminen" -käsitteen ympärillä. Marko Gröönroos on moittinut tähän kirjoitukseen liittyviä puolia. Esille nousee esimerkiksi tekstin sisäinen paradoksi. Se teeskentelee suvaitsevaista ja moittii ateisteja hyvin erikoisella rakenteella. "Vuolan kirjoituksen, tai pitäisikö sanoa saarnan, pääongelma on siinä, että Vuola ei otsikoinnistaan huolimatta valittele vapaa-ajattelijoiden piirissä esiintyvien joidenkin "räyhääjien" ongelmaa, vaan asettaa yhtäläisyyden vapaa-ajattelija-aktiivien ja räyhääjien välille. Muutenhan koko kirjoituksessa ei olisi mitään mieltä - on itsestäänselvää, että typerä toiminta on minkä tahansa ryhmän ajamalle asialle haitallista." Tämä huomio on tosi ja se kattaa valtaosan kirkon tavasta kohdella kaikkea uskonnottomuutta. On oikeastaan paradoksaalista että "virallisen strategian" perustana on ajatus siitä että ateistit eivät moiti relevanttia uskontoa. Ja sitten ateistit leimataan yhteen tiettyyn alakulttuuriin joka on strategiana täsmälleen sama kuin mistä he ateisteja syyttävät. Jolloin ongelma on se, että onko tämänlainen käytös nyt sitten kiellettyä ja jota järkevä ihminen ei tee. Vai onko kirkko sittenkin ihan vitun tyhmä kun sen akatemiaprofessorit vuodattavat tämänlaisia tekstejä "Suomen Kuvalehden" kaltaisiin näkyviin lehtiin.

Ja kieltämättä tässä on huomattava että kirkon puheissa on valtava käyttäytymiskuilu. Sitä voi olla vaikeaa huomata katsoessaan esimerkiksi Vuolan argumentaatiota. Mutta kun katsoo miten argumentteja sovelletaan keskustelussa, ei voi kuin huomata syvän epäreiluuden. Kun katsotaan Vuolan lausetta "Änkyrät muistuttavat toisiaan." huomataan että se on analogia. Hengeltään täsmälleen sama analogia kuin Teemu Laajasalon televisiossa hokema "ateismi on fundamentalismia". Molemmissa korostetaan fundamentalismin ja ateismin yhtäläisyyttä asenteissa. Tätä yhteyttä pidetään hyvin syvänä. Joten voidaan ajatella että Vuola ja Laajasalo ovat molemmat ns. fundamentalismia vastaan. Mutta tässä ei huomata katsoa kontekstia. Lause on aina "ateistit ovat fundamentalisteja". Koskaan missään ei ole lausuntoa "fundamentalistit ovat kuin ateisteja". Päin vastoin. Aina kun fundamentalisteja käsitellään, he ovat jotain jota korostetusti suvaitaan. Vähän kuin vammaisia lapsia, mutta suvaitaan. Esimerkiksi kun Laajasalo kohkaa Petri Karismaa vastaan fundamentalismikirveensä kanssa televisiossa niin nähdään tiukkuutta. Ei esille silloin nouse pätkääkään samaa kuin Helsingin Sanomien haastattelussa jossa hän käsittelee kristittyjä fundamentalisteja seuraavalla tavalla ; "Ei Jeesuskaan vainoaisi perinteisemmin ajattelevia. Kristillisen teologian kulmakiveksi on muodostunut latinankielinen lause Imitatio Christi. Se sanoo, että uskovan elämän pitäisi perustua Kristuksen esimerkin seuraamiseen. "Meidän pitäisi olla Jeesus-imitaattoreita", Laajasalo innostuu. Jeesus-imitaattori on arjen hyväntekijä. Hän hyväksyy myös konservatiivisemmat mielipiteet Raamatun tulkinnasta. "Nyt voitaisiin todeta, että me ollaan erimielisiä, mutta meillä on sama tahto eli tämän kirkon hyvä", Laajasalo miettii." Paiskoisin rahanvaihtajien ja kaupustelijoiden pöydät ja vinoilisin konservatiivi-fariseuksille heidän dogmaattisuudestaan - ellei se olisi Imitatio Christiä ja näin tukisi Laajasalon henkeä joskaan ei toimintaa.

Ateisteja kohdellaan aivan eri tavalla kuin niitä fundamentalisteja. Miksi siis analogia? Koska "fundamentalismi" on kätevä syytös ateisteja vastaan. Perimmäinen syy tähän on se, että kirkko tuottaa sivutuotteena pahaa. Tämän voi oppia blogiini saapuneelta kommentoijalta joka opetti minua seuraavalla tavalla. "Piispojen tehtäviin kuuluu kirkon ykseyden vaaliminen joten “päin naamaa” netissä hihhuleille sanominen voisi rikkoa työehtoja mutta kyllähän Askolakin on ottanut varsin selvän kannan tasa-arvoisen avioliittolain puolesta." Halua ja tahtoa tiettyihin päätöksiin on, mutta niitä ei saa tehdä koska kirkon työntekijöiden kädet on näissä teoissa juridisesti sidottu. Mikä tietysti näyttää että kirkko tuottaa valtakoneistonsa sivutuotteena sitä että hyväntahtoiset ihmiset eivät saa tehdä mitään. On suvaittava suvaitsemattomuutta. Ja positiivinen uskonnonvapaus koskee vain ärjyjä fundamentalisteja. Vika ei siis ole pelkästään dorkissa papeissa, vaan jopa enemmän koko kirkon sisäisissä pelisäännöissä. Joka on mielestäni enemmän kuin erinomainen syy erota kyseisestä laitoksesta.

Etenkin kun tiedostaa että kirkon puheessa ateismi ei koskaan esiinny missään muussa muodossa kuin siinä että kirkko on jotenkin flamettanut näitä ateisteja vastaan jotka ovat sitten heistä kamalia ja fundamentalisteja. Muunlaista viestintää ei oikein näe.

En itse lähesty tätä sen enempää. Blogini aihe on "pojittelussa".

Vuola ottaa ateismista esille sen sukupuolijakauman. "miehet ovat yliedustettuina sekä uskonnollisten fundamentalistien että aktiivisten ateistien joukossa. Miesjohtoisuus on yhteistä Suomen vanhoillisimmille uskonnollisille liikkeille ja vapaa-ajattelijoille. Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksessa istuu kahdeksan miestä ja yksi (kiintiö?)nainen." Ja tämä oikeuttaa mielenkiintoisten käsitteiden käytön. "Onko liiton vaalima järkiperäinen ajattelu ominaista erityisesti miehille? Näin ajattelevat myös jotkut uskonnolliset liikkeet. Vai vierastavatko naiset teinipoikamaista uhoa, josta järkiperäisyys on kaukana?" ... "Tärkeintä on puhdas ideologia, jota toisten poikain kanssa pystypäin ajetaan muista piittaamatta. Huonosti piilotettu naiskielteisyys ja keskenkasvuisuus ovat omiaan vieraannuttamaan ajattelevia aikuisia naisia uskonnollisista ja uskonnottomista poikakerhoista." Sellaisten käsitteiden joista minua haukutaan jo tälläisessä yksittäisessä blogissa joka on leimallisesti luonut tietyn asennevammaisen genren. Jos olisin presidenttinä, joutuisin käyttämään erilaista kieltä. Samoin kuin teen töissä tai muualla. (Työpaikassani olen ollut useita vuosia ja tuossa pari kuukautta sitten kuulin että ovat pitäneet minua jonkinlaisena seurakuntatoimijana. Eli että olisin oikein pro-uskonto. En viitsinyt / hennonut korjata erehdystä.) Vuola kirjoittaa "Suomen Kuvalehteen" kuin hän olisi minun blogissa tai sen tyyppisessä paikassa kirjoittamassa, yksityishenkilönä ja puoleksi provokatiivisesti ilman että edustaisi mitään instituutiota tai koulutusalaa tai virkaa.

Ja mikä pahinta. Minä olen pitänyt kunnia-asianani sitä että ensin perustelen loogisesti tai empiirisesti miksi vastapuoli on tehnyt jonkun alakoulutasoisen päättelyvirheen. Ja vasta tämän jälkeen moitin häntä ääliöksi. Sillä tiedostan myös sellaisen asian että järki ja tunteet eivät ole dikotomisesti eri asia, joten itse asiassa uho ei ole mitenkään välttämättä järkiperäisyyttä vastaan. Vuola ei nosta esiin mitään miksi hän saa käyttää tämänlaisia sanoja. Paitsi sen, että ateisteissa enemmistö edustaa tiettyä ikää ja sukupuolta. "Vapaa-ajattelijat" tuomitaan siis sen sukupuolijakauman kautta.

Ja mikä pahinta. Tytöttelyä on usein kritisoitu feministien puolella sen vuoksi että tyttö -sana on kerännyt konnotaatioita. Ja kun sitä sitten käytetään viittauksena tiettyihin ihmisiin, niin tässä tosiasiassa ei vain pilkata tätä kohdetta. Vaan nimenomaan vahvistetaan "tyttö" -sanan tiettyjä konnotaatioita . Eli ylläpidetään negatiivisia mielikuvia siitä mitä on olla "tyttö" ylipäätään. Eli vaikka kritiikin kohde kestäisikin, niin tässä leimataan koko ikäluokkaa ja sukupuolta. Feminismistä akatemiatohtoriksi kirjoittaneelta Vuolalta voisikin kysyä että tämäkö on se viesti mitä hän haluaa levittää esimerkiksi rippikoulua käyvistä teinipojista? Että jos heitä innostaa ja heillä on "tietty kehitysvaihe" niin heidän mielipiteillään ei ole väliä ja se voidaan leimata pelkäksi "uhoksi" ja sitten ei katsota onko sen emootion takana mitään järkiperäistä kun - uho ja järki nähtiin toistensa vastakohdiksi oikein eksplisiittisesti tekstissä mainiten.

(Mahd.) ristihämähäkki
(Araneus diadematus)
ei saalistaan valitse.
Ei vaikka olisi oikein päin.

Vuola sortuukin moittimaan sekä iän että sukupuolen kautta. Teiniuhous iskee kantapäähän kun tiedostaa että jos minä käyttäisin sellaisia keskustelustrategioita joissa kirkkokritiikin ytimessä olisi se, että tilastoihin vedoten sanoisin että "tilastollisesti naiset ovat useammin uskonnollisia ja hengellisiä kuin miehet joten heillä on uskonnossa yliedustus. Joten en ymmärrä mitä tälläisellä kanakerholla olisi tarjota kaltaiselleni nuorelle vauhdikkaalle miehelle." Se olisi kirkkokritiikkinä idiotismia ja kertoisi siitä miten halveksun sekä naisia että uskontoa. Ja prosessissa myös levittäisin näitä asennevammojani ympäri maailman. Vuolan mielestä vastaava on ihan asiallista. Kelpaa hänestä suuriin päivälehtiin eikä ole mitään vikaa asenteessa.

On tästä sitten omakohtainenkin jatko (luvassa ragea, vaahtoamista ja räyhäämistä).

Minä olen tunnetusti ärtyisä mies. Reaktiivisesti aggressiivinen. Tiedostan että tämä on ongelma. Yritän usein jopa tehdä sille jotain, mutta sitten huomaan epäonnistuvani. Olen jopa tehnyt asiaa varten fraasin "pyytäisin anteeksi jos käsite olisi minulle tuttu - tulee toistumaan". En teeskentele että tapa korjautuisi sillä olen itseni kanssa eläessäni kerännyt dataa josta voi vetää vain yhden, varsin epämiellyttävän, induktion. Minä olen helposti ärsytettävä, reaktiivinen ja affektiivinen. Eli vihainen kusipää. ; Ja kun katsotaan minua tai muita vihaista kieltä käyttäviä ihmisiä, vihjaan että tämän takana on todennäköisesti erinäisiä traumaattisia kokemuksia, pettymyksiä, mielenterveydellisiä ongelmia. Osa niistä voi olla suoraan tai epäsuoraan uskonnosta johtuvia. Lisäksi erinäköiset akatemiaprofessorit voivat leimata ja vittuilla omaa ideologiaa toistuvasti vaikkapa maamme suurissa sanomalehdissä ilman mitään ongelmia.

Tältä taustalta voidaan kysyä sellaisia kysymyksiä kuin "onko viesti siis se, että näin kirkko kohtelee mielenterveysongelmaisia?" tai "näinkö kirkosta etääntyneiden kokemukset ohitetaan?" tai "onko kirkossa mahdollista saada apua ja tukea vain jos käyttäytyminen on ylevää, herraskaisen varakasta ja täysin mielentervettä?" tai "eikö kirkolle kelpaa vauhdikkaat nuoret miehet näkemyksineen, eikö heille olekaan tilaa kirkossa?" Nämä ja monia vastaavia voidaan kysyä. Ja huomata että näyttää siltä, että vasta kun kykenet akateemisten kumartelujen etikettiin sinua kuunnellaan kirkossa. Että ennen sitä tilanne on todellakin se, että miksi aina kun minä menen kirkkoon, siellä on tyhjää "Kysyt, että miksi tilastoista huolimatta kokemuksesi on se, että kirkoissa on tyhjää. Ehkä siellä on tyhjää koska kaikki pakenee kun menet sinne ja vastaavasti kaikki haluavat kirkkoon kun minä olen siellä. :P" Huumorinkukan kukkiessa voidaan kuitenkin kysyä että entä jos se on niin että samanaikaisesti sitä väitetään että ollaan tervetulleita. (Ei minulle tarvitse kertoa sitä että minusta ei voi ihmisenä pitää. Tiedän sen ihan kertomattakin.)

Samalla ärsyyntymiseeni on syy. Olen helvetin kyllästynyt olkiukkoihin. Esimerkiksi kun ateistit vaihtoivat "Raamattuja" pornoon, kävin paikan päällä vinoilemassa toiminnalle. En nähnyt Vuolaa tai Laajasaloa. Silti minä, vuosia siitä kun eräs vapaa-ajattelijat -niminen järjestö - järjestö joka ei edusta edes kaikkea ateismia Suomessa - vaihtoi yhden kerran yhdessä kaupungissa muutaman Raamatun, niin minä uskonnoton kirkkokriittinen agnostikonrähjä, joudun kuuntelemaan jatkuvasti analogioita siitä miten minun aatemaailmani jotenkin erityisesti tukee tätä toimintaa.

Ja ihmiset jotka ovat vuosia lukeneet blogiani ja joiden kanssa olen mielestäni tullut hyvin toimeen voivat tehdä sinne minusta kuvaukseksi että "vapaa-ajattelija". Joku voisi sanoa että tämä demonstroi että kuinka vähän he tuntevat minua. Kun älykäs ja mukava ihminen tekee tätä, se on vielä hymyn paikka. Etenkin kun korjauksen jälkeen tulee "EDIT 17.1.2011. klo 6.40. Tuon Tuomon oman kommentin myös tänne blogin puolelle: "Muuten hyvä, mutta vapaa -ajattelija en ole, enkä ateistikaan. ;)" Olen siis hyvä esimerkki huonosta yleistäjästä ja yhteenniputtajasta. Varmuudella voin kuitenkin sanoa, että Tuomo on Ajattelija. Joohan?" (Johon ei voi sanoa kuin että ajatteluudesta tiedä, mutta ollapa edes vapaa.) Mutta vastaavaa löytyy muutoinkin. Ja aina korjaaminen ei suju yhtä ripeästi. Mutta kun väärinkäsitykset ovat runsaita, niistä ei voi syntyä muuta kuin sellainen ajatus että asioita ei opita vuosien tankkaamisella lähinnä sen vuoksi että ei kiinnosta kuunnella. Tämä taas herättää turhautumisen tunteita. Ja nämä ilmenevät aggroamisena. Kun samoja asioita joutuu kerran toisensa jälkeen selittämään uudestaan ja uudestaan. Ja sitten tulee taas se uusi tyyppi joka päättää "tiedottaa" ja "valistaa" minua jostain jonka täytyy olla ihan ennennäkemätöntä minulle. (Ja arvatkaa onko se?)

Ei tässä voi sanoa oikein muuta kuin että jos toimii sellaisella keskusteluasenteella että se provosoi ja herättää tunteita, on syytä miettiä onko henkilö jollain tavalla vastuussa niistä tunteista joita hän lietsoo. Eli jos vihastuminen ei ole kaunista ja kohteliasta, niin kannattaa miettiä että onko vihastuminen jossain vaiheessa ymmärrettävää ja oikeutettavaa sellaisella tavalla, että voisi kenties kantaa vaikka vastuuta tekojensa seurauksista.

Toki pienellä toppuuttamisella jokainen tunnustaa että heistä "kaikki ateistit ei ole sellaisia". Mutta väärinkäsitys on ihan pakko silti tehdä ensin. Niin että heti jos on uskonnoton joka sanoo asiansa ääneen niin siitä täytyy ihan väkisin vetää päätelmä että tuo on niitä. Joka tarkoittaa sitä että nämä kristityt toimivat väärinkäsityksineen juuri sillä tavalla mitä Gröönroos toi esiin Vuolasta. Että pahastutaan kun "ateistit on sellaisia" ja sitten tätä sanomaa levitetään strategialla jossa ei voi muuta kuin tehdä jatkoimplikaatioita. Kuten sellaisia että "jos ateistit ovat fundamentalisteja ja sinä käyttäydyt samalla strategialla josta ateisteja moitit, niin se tarkoittaa sitä että sinä olet fundamentalisti". Ja tämän laskelman mukaan muunlaisia uskovaisia ei sitten oikeastaan olekaan. (Ja jos ansaitsemisesta puhutaan, niin te ansaitsette tämän kaiken. Ja enemmän!)

Tämä provosoi antamaan minulta viimeisen statementtini joka koskee kuviteltua ateismiani ja sen yhteyttä aikuisviihdevaihdantaan. On mahdollista että mitään muuta ette enää saa irti tästä asiasta.

"Meinasin vaihtaa Raamattuni pornoon, mutta sitten luin sieltä Hesekielin 23 luvun."