Syö, rukoile, rakasta

Katsoin "Eat pray love" -elokuvan. Se luokitellaan jonkinlaiseksi "naisten elokuvaksi". Ja katsomuskokemus olikin kieltämättä päälle kaksi tuntia (140 min) varsin toiseuttavaa katsomiskokemusta. Elokuva toki esittää humanistisia näkemyksiä tavalla joita se myy yleisinhimillisinä. Mutta se tuntui pikemminkin heijastavan tietyn hyväosaisen länsimaisen naisen näkökulmaa. Se, että jokin asia tuntuu hyvin vieraalta tarjonnee juuri parhaiten uusia ajatuksia. Hedonistinen feelgood -optimismi ylisävytti elokuvassa esiintyvää sosiaalipornoutta. Tämä ei toki sinällään haittaa, koska sellaisena elokuva tarjosi hyvän heijastuskulman, hyvin paljon omasta näkemyksestä poikkeava herättää helposti myös uusia näkökulmia asioihin.

Toki pidin elokuvan tavasta käsitellä elämää matkana. Tämä, kieltämättä kliseinen, näkökulma otettiin sitten matkustamiseen. Elokuvan otsikko kuvasi suunnilleen kaikkea mitä elokuvakin käsitteli. Kasvua haettiin siten että opittiin nauttimaan elämästä (eat), antamaan itselleen anteeksi (pray) ja hankkimaan puolison ja yhteisön (love). Toki elokuva huipentui hassuun ajatukseen jossa parisuhde on jotain joka syntyy terveen elämänasenteen lopputuloksena. Mutta silti mielestäni hienosti paikat, niiden kulttuuri ja henki saatettiin tähän perusasetelmaan. Ensin ongelmat ja päähenkilö alustetaan New Yorkissa, ja hän lähtee matkalle jossa hän sitten eheytyy. Maantieto on tässä eksistentiaalinen tila. (Ajatus jota olenkin kehitellyt tässä blogissani jonkin verran.) Kaikki paikat tietysti pitävät sisällään kaikkia elokuvan tärkeitä
1: Italia jonka ajatus ihanasta joutilaisuudesta ja hyvästä ruuasta saatiin korostamaan sitä miten ihmisen tulee myös irrota oravanpyörästä. Että pitää erottaa puurtamalla ansaittu viihdetuokio elämänonnellisesta nautiskelusta. Ja että jälkimmäiselle tulee antaa aikaa. Italian kielikin asetetaan tässä apuvälineeksi asian oppimiselle. "We call it dolce far niente, the sweetness of doing nothing." Jopa rauniot asetetaan kasvumetaforaksi "Maybe my life hasn't been so chaotic. It's just the world that is and the only real trap is getting attached to any of it. Ruin is a gift. Ruin is the road to transformation."
2: Intia jossa joogataan oli sitten rukoilun tematiikkaa.
3: Balilla Ketut -shamaani ja yhteisö opettavat rakkautta. Tässä ytimeksi syntyy balanssi. Pitää joskus upota ja joskus elää järkevästi ja yksilönä. Mutta on hyvä pysyä pitkässä jänteessä kohtuudessa.

Elokuvan paras ja heikoin anti tiivistyy ajatukseen jossa elämä on nimenomaan matka. Ja tässä matkametaforassa jokainen ihminen on opettaja. "In the end, I've come to believe in something I call "The Physics of the Quest." A force in nature governed by laws as real as the laws of gravity. The rule of Quest Physics goes something like this: If you're brave enough to leave behind everything familiar and comforting, which can be anything from your house to bitter, old resentments, and set out on a truth-seeking journey, either externally or internally, and if you are truly willing to regard everything that happens to you on that journey as a clue and if you accept everyone you meet along the way as a teacher and if you are prepared, most of all, to face and forgive some very difficult realities about yourself, then the truth will not be withheld from you."

Tämä on varmasti eksistentiaalisesti hyvä ratkaisu. Kuitenkin, kuten elokuvan maailmankuva vihjaakin, tämä johtaa myös "maksimaaliseen bullshitkertoimeen". (Jos hindujen hiljaisuusrituaalin jälkeen tulee vuodatusta siitä miten tämä on hyvää kasvojenkohotusta, voidaan huomata miten henkistä tämä hengellinen puoli on. Hyvin itsekeskeistä on myös ajatella että "minä olen Jumala". "God dwells within you...as you.") Vaikka elokuva esimerkiksi korostaa "liian ajattelun vaaroista" ja korostaa että pään sijasta pitää ajatella sydämellä, niin elokuvan pulmat eivät näytä johtuvan ainakaan kovin loogisesta ajattelusta. Päähenkilö on toki kultturelli ja hän osaa eri kieliä. Ja näistä hän saa jonkinlaisia intellektuelisia ajatuksia. Mutta tosiasiassa ajattelu vaikuttaa minun silmiini lähinnä "juonimiselta". Kun mietitään siitä kuka tykkää kenestäkin ja pitääkö ylipainosta olla huolissaan, on selvää että pulmia ei ole ainakaan liiallisesta tieteellisestä ajattelusta. Päällä ajattelu onkin lähinnä murehtimista ja sosiaalisen myllyn veivaamista ja materialistista hankinta-omistus-tekemiskulttuuria. Kun päällä ajattelu liitetään sisustukseen, tiedät että jokin on omituisesti ; "You're going to have to learn to select your thoughts the same way you select your clothes every day." Elokuva ei siksi oikein viihdytä kunnon skeptikkoa. (Etenkään sellaista kaltaistani joka ei pidä parisuhdetta terveen mielen merkkinä, että tasapainoinen ihminen hankkii parisuhteen ja parisuhde on jotain joka rakentaa tasapainoisen ihmisen.)

Suurin osa ideoista ei nimittäin ole hyviä. "Keep an open mind – but not so open that your brain falls out." Tieteeseen suhtaudutaan monin paikoin ajatuksella joka muistuttaa äärimmäisen syvästi "eat pray loven" ajatusmaailmaa. Tällöin esillä on jonkinlainen pluralismi joka kritisoi kaikkia tieteenteon metodeja maailmankuvallisina. Onkin toki herkullista ajatella että kaikille vaihtoehdoille annetaan harkintaa ja tilaa. Kuitenkin tässä ongelmana on se, että valtaosa ideoista on huonoja ja tieteenteossa on rajallinen budjetti. Esimerkiksi yliluonnollisia selityksiä ei ole niikään suoralta kädeltä ammuttu pois, vaan enemmänkin on havaittu että niitä on vaikeaa mallintaa ja liittää hedelmällisiin tutkimusohjelmiin.
1: Monen on toki vaikeaa myös tehdä eroa "tiukan naturalismin" ja "pragmatismin" välillä. Naturalismi on idea jossa (a) joko vain fysikaaliset luonnonlait ovat tosia, ja henkiset ja yliluonnolliset asiat ovat mahdottomia, eli mitään ei ole luonnollisen maailman ulkopuolella tai (b) jos onkin emme voi tietää näistä mitään. Pragmatismi taas heijastelee enemmän ideaa että ihmisen mieli on ainut mitä meillä on. Siksi mieli on jotain jolla on funktio jonka lopputuloksena syntyy kuvauksia. Todellisuus on siis enemmänkin "eräänlainen todellisuuden peilikuva". Ja jo aistinelimiemme molekyylien toiminta tekee kaikista havainnoistakin aina epäsuoria. Havaitseminen on aistinelimistön toiminnan tuottama mallintava representaatio, ei todellisuus itse. Näin ollen tiede on ennustamisen väline ja ongelmanratkaisukoneisto. Hedelmällisyys on tärkeämpää kuin ajatus siitä että miten tämä kaikki sopii Absoluuttiseen Ikuiseen ja Muuttumattomaan Todellisuuteen.
     1.1: Usein pluralisti kritisoi naturalismia silloinkin kun kyseessä on pragmatismi. Filosofisesti ero on valtava. Mutta käytännössä sillä ei ole väliä. Toiminta näyttää samalta. Naturalisti voikin korostaa että naturalismi saa näin tukea a posteriori. Metodologista naturalismia kun ei ole koskaan dogmaattisesti mandatisoitu. Päin vastoin, tieteen historia ja filosofian historia näyttää että sitä on aina moitittu kovasti. Ja esimerkiksi rationalismia kokeiltiin hyvin pitkään ja vasta empiirinen vallankumous räjäytti tieteen ja edistyksen. Jos muut metodologiat olisivat niin totuudenmukaisia, niin niiden tulisi myös olla hedelmällisiä. Kun esimerkiksi ID:läisillä on ollut miljoonien budjetteja ja omia sisäisiä tutkimusryhmiään, voimme kysyä että miksi emme ole hämmästyneitä siitä todistevuoresta ja hedelmällisten tutkimusten määrästä joita kapinallist kaappikreationistimme ovat tuottaneet. ID tuottaa tutkimuksia määrällisesti vähän. Kun se on vapautunut rajoitteista ja kahleista joita naturalismi antaa, niin miksi sen tutkimuslinja on vuosikymmenten yrittämisen jälkeen niin huonossa tilassa. Analogia toimii kaikkeen.

Kun mietitään tietoa ja sen syventämistä, on hyvä muistaa että jos esitämme kannanottoja, on tavallista että näkemykset tarkentuvat ja tarttuvat yhä pienempiin detaljeihin. Tämä tarkkuus tarkoittaa sitä että asioita mitataan suuremmasta vaihtoehtojen joukosta. Ja mitä syvemmälle mennään, sitä vaikeammin oikeaan osutaan sattumalta suoraan. On hedelmällisempää keskittyä sinne missä tuloksia saadaan todennäköisimmin. Siksi on hyvä pitää silmät auki. Mutta jos joku suoltaa joko jo muualta oppimiasi iskulauseita, tai tarjoaa jotain bullshittiä, ainut oppi jonka häneltä voi oppia on se, että kyseinen henkilö on ajatuksineen ajanhaaskausta. Tämä lisää myös elämään onnellisuutta. Suurimpia kiusaantumisen aiheita kun on juuri se, että huomaat kuluttaneesi tunnin ainutlaatuisesta elämästäsi siihen että kuuntelet hevonpaskaa ja niin joku toinen haaskaa tunnin sinun aikaasi. Aikaa jota et saa takaisin ja jonka aikana voisit oppia jotain uutta ja fasinoivaa ja järkevää jostain muualta. Kun elämme vain kerran on syytä ottaa siitä jotain irti. (Make it count.)