Eliminointiharhat ; Järkeä pienellä vasaralla pieniin päihin

"half a bee, philosophically
must, ipso facto, half not be.
but half the bee has got to be
vis a vis, its entity. d’you see?"
(unkuri, lainaa "Monty Pythoneita" "matkan filosofisessa annissa")

Ihmiset osaavat jossain asioissa yllättää. Esimerkiksi agnostismin kohdalla vain hyvin harva uskoo että agnostismi tarkoittaa sitä että uskotaan että Jumala olisi puoliksi olemassa. (Itselleni on tullut tämänlainen vastaan vain kerran, enkä ole varma oliko tämäkin trollaus.) Tällöin ymmärretään, että agnostismi on epistemologista. Että ontologisesti Jumala joko on tai ei ole. (Uskomuksistamme riippumatta.) Epävarmuus ymmärretään oleellisen tärkeäksi. (Ja osasta tämä halveksii uskonkysymystä. Että ei sitä kukaan tiedä että pitäisi vain heittää emootiot peliin ja rakentaa tästä vakaumus.) Tässä kohden moni ymmärtää että olisi vakava kategoriavirhe esittää että agnostikot uskoisivat että Jumala on puoliksi olemassa. Eli he tiedostavat että ontologian ja epistemologian välillä on jonkinlainen eroavaisuus. Ja että tämän eron tiedostaminen ei ole kovin vaikeaa. Joten sen ohittaminen kertoo että jutut ei ole hirveän fiksuja.

Usein kuitenkin ontologia ja epistemologia sotkeutuvat toisiinsa. Ja sotkuja tekevät aivan tavalliset järkevät ihmiset. Ja tällöin syntyy omituisuuksia jotka ovat arkijärjelle vieraita. Mutta joissa tämä on lähinnä ongelma arkijärjelle. Loppu on varattu tälle omituisuudelle.

Hämmentävää ; Eliminointi ja epistemologia.

Jos otetaan vaikkapa Monty Hallin ongelma. Siinä aluksi on kolme ovea, joista yhden takana on hieno palkintoauto ja kahden takana on vuohi. (En kyllä ymmärrä miksi vuohi ei olisi haluttava bääpalkinto. Mutta tässä ajatuskokeessa juuri näin on.) Ensin valitset oven sokkona. Ja tämän jälkeen sinulle avataan yksi ovi. Sinulle ei tässä vaiheessa avata  mitä tahansa ovea, vaan sellainen jonka takana on vuohi. (Koska pelissä on kaksi vuohta, on sellainen ovi aina olemassa.) Tämän jälkeen sinulta kysytään haluatko vaihtaa ovea. Tämänlaisissa tilanteissa vaihtaminen on kannattavaa. Sillä oven avaaminen muuttaa sitä mitä tiedämme maailmasta. Toki valitsemasi oven takana todellisuus pysyy muuttumattomana sellaisena kuin aina ennenkin.

Siksi jos pysyt valitsemassasi ovessa, on 1/3 mahdollisuus että sen takana on auto. Mutta jos vaihdat ovea, niin sen takana 1/2 mahdollisuus autoon. Eli vaihtamalla todennäköisyydet voittaa kasvavat. Tämä on jotain joka on arkijärjellä yllättävän vaikea ymmärtää. Moni ajattelee vain että valinnan jälkeen on kaksi ovea, joten se on joka tapauksessa fifti-fifti. Kun ovi on aluksi valittu sattumalta kuitenkin. (Ja lisäksi jos vaihtaa ja sen takana on palkinto, niin se ärsyttää todella paljon. Tämä tunne on minullakin miltei vahvempi kuin tilastomatemaattinen etu jonka tiedän olemassaolevaksi.)

Mutta vielä vaikeammaksi asia menee jos tilanne muutetaan. Monty Hallin ongelmasta on tehty sovellusversio, ns kolmen vangin ongelma ("Three Prisoners Problem"). Ja vaikka osaakin ovien avaamisen ja vuoheilun tuloksen, on hyvin vaikeaa osata vain soveltaa tässä oppimaansa. ; Teen tästä oman kuvailevan ja version.

Jos esitetään tarina jossa sinä olet kahden kaverisi kanssa liikekannalla Kaardemumman yössä. Mutta kaikki kansa ei olekaan pötköllään ja paha vaatturi kaappaa teidät. Teidät vangitaan ja teille kerrotaan että Paha vaatturi syyllisistä pienin erin tekee berberin. Ja että tähän toimeen vaaditaan vain kaksi vankia. Että joku pääsee vapaaksi. Kaikkien kolmen annetaan viettää yö kopissa hiljaa hiljaa hiipien. He eivät saa tietää mitään itsestään. Mutta sen sijaan he voivat vanginvartijalta kysyä tietoa muista vangituista. Vanginvartija ei tietenkään suoraan voi kertoa kuka vapautuu. Sen sijaan hän voi kertoa suoraan toisen teloitettavista.

Ja jos olet seurannut Monty Hallin ongelmaa loppuun asti, tajuat että tässä pelissä ei voi vaihtaa ovea. Kysymys onkin siitä, että "haluatko tietää"? Ontologisesti ajatellen ihminen helposti ajattelee että tieto on hyvä. ; Lisäksi jos vartija tulee vain ja sanoo samalla informoimisperiaatteella, että "Kuules, en kerro sinulle omasta kohtalostasi, mutta tuo kaverisi Jesper teloitetaan huomenna" olemme peräti iloisia - tai siis emme iloisia koska Jesper on meille kaikille rakas, mutta helpottuneita - tästä tiedosta koska koemme että 1/3 hengissäselviämismahdollisuutemme muuttuisi 1/2. Eli tieto lisäisi hengissäselviämismahdollisuuksiamme suuresti. Yhtä paljon kuin oven vaihtaminen helpottaa alkuperäisessä Monty hallin vuohiongelmassa. Mutta ei. Tilanne ei ole näin ruusuinen.

Kuitenkin tosiasiassa tieto ei muuta ontologista tasoa. Oma selviytyminen on yhtä todennäköistä kuin ennen tietoakin. Mutta sen sijaan tiedät että teloituksesta selviävä kaverisi mahdollisuudet selvitä ovat epistemologisesti katsoen kannaltasi paremmat sen jälkeen kun olet saanut tiedon kuin ennen sitä. ; Tämä tarkoittaa sitä että vankina et saa mitään lisätietoa omasta kohtalostasi (juuri siksi että tuomittiin sinut tai ei, niin tarjolla on joku joka et ole sinä ja joka tuomitaan.) Sen sijaan tieto luo turvallisuutta sille toiselle joka jää henkiin. Joten tämän mahdollisuudet selvitä ovat tietojesi mukaan paremmat kuin omasi. Tämän ajatuksen kanssa ei ole miellyttävää valvoa, kun tietää että seuraavana päivänä "se on jompi kumpi, joko minä tai tuo toinen. (Tuo toinen jonka hengissäselviämisprosentti on parempi kuin minun.) Tietäen, että aamulla se paha vaatturi hakkaa pienellä vasaralla pieniä reikiä pieniin päihin. Vaikka tosiasiassa jokaisen kohtalo on päätetty eikä se muutu prosessissa, niin todennäköisyydet sille mitä tapahtuu muuttuvat oleellisesti. "Tieto on ennuste".

Takaisin teologiaan.

Tämä päivä -blogissa oli kannanotto fine-tuningiin ja luomiseen liittyen. Antrooppinen periaate onkin usein esitetty teologisena argumenttina Jumalan olemassaolon puolesta. Etenkin erilaiset deismin muodot ovat olleet siitä vakuuttuneita. Sen ideana on se, että maailmankaikkeus on sellainen että ihmiset tulevat siinä hyvin toimeen. Näin universumin ajatellaan olevan Luotu. Tämä Päivä -blogin argumentti on mielenkiintoinen. Hän näkee että tosiasiassa hienosäätöargumentti on luomistodistusta vastaan. Perustana on se, että "kaikkivoipa jumala ei tarvitse hienosäädettyä maailmankaikkeutta." ... "kaikkivoipa luoja voisi luoda millaisen tahansa maailmankaikkeuden ja mahdollistaa siellä millaisen tahansa elämän selviämisen. Kaikkivoivan olennon ei tarvitsisi hienosäätää maailmankaikkeutta kenellekään, sillä kaikkivoipuus mahdollistaa maailmankaikkeuden jossa elämä ei ole mahdollista, mutta elämä olisi olemassa siitäkin huolimatta." Esityksessä kiinnostavaa on se, että usein ihmiset ikään kuin intuitiivisesti näkevät yhteyden hienosäädön ja teismin välille. Näin ei kuitenkaan ole.

En kuitenkaan ole kovin vakuuttunut esitetystä argumentista. Sillä jos asiaa tarkastellaan "kaikkivaltias" -käsitteen kautta, voitaisiin samaa prosessia tehdä muutoinkin. Voitaisiin vaikka ottaa "Aukkojen jumala" -henkinen argumentti. Siinä korostetaan juuri sitä koska luonto on niin elämää vastaan, niin sen täytyy olla ihme. Että luonto ei voi selittää asian ilmestymistä joten sen täytyy olla yliluonnollisen tai muuten vain älykkään valmistama. Näin esimerkiksi elämän synnyn epätodennäköisyys on monista suoraan todiste Jumalan olemassaolosta. Jos tämän argumentin kohdalla esittää että "Kaikkivaltiaan ei tarvitse tehdä ihmeitä vaan hän voisi luoda hienosäädetyn universumin" niin sanotaan totuus. Mutta joka paljastaa että miten oikein minkäänlainen Jumala ei kelpaisi.

Hienosäätö perustuu siihen että luonnonlait tekevät jotain todennäköisesti. Ja aukkojen Jumala -selitysaukkoon Jumalaa sovittavat taas siihen että se tapahtuu epätodennäköisesti. Siis "tavallaan Aukkojen Jumala -argumenttia vaatiessaan" "Tämän päivän" blogisti huomaa sen mitä Jumalan ystävä huomaa silloin kun hienosäätöargumentit kaatuvat, niin uskovainen pitää tätä todisteena Jumalasta, luonnolait ylittävästä väliintulosta. Ja sitten jos kaikki Aukkojen Jumala -argumentit kaatuvat niin sitä parempi hienosäädölle.
1: Täysin vaihtoehtoisia hienosäätöargumentti ja aukkojen Jumala eivät ole. Koska universumin synty on mysteeri ja erilaisilla universumeilla spekuloidaan, nämä ajatukset lyövät kättä universumin syntypisteessä. Tällä detaljilla ei kuitenkaan ole väliä jatkoargumentin kannalta

Ja tämän jälkeen tapahtuu kaikkea oleellista. Kun tästä lähtee kelaamaan asiaa taaksepäin, voikin huomata miten jumalaselitykset muodostavat erikoisen kokonaiskuvan. Se tulee suoraan vastaan siinä mitä havainnoin Intelligent Design -kirjallisuudessa aiemmin Meyerin tuotannossa. Ne muodostavat jännittävän kokonaisuuden, jossa eri luomistodisteet syövät toisiaan. Lopputulos muodostaakin Jumalatodistuksen sijaan argumenttiverkoston, jossa oli mikä tahansa tilanne ja tosiasiakombinaatio, niin siihen sovitetaan jonkinlainen Luoja. Eli luomistodistamisen sijaan oltiin luotu saivartelumylly jossa oli jo päätetty että maailma on Luotu ja sitten vain yritetään kertoa miten tämä oli tapahtunut. Näin tekee jokainen joka selittää vaikkapa siitä että "Jumala ei ole ristiriidassa kvanttifysiikan kanssa". ~ Tämänlaiset presuppositionistiset logiikat nojaavat "mahdollisuuteen". Ja niissä on usein takana varsin keinotekoista todennäköisyyspeliä. Kuten vaikkapa sillä tavalla miten Swinburne hoiti asioita Bayesin kaavalla.

Mutta jos lähdetään voi ollasta ja palataan siihen ajatteluun mitä epistemologiassa tulee vastaan. Voimme ottaa esille toisenlaisen näkökulman. Voimme ajatella että teismi ja ateismi ovat tutkimusohjelmia joilla selitetään ihmisen olemassaoloa. Mitä voisimme päätellä siitä että todellisuus olisi hienosäädetty? Eli maailma olisi luonnonlaeiltaan juuri sellainen että elämä olisi mahdollista.
1: Teismin kannalta tämä ei ole välttämätöntä. Kuten on tullut demonstroiduksi.
2: Ateismin kannalta tämä on välttämätöntä. Jos elämä on luonnonlakeja vastaan, se ei voi syntyä luonnollisesti. Toisin sanoen ateismi vaatii sitä että universumi on (vähintään alkunsa jälkeen) sellainen että se voi tuottaa elämää. Jos universumi ei ole tämänlainen, ateismi falsifioituu.

Jos nyt oletamme, kuten monet uskovaiset teistit tekevätkin, että universumi on hienosäätynyt. Niin mitä tämä tieto kertoo Jumalasta? Se ei kerro tästä mitään. Jumalan todennäköisyys on tämän tiedon jälkeen sama kuin ennen tätä tietoa. Se ei kumoudu, eli se on mahdollinen. Ateismin kannalta oma tutkimusohjelma saa vahvistusta, eli se onkin todennäköisempi kuin ennen. Tämä voi vaikuttaa epäintuitiiviselta, sillä helposti ihminen ajattelee "eteenpäin". Että Jumalan idea sopii havaintoihin. (Eli hienosäätö olisi jumalatodistus.) Mutta tutkimusohjelmassa jossa on mukana teoriassa falsifioituvissa olevia teorioita, tulee tutkimusohjelmien hedelmällisyyttä mitatan "taaksepäin". Ja näin ateismi vahvistuu hienosäädöstä kun teismi taas ei hetkahdakaan. Epäintuitiivisuus johtuu samantapaisista elementeistä kuin esittelemässäni kolmen vangin ongelmassa.