Minut haastettiin mukaan ns. positiivisuushaasteeseen. (3kpl päivässä 5 päivän ajan.) Tämä ehdottomasti universumin tärkein nettimeemi ansaitsee luonnollisesti myös jokapäiväisen raportoinnin blogiini. Sillä päätin, tapojeni mukaan, panostaa siihen tarpeettoman suurella intensiteetillä. Siitä huolimatta että haaste on minulle täysin luonteenvastainen. Tai oikeastaan juuri siksi. Ja näin blogaan haasteeseen liittyen joka päivä editoidun version.
Onnellisuushaaste RAAH! OPTIMISMIA! niin kuin tämä sopisi yhtään persoonaani tai elämänasenteeseeni yhtään. (Johan tässä menee mainekin!) Täysin on epämukavuusalueellani tälläiset haasteet. On paradoksaalista vääntää mitään iloista tästä kyllä näillä lähtökohdilla ja eväillä. Pitänee kuitenkin yrittää jotain juuri sen vuoksi että tuska ja onni ovat toisiinsa nuoralla kietoutuneita; Nietzschen mukaan ainakin, ja miksipä emme luottaisi häneen. Hänellähän oli ilmeisesti kuppa ja kaikkea.
1. Ulkona paistaa aurinko. No eikä paista. Siellä tuulee ja sataa. Ulkoilma tarjoaa minulle hienon mahdollisuuden kasvattaa luonnettani attribuuteillaan jotka ovat (a) vetisyys (b) tuulisuus (c) viileys. Kiitos tästä mahdollisuudesta! Mutta tätä ei kai lasketa. Sillä tämä oli ironiaa ja haasteessa piti olla positiivisuutta. Kenties "Me Naiset" kelpuuttaisi kun siellä tiemmä kylvetään lausuntoja kuten "syöpä oli ihana mahdollisuus". He laskisivat, mutta koska halpa sarkasmikaan ei kelpaa, minun on yritettävä uudestaan.
1. Olen ollut päivätolkulla päänsäryssä, kun olen hautonut kostoa (ihmiselle joka ajoi pienen sisareni päälle autolla ja poistui onnettomuuspaikalta) josta seuraa jännitteitä esim hartioihin jotka johtavat päänsärkyyn. Tänään päänsärkyä ei ollut. Vakavamielisen koston hautomisen sijaan olen rennosti päättänyt omistaa elämäni kostofantasioinneille, mahdollisimman väkivaltaisille sellaisille. Tämänlaisesta itsetoteutuksesta tulee rento ja hyvä fiilis. Hymyilen. Olen siis positiivinen siitä että jokin asia on normaalisti. Kyllä tämä lasketaan! Minä melkein laskisin tämän kahdeksi, mutta väkivalta ei ole kovin terve tie olla onnellinen. Paitsi iloisissa puuystävissä.
2. Nykytila elämässä on melko vaivatonta. Siinä mielessä että arjessa tietää että ei esimerkiksi yllättäen iske Mossad. Yhteiskuntamme on kaikesta murinastani huolimatta varsin hyvä ja tätä kuvaa vahvasti attribuutti (a) mossadittomuus. Positiivisuutta negatiivisten attrivuuttien kautta. Positiviisuutta puutteesta. Kyllä tämä lasketaan! Monta muutakin positiivista asiaa saisi samalla kaavalla.
3. Lisäksi mieleen tulee monia teepusseista lainattuja optimismeja jotka ovat tosia, mutta niiden ilmituominen tuntuu hirvittävän lattealta. Onni on lämmin kahvikuppi, onni on palanut terva. Tähän arkisten ilojen joukkoon kuuluu onnellisuus siitä että minulla on eilen parturissa lyhyeksi leikattu tukka joka ei enää heilu silmillä niin että näkee väistää vastaantulevia autoja. Osa toki haluaa nähdä kun kuolee mutta suurin osa tiettävästi laittaa silmät kiinni ennen impaktia. Silmäluomiani ei ole parturoitu joten minulla on yhä halutessani mahdollisuus olla näkemättä vastaantulevia autoja. Ennen leikkuuta tätä vaihtoehtoa ei ollut, joten parturi muutti potentiaalia. Tämä muistuttaa että ei aina pitäisi tuijottaa vain aktuaalisuutta. Tämä varmasti lasketaan kahdeksi optimismiksi ; Että (a) hiuksettomuus (b) silmäluomellisuus. Koska olen näin ylittänyt vaaditun positiivisuuskiintiön (3 kpl) voin lopettaa tämänlaisen positiivisuudessa rypemisen tältä päivältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti