"Tämä positiviisuushaasteen kohdat julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu."
1. On oikeastaan hyvin helpottavaa, että tämä on viimeinen päivä tätä haastetta. Sillä se on tietysti tarkoitettu siihen mihin toimivat facebookkampanjat ylipäätään on tarkoitettu. (a) Eli se on väylä narsistiseen itsemainostukseen, jossa korostetaan miten hyvin itsellä menee. (b) Ja filosofisesti tämän tietysti pitäisi kannustaa ihmisiä ajattelemaan hyviä asioita arjessaan ja elämässään, kenties haasteen ulkopuolellekin. Vaikka olenkin onnistunut kieltämättä onnistunut täyttämään (a) -kriteerin ja mutiloimaan tästäkin ironis-sarkastisen luonnettani ja omintakeista nerokkuuttani ylikorostavan teksinsuollon, niin (b) pienistä asioista iloitsemisen sijaan tuntuu korostuvan se, miten pienistä asioista ilot on otettava jos ollenkaan on mahdollisia. Lisäksi tämä haaste on ollut päivä päivältä haasteellisempi. Toki olen etsinyt monista asioista ja tätä kautta kenties oppinut jotain onnellisuudesta. Ainakin siitä mistä sitä ei kannata etsiä. Ja ennen kaikkea millä asenteella.
1. Tämä oli harvinaisen tapahtumarikahdukseton päivä. En ole tehnyt mitään mainittavaa, eikä minulle tapahtunut mitään. Jotkut puhuisivat turvallisuudesta.
2. Viikonloput ovat mainiota aikaa nukkumiselle. Kun päivän suurin aikatauluttamista koskeva dilemma ja kriisi on se, että aamulla herää ja miettii että pitäisikö nousta kuselle vai jatkaa nukkumista, niin tietää että ongelmat ovat sopivissa mittasuhteissa. Kun ärsytyskäyrä johtuu pikkuasioista, se on vähän kuin juhlan paikka.
3. Tänään oli minun vuoroni tehdä ruokaa. Tein ruokaa. Paula söi vain osan, vaikka ruoka oli hyvää. Varastin ylijäämät, ihan sikana. Ruuan varastamisesta tulee aina hyvä mieli. En syö paljon, enkä nälkääni vienyt.
Tämä teksti on itsenäinen jatko-osa. Jos pidit tästä, pidät luultavasti myös kirjailijan aikaisemmista jutuista jotka ovat ihan samanlaisia. Ei mitään uutta luvassa osissa yksi, kaksi, kolme ja neljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti