Miksi olemme tulleet?

"Arrow" -sarjan 2 kauden 14 jaksossa Sara Lance ja Oliver Queen ovat valtaamassa vihollisalusta Slade Wilsonin kanssa. Koska tehtävä on vaarallinen, he keskustelevat siitä mitä mainita heidän tuntemilleen ihmisille. Oliver Queen piti tärkeänä että Sara kertoisi miten hän oli muuttunut vastuulliseksi ja aikuiseksi ihmiseksi. Sara taas halusi että Oliver valehtelisi Saran kuolleen jo aikaisemmin, koska hän ei halunnut että omaiset tietäisivät miten hän on muuttunut. Muutoshistoria on tässä vaiheessa molemmilla hyvin samantapainen. Molemmissa toiveissa on kuitenkin järkeä.

Jossain määrin asenteet ovat myös sukupuolisidonnaisia. Kulttuurissamme neoteeniset piirteet hyväksytään naisellisiksi ominaisuuksiksi. Tämä asenne voidaan nähdä naisten halveksinnaksi ja miesten itsetoteutuksen rajoittamiseksi. Ja joksikin joka lisää miehen elämään karnevalistisia piirteitä, kun "lapsenomainen vastuuttomuus" hyväksytään vain tietyissä hyvin määrätyissä tilanteissa. Jotka sitten toteutuvat vaikkapa juhannuksena. Tai vappuna. ; Tämänlaiset piirteet muistuttavat siitä miten Sartren vapauden ja vastuun sidos ei ole absoluuttinen. Joissain tilanteissa vastuu on sosiaalinen kysymys ja tällöin se selvästi rajoittaa jopa sitä mitä saadaan haluta.

Asiaa voidaan lähestyä kuitenkin myös siten että vaikka naisilla sallitaan neoteniaa eri tavalla kuin miehillä, niin heilläkin on esillä täsmälleen samantyylisiä ongelmia. (Kysymys on siis aste-erosta eikä dikotomisesta erosta.) Tästä hyvän esimerkin saa katsomalla äärimmäisen neoteenista naisten kansoittamaa alakulttuuria. "Underground Model" kertoo miten prinsessatyylinen pukeutuminen onkin jotain jota ei oikein saa toteuttaa elämässään. Kun aikuinen pukeutuu neoteenisesti hän kohtaa vastalauseita. "Minä, kuten varmaan moni muukin jonkin sortin alakultuurin edustaja kuulee usein lauseet: "kasvaisit nyt aikuiseksi" "etkö ole jo liian vanha tuohon?" "nuohan on lasten/nuorten vaatteita" tai "yrittäisit käytäytyä kuin ikäisesi" Itse olen kuullut että aikuiset eivät pukeudu röyhelömekkoihin, katsele piirrettyjä, lue sarjakuvia, valvo myöhään, nuku pitkään, käy rokkifestareilla, juhli Halloweeniä, katsele kuhuleffoja, maalaa seiniin lepakoita, leiki pukuleikkejä eivätkä osta leluja." Ja paradoksaalista kyllä tätä ei saa tehdä edes lapsena. "Lapsen jotakin halutessa sanotaan, että sitten kun olet aikuinen saat ostaa tai tehdä mitä haluat. Niin sanottiin minullekin. Odotin ja odotin vain huomatakseni, että aikuisena olemisessa onkin enemän "sääntöjä" kuin koskaan olisin voinut kuvitella. Ensin olen liian nuori päättämään omasta tyylistäni, yhtäkkiä olenkin siihen liian vanha."

Pukeutumisasiassa vastapainoksi voidaan sanoa sekin että vaikka oma talvella käyttämäni Davy Crockett -hattu on ns. äärimmäisen neoteeninen, se saa lähinnä hyvää palautetta. Ja melko paljon. Tässä mielessä voikin olla niin että naisten pukeutuminen on jopa tarkemmin säädeltyä kuin miesten. Tämä voi olla yllättävää, sillä yleensä naisten annetaan pukeutua sekä mekkoon että housuihin, kun taas miehillä mekko on "ns. normaalin hyväksyttävän pukeutumisen ulkopuolella". Naisilla tyyli näyttää olevan yksi vahvimmista tavoista lokeroida ja luokitella ja osoittaa soveliaisuutensa. (Ja tässä miehet eivät näytä tekevän naisten pukeutumisesta yhtä pahasti kuin naiset toisilleen. Paitsi tietysti ne ääliöt jotka kuulemma huutelevat autoista ja ulvovat ja pyytävät törkymöykkymäisesti seksiä. Vaikka voisin väittää että tämä on aika surkea ja tehoton strategia.) Naisten ulkonäkö (sis. pukeutumisen ja kehon) on hallinnan kohde. Miehillä rajoitteet koskevat enemmän käyttäytymistä.