 |
| Kiurun kuvavalinta on hyvä. Uusateistit käyttävät tätä paljon. Tämän muunnelma on päässyt "mitä uusateismi tarkoittaa?" -teoksen kanteen asti. Mitä seuraavaksi? Tunnukseksi kuva leimuavista kirjarovioiosta? Bussimainos johon laitettu sitaatti Dennis Diderotin viimeisestä papista? Roskis on melko vahva symboli. Itseäni tämänlainen sylettää. |
1: Vaikka kastetta toki kritisoidaankin "Enqvistin tapaan" myös sitä kautta että ns. kansankirkko validoi valtaansa jäsenluvullaan. Ja lapsikaste taas on siitä puolueellinen että kirkosta eroamisesta tulee aktio ja passiiviset jäävät jäseniksi ja arvovalta olisi aivan eri kokoluokissa jos asiat hoidettaisiin toisin. Kirkon näkyvyys, valta ja rituaalioikeudet olisivat aivan eri mittaluokassa jos kirkkoon pitäisi liittyä täysi-ikäisenä. Tai jos siinä olisi vuosimaksut jotka maksettaisiin laskulla eikä kirkollisverona. Mutta kasteen kohdalla tässä Kiurunkin kulmassa on jotain perääkin.
Sitten toisaalta Kiuru kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti ; Opimme esimerkiksi että "Jumalattomasta elämästä viehätyin siksi, että ateismi lupasi hävittää uskonnon kokonaan maan päältä. Kyse ei siis ole mistään pienestä jumalankieltäjien kerhosta, vaan ateismi pyrkii aktiivisesti muuttamaan maailmaa. Filosofien pohdinnat maailmasta eivät minulle riittäneet, vaan janosin täydellisesti muutosta. Maailma on vapautettava jumalista ja uskonnoista, noista ihmisen suurimmista vihollisista ja sortajista!" Ajatus on hyvin omituinen. Sillä tietääkseni tämänlainen asenne kuvaa jotain Freudinaikaista ateismia. Hänhän uskoi että valistus voittaa. Nykyään edes "vanhat ateistit" eivät kuvittele tämänlaisia kulttuurivallankumouksia. Nykyhengen löytää vaikka pahamaineisten vapaa-ajattelijoiden uusimmasta "uskonnoton" -lehdestä. Siellä henkenä ei ole uskoa että uskonto kumottaisiin ja että ateismista tulisi jotenkin ainut oppi.
Ja on vaikeaa nähdä mistä Kiuru on repinyt ajatuksen jossa "Koin nuorena pakkokristillisyyteni pahana asiana, sillä se leimasi minua, piti minua ihan väärään leiriin kuuluvana. Koskaan minua ei kiinnostanut tutustua kristinuskon opilliseen puoleen. Kirkossa kävin vain ne pakolliset: laulamassa suvivirren ja enkeli taivaan. Rippikouluun vanhempani eivät minua onneksi pakottaneet. Näkivät varmasti jo päältä, millainen punainen vaate tuo ristin aate minulle oli." Sillä ateistejen uskontotietoisuus on melko varmasti parempi kuin uskovaisten keskimäärin. (Ja esimerkiksi minullakin on sinänsä hyvin tavallinen uskontokriitikon asenne, että näitä erilaisia jumalatodistuksia on ruodittu suuntaan jos toiseenkin. Itse asiassa ateisteissa hieman huvittaakin se, että he kritiikkinä saattavat tehdä kuten Ez "Tämä päivä" -blogissa. Eli ateisti-tietotekninen blogi yht'äkkiä ruotii jotain jumalatodistusta josta riviuskovainen ei ole kuullutkaan.) Ja monesti rippikoulu on trauma nimenomaan sen takia että vaikka tässä vaiheessa tieto kannasta on ollut selvä, niin rippikouluun on maaniteltu ja jopa lahjottu. Samoin uskonnonopetuksen järjestymisen kohdalla kohdataan "juttuja". Suuttuminen on tälläisessä tilanteessa enemmän kuin ymmärrettävää. Ja kritiikkikin on laajempaa kuin "en uhraa jumalalle". (Kiurulle saattaa tulla yllätyksenä esimerkiksi se, että jos kirkosta erotaan homoliittomielipiteiden vuoksi, niin kyseessä on pääasiassa eettinen eroaminen.)
Mutta miksi?
On mielenkiintoista miettiä miksi Kiurun teksti on tehty. On hyvin selvää että se ei edusta tavallista uusateistia, vanhaa ateistia tai oikein mitään ateismia. Näyttää siltä että siinä on joitain elementtejä jotka ovat jotain jota tavataan vapaa-ajattelijoiden ja vanhan ateismin änkyräsiivessä. Ja toisia jotka ovat tyypillisiä nimenomaan uusateistejen keskuudessa. Se on siis sekaopillinen kyhäelmä.
Jos asiaa lähestyttäisiin kommenteissa esiintyvän Kiurun kirjoitusta puolustavan kannanoton kautta voidaan huomata, että "Tuossa Hannu Kiurun kirjoituksessa on useita kohtia joihin olen toistuvasti törmännyt uskonnottomien nettikirjoituksissa" syntyy mekaniikaksi. Jota voi sitten matkia. Syntyisi teksti jossa "Jeesus pelastaa, haluan tuomita homoja, kaikki ateistit ovat ääliöitä ja evoluutio on kakkaa. Uskonnottomat eivät kykene hyvään, heillä ei ole moraalia ja he turmelevat yhteiskunnan. Ateistien lapset pitäisi pakkokastaa. Vakaumuksellinen opetus pitäisi saada takaisin kouluihin. Naispapit pois. Evoluutioon uskovien naturalisti-ateistejen pitäisi olla hiljaa, sillä vaikka he evoon uskovatkin niin jos he kertovat jollekin lapselle joka uskoo ..." Tämänlaista listaamista on helppo tuottaa pitkiä pätkiä. Ne koostuvat materiaalista jota kristityt ihmiset heittävät internetissä. Ja näitä ei edes tarvitse etsiä. He tulevat käännyttämään-trollaamaan uskonnottomien ryhmiin ja heidän proaktiivisesti. Ja tässä muodossa ymmärtäisin tekstin kontekstin. Se olisi sellaista ivailua joka ei oikeasti kohdistu aiheeseen vaan stereotypiaan. Sellaiselle tulee olla tilaa ja se on varmasti jossain määrin katharttistakin.
Mutta mitä sanoo Hannu Kiuru kommenteissaan? "Minulle taas oli yllätys, että luulit tuota juttua irvailuksi. Pikemminkin se oli jonkinasteinen yritys loikata uskosta osattoman nahkoihin. Tajunnanvirtani näyttää napanneen mukaansa joukon alan kliseitä. Etkö sinä osaa, tahdo tai uskalla kyseenalaistaa omaa rooliasi?" Siis oikeasti. Whiskey Tango Foxtrot.
Tämä palauttaa koko asian suoraan (kulkematta lähtöruudun kautta) siihen mitä aikaisemmin kirjoitin uusateismin sisällöstä ja sosiologiasta. Siinä korostui se, että ateismin sisältö on huonosti ymmärretty. Ja selitys tähän oli melko viaton. Kristitty ateismikriitikko lähestyi uusateismin oppeja kysymällä uusateisteilta ja yllättyi kuinka tulokset eivät vastanneet sitä mitä hän oli odottanut kokemuksiensa kautta esimerkiksi Richard Dawkinsin kanssa. Hannu Kiuru siis itse asiassa tuossa lauseessa de facto tunnustaa lähinnä sen, että hän ei ymmärrä kritiikin kohdetta. Hän yrittää asettua kliseisiin ja asenteisiin ja lopputuloksena on mutuilu joka lähinnä paljastaa hänen omat ennakkoluulonsa.
1: Ateisteissa on hyvä vertailukohta tälle lähestymistavalle. Se on niissä ateisteissa jotka eivät erota kreationismia ja fundamentalismia muista kristinuskon muodoista. Joista on ällistyttävää jos teologi kannattaa evoluutiota. Tämänlaiseen madon kognitiolla varustavaan strategiaan sitten sortuu koulutettu ammattirovasti joka ei peräti toimi missään sisäsiittoisessa peräkylässä, vaan keskellä Helsinkiä.
Onkin vaikeaa nähdä miten kukaan ateisti kirjoittaisi tuollaista tekstiä. Se vastaa kuitenkin hyvin uskovaisten kokemusta ateisteista. Tämä on tietyllä tavalla masentava huomio. (Toki agnostikkona en ole ateisti. Mutta tosiasiassa valtaosa ei tee eroa. Minua identifioidaan julkisesti esimerkiksi "vapaa-ajattelijaksi". Ja minut siis tuomitaan ja tulkitaan tämän määritteen kautta. Se käy inaisen väsyttäväksi sen jälkeen kun asian eteen on kuitenkin tehnyt ahkerasti yli 10 000 tuntia töitä. Joista valtaosa on sitä filosofista roskaa jota Kiuru kiisti aihepiiriin liittyvän.)
Keskustelullisesti Kiurun teksti on ikävä.
Kun Hannu Kiuru kommentoi "Mitä enemmän Jeesusta vastustavia kommentoijia tänne ilmestyy, sitä varmemmin tulee todistetuksi bloggaukseni viimeisen kappaleen idea siitä, että uskon asiat eivät jätä ketään rauhaan." hän kaivaa omaa kuoppaansa. Sillä samalla logiikalla uusateistit voisivat sanoa että jos heidän pornonvaihtokampanjansa vihastuttaa uskovaisia niin sitä varmemmin se raapii tunteita siitä että "Raamatussa" olisi todella jotain tyhmää. Että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Ja tätä kautta jos Hannu Kiuru provosoituu roskiksesta ja uusateistien nettimeuhkaamisesta, niin kaiken järjen mukaan hän todistaa joka kerran kommentoidessaan että uusateisteilla on niin järkeviä pointteja että niihin on pakko reagoida. Tosiasiassa ihmiset reagoivat sosiaaliseen epäreiluuteen, ilkeyteen ja vittupäisyyteen. Provosoivat ihmiset provosoivat. Eikä provosointi tarkoita samaa kuin oikeassaoleminen. (Toki tämä Kiurun lausumakin voidaan kääntää uskontokriittiseen diskurssiin. Olenkin itse asiassa tehnyt niin.)
Kiurun strategia näyttääkin siltä että ihmetellään miksi ihmiset ovat kirkkoa vastaan, kun ensin heistä tehdään pilkkaavia olkiukkoja. Jos kristittyjä esittää taikauskoisina kreationisteina ja sitoo sen "netin keskustelijoihin" ja Kent Hovindin ja Pirkko Jalovaaran kaltaisiin näkyviin uskonjohtajiin, niin he loukkaantuvat. (Ja miksi eivät loukkaantuisi. Näin syvä olkiukko on itsessään jo loukkaus. Jossa mutiloidaan ihmisen identiteetin ydinattribuuttia. Jos ihminen ei tämänlaisesta loukkaannu, niin hänen tunnerekisterinsä on hyvin omalaatuinen, ja voidaan kysyä jopa että onko hän ihminen ollenkaan.) Ateismin kohdalla suuttuminen vaan sitten tarkoittaa että "ollaan niin oikeassa".
Toki Kiurulla on tähän valmiiksirakennettu kaksoisstandardi. "Se on jämpti niin, että kun suusi julkisesti avaat tai tekstiä kirjoitat, niin sinusta tulee väistämättä MAALITAULU!!! Minut on palautteissa monta kertaa teilattu, mutta vielä puuttuu hengen lähdöllä uhkailu. Well, se olisikin sitten jo poliisiasia." Ei tähän voi muuta sanoa kuin että söpöä. Jos uusateisti kirjoittaa äksyjä vastineita - jotka ovat samanlaista asiatonta henkeä kuin Kiurun tämänkertainen keikauskin - niin kyseessä on hyvän kristityn vaino. Ei tässä voi sanoa Kiurulle muuta kuin että voi vainotun kyynel.
Sillä netin keskusteluissa tappouhkaus on kristillinen standardi. Niin ulkomailla kuin kotimaassakin. (TJT:n metalliputki on saavuttanut legendan aseman kreationistikriitikoiden piireissä. TJT muistaa toki täsmentää että kyseessä ei ole rautaputki vaan metalliputki, ja että evopellet eivät osaa kun näin sekoilevat. Internet on vakava paikka.)
1: Olen itsekin saanut kotiinkannetun nimettömän tappouhkauksen vain sen vuoksi että minulla oli "väärä mielipide evoluutiosta". Ja tosiasia on että vaikka tämä on poliisiasia, niin nimettömien lappujen kuljettelijoita on hyvin vaikeaa etsiä. Ja siksi tekijää on vaikeaa saada kiinni. Ja tuntemattomaksi jääneen anonyymin uhkaajan pelottavuus on suurempi kuin oikein minkäänlaisen tiedetyn uhan. Sitä vaan miettii että polttaako joku kodin sillä aikaa kun on poissa. (Ja jos jää niin itsen kun on paikalla.) Siinä oppii hyvin nopeasti että on syytä aloittaa kamppailutaitojen harjoittelu. (Jotain hyviäkin seurauksia.) Olin kuitenkin kaiken kaikkiaan tämän vuoksi kaksi vuotta täysin pimennossa. (Ja sen jälkeenkin oli paskahalvauskatastrofeja. Yksi varsin näyttäväkin.)
Kiuru on toki harjoittanut aiemmin ajattelua jossa jos hänen tekstinsä ärsyttävät niin sitten ei vain altistu niille. Mutta mitenkä sitä voi kun tosiasia on että kristinusko käyttää positiivista uskonnonvapauttaan käytännössä kaikkialla. Piispa Jolkkonen on esimerkiksi kirjoittanut Hannu Kiurun stereotypioita hyvin vahvasti mukailevia tekstejä lehtiin. Että sitä olisi hyvä sitten lukittautua vielä pariksi vuodeksi lisää kellariin? Että älä lue lehtiä. Älä katso televisiota. Älä avaa nettiä. (Koska trollit tulevat ateistien suljetuille palstoillekin meuhkaamaan.) Ratkaisu on toki hyvin perusteltu. Mutta siinä on ongelma. Se perustuu negatiiviseen uskonnonvapauteen. Toki on totta, että aidosti vainottu ymmärtää negativiisen uskonnonvapauden tärkeyden, kun taas etuoikeutetut lähinnä ärsyyntymistä kohdanneet kermaperseet luulevat elävänsä väkivallattomassa maailmassa jossa sarkastinen vastakirjoitus on vainoamista ja MAALITAULUKSI asettamista ja jossa positiivinen uskonnonvapaus on jotain jota yritetään laajentaa niin pitkälle kun vain voidaan. Mutta Hannu Kiurulle "älä kato jos ahistaa" -asenne on siitä mielenkiintoinen että se on palautettavissa suvivirsikeskusteluun. Että justiinsa tätä tässä yritetään!
Itse olen päinvastoin ajatellut että elitistinen ja vähintään kohtuullisen vahvasti kirkkoinstituutin yhteydessä oleva kotimaa on hyvä foorumi tuoda erimielisyys esiin turvallisesti. (Siis turvallisesti juuri siinä mielessä että kukaan ei tapa kotiin!) Minua ei pelota että Hannu Kiuru kaivaa metalliputken (ei rautaputkea). Ja vaikka kaivaisikin, niin hänestä ei olisi mitään vastusta. Samalla olen kuitenkin huolestunut siitä mitä kaikkea Hannu Kiurun kanssa voi tapahtua. Minulla on asiasta hyvin mutkikkaita ja hämäriä kokemuksia. Ja ennen kaikkea tämänkertainen lietsonta ei ole häneltä ensimmäinen. Päin vastoin. Hän on kirjoittanut toistuvasti kaikenlaista hyvin pilkkaavaa, halveksivaa ja olkiukottavaa. Olen aiemmin ollut pakotettu jopa kirjoittamaan vastarappia. On erikoista että tämänlainen törkymöykky saa suoltaa pilkkaansa. Mutta koska Jolkkonen antaa esimerkkiä, voidaan tästä päätellä kenties sitäkin että tämäntapainen edustaa sitä kirkon virallista kantaa.
1: Ei minua törkymöykkyily haittaa. Sellainen kuuluu vaikkapa punkfestivaaleille ja muihin vastaaviin paikkoihin. Hannu Kiurun asenteella pärjänneekin kaikissa niissä paikoissa joissa "rallipassi" olisi mitä mainioin bändin nimi. Mutta että valtiossa suurta symbolivaltaa pitävässä eettisessä instituutiossa ja siihen liittyvissä kanavissa joissa on elitistinen seulonta läpikäyty. Tämä konteksti on se joka ällistyttää ja masentaa ja pelottaa. Se on vähän kuin olisi punkpändin johtaja presidenttinä. Tavallaan siistiä mutta ei näin.
Hannu Kiuru on osa ongelmaa. Ja kun asian korjaamista hänelle ehdottaa, hän pyytää painumaan vittuun. Hänen toimintansa vertautuu siihen että hän ensin pilkkaa, sitten haistattelee ja lopuksi kertoo että pitää mennä vetämään käteen, niin sitä tietää että asiat ovat varsin kummallisia. Kun virallinen viesti on se, että jos ateisti provosoituu niin Sanoma on Totta. Ja sitten häntä hämmästyttää että joku todella vihaa uskontoa ja uskovaisia niin paljon että haluaa vaikkapa laittaa tunnukseksi asti kuvion jossa on kieltämättä hyvin halveksuttavia ja vahvoja symboleja.
1: Enkä tässä puhu pelkästään roskakorista, vaikka kyllä myös siitä. Sillä ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä. Ja Hannu Kiuru ja muut kristityt ihan omalla käytöksellään saastaavat edustamansa instituutiot ja symbolit. Kiuru oikein rehellisesti toteaa kommenteissa asti "En ole valtionkirkon pappi, kansankirkon kylläkin." Se siitä.
1 kommentti:
Kiitos kirjoituksesta! Itse olen kyllästynyt ateismiin ja kaikkiin muihin ismeihin. Inhoan niitä suuresti, kaikkia. En halua kuulua mihinkään kirkkokuntaan. Olen perustanut itselleni oman uskonnon. Se on Liisunhyväjumala-uskonto, jossa sen Päähenki eroaa muista henkiolennoista siinä, että on huumorintajuinen. Siinä uskossa ei ole mitään maan päälle pystytettyjä rakennuksia, ei pappeja, ei piispoja, ei kirkollisveroja, ei mitään maksuja. Lisäksi siihen on vapaa pääsy.
Liittykää mukaan!
Lähetä kommentti