Elokuva noudatti kaikkia klassisen propagandan muotoja. Dokumentissa on vain positiivisia kannanottoja kursseista. Vain kannattavia lausuntoja entisiltä ja nykyisiltä oppilailta. Muotokieli on ehtaa kitchiä. Olin aikaisemmin ajatellut että dokumentissa esitetään aihepiiriä monista eri näkökulmista. Ja että tämä on se mikä on tarpeen kun mietitään mitä asiassa oikein tapahtuu.
Kuitenkin nähdäkseni tämä hyvin yksipuolisesta kulmasta tehty elokuva todella nimenomaan näyttää mistä on kysymys. Enkä joudu edes tulkitsemaan. Voisin toki katsoa että mitä ei sanota. Esimerkiksi kurssien kohdalla ei kerrota kuinka vaikeita kokeet ovat. Jehovan Todistajat tulevat ryhmään, opiskelevat ahkerasti ja valmistuvat. Meille näytetään mukaantulopuheet, valmistumisjuhlat ja pänttäämisdetajeja vaikkapa juutalaisten pappien vaatteiden symboliikasta, ja miten tämä liittyy Jehovan Todistajan oppeihin. Mutta ei kerrota miten vaikeita testit ovat (eli mitataanko oppimista) tai miten epäonnistuneille käy.
Minun ei tarvitse. Riittää että katson sitä mitä siinä sanotaan. Kun katsotaan haastattelua ensimmäisestä Gilead -koulun opintoryhmästä, selvisi että kutsu tuli kirjallisesti. Siitä ei saanut puhua ihmisille, ja matkaan tuli lähteä hyvin kevyesti varustautuneena sillä hengellä että takaisin ei olla palaamassa. Ihmiset siis heittäytyvät kurssille omistaen vain yhden matkalaukun. Kyläilevä Jehovantodistajapari luonnollisesti kyynelehti miten ihana vakaumuksen osoitus tämä oli. Että kun on valmis heittäytymään noin, niin se on todella hienoa ja ihanaa. Itse taas näin että tässä on nimenomaan kovia riskejä ns. vakavalle vallankäytölle.
Toki nykyään asiat voivat olla toisella tavalla. Mutta silti näkyvin asia oli se, mitä ihmisille opetettiin. "Dokumenttiin" oli myös livahtanut aivan eksplisiittinen lausunto siitä mitä näille ihmisille ei opetettu. Ja se miten paljon vaikutusvaltaa heillä todella nykyäänkin on omasta elämästään.
1: Kurssilaiset nimittäin päättöjuhlien jälkeen saavat hyvin pian tietää minne ovat matkalla. Gilead -koulusta lähdetään julistamaan ympäri maailmaa. Päätös siitä mihin maahan mennään ei ole opiskelijan valinta. Tämä on toki siinä mielessä ymmärrettävää että muuten kaikki menisivät Havaijille. Mutta tässä kohdemaahan ei ole minkäänlaista kontrollia. Ja päätös tulee yllätyksenä. Osa tyytyväisistä oppilaista kertoikin jännittäneensä mihin he voivat joutua ja olleensa helpottuneita kun paikat eivät olleetkaan mitään malarian läpitunkemia loukkoja.
2: Mysteeriä syventää se, että Jehovan todistajien Gilead -koulussa ei esimerkiksi opetella kohdemaan kieltä ja tapoja. Dokumentissa pänttäysaiheet ovat suoraan Jehovan todistajien oppia. On vaikeaa käsittää miten näitä ... sanotaan nyt kohteliaisuuden vuoksi "hienouksia" ... oikein välitetään eteenpäin siellä omassa kohdemaassa. Jos kohdemaan kieltä opeteltaisiin Gilead -koulussa ihmiset tietysti tietäisivät ennen juhlaa että mihin he ovat matkalla. Mutta video tosiaan kertoo että Todistajat rohkeina ja täynnä intoa lähtevät ilman kielitaitoa paikallisiin Todistajien toimintapisteisiin. He ovat järjestössä. Ja ilman kieltä on luontevaa että he elävät yhteisössä. Ilman pientäkään mahdollisuutta pärjätä ilman tämän yhteisön tukea. Videoissa näytetäänkin miten ahkerat Jehovan Todistajat kuorivat perunoita ja pesevät ikkunoita osana Järjestön Hyvän Uutisen opettamista. Ja oppivat paikallisen kielen ja tapojen alkeet hyvässä Henkisessä Yhteistyössä muiden Todistajien kanssa.
3: Pesti ei ole määräaikainen. Kun maailmanloppu on tulossa ihan pian jos ei huomenna, ei kannata miettiä sellaisia aikoja kuin määräajat. Henkenä siis on että uuteen pestipaikkaan muutetaan asumaan. Poismuuttaminen onnistuu ilmeisesti terveydellisin syin ("Dokumentti" ei puhu tästä suoraan mutta jotain vihjeitä tästä oli.) Joskin malaria-alueella ollut julistaja toteaa että sairastaminen kuuluu asiaan ja parantumisen jälkeen palataan toimeen uusin voimin. Eli järjestö heittää sinut satunnaiseen paikkaan loppuiäksesi, ilman että osaat kieltäkään.
Tässä kohden en voi muuta kuin lainata erästä Gilead -koulun läpikäynyttä kyseisestä pätkästä. Hän selitti miten hän kokee tekevänsä tärkeämpää työtä kuin lääkärit. Koska lääkäri pelastaa muutaman ihmisen vain hetkeksi aikaa, kun taas hän pelastaa lukuisia ja ikuisuudeksi. Että ei mistään väliaikaisesta jutusta ole kysymys. Joku voi olla tästä tietysti syvästi erimielinen. (Voi olla että itsekin edustan juuri sitä osaa ihmisistä joista tämänlainen kertoo miten prioriteetit voidaan vääristää muutamalla varsin kaukaa haetulla abstraktilla premissillä. Ja en sano että "voi olla että en", koska se olisi valehtelua.) Mutta jos se otetaan todesta. Silloin voidaan sanoa että asiaa koskee ne pääsäännöt jotka hyväntekeväisyyttä koskevat muutoinkin.
Pääsääntönä jolla esimerkiksi uskonnollista hyväntekeväisyyttä voidaan puolustaa on se että jos joku auttaa kärsiviä ihmisiä, motiivit ovat irrelevantteja. Auttamisen ytimessä on usein seurausetiikka. Ja siinä intressit eivät ole niin tärkeitä. Karkeasti sanoen ideana on se, että jos joku auttaa vain jotta saa manipuloida ihmisiä pelleen taikauskoon, niin siitä vaan. Uskovaiset itse sitovat nämä vielä yhteen, kuten käännytystyötä tekevä Jehovan Todistajakin teki. Ylpeys omista tekemisistä kannustaa auttamaan.
Valitettavasti seurausetiikka toimii lähinnä silloin kun oikeasti autetaan. Joku voisi toki tässä korostaa sitäkin että ideologian levitys katastrofialueelle on jotain jota tehdään aivan liiankin usein. Ja että usein mitään muuta apua ei viedä. On esimerkiksi toimijoita jotka lähettävät Raamattuja katastrofialueille, mutta eivät tarjoa lainkaan humanitaarista apua. Se on periaatteessa yhtä idioottimaista kuin jos Richard Dawkins lähettelisi uusateistia tekstejä nälänhätäalueille ja kutsuisi tätä vähäosaisten auttamiseksi. Sitä pidettäisiin aika törkeänä, todellisuustajuttomana, tyhmänä ja ties mitä. Ihan siksi että se olisi.
Mutta olen tätä kulmaa paljon suopeampi. Argumentin vuoksi otan maksimaalisesti joustavan, äärileppoisan, kulman. Jos ideologia sanoo että sanalevitys ja kirjojen lähettäminen on hyvää, niin sitten se on tämän kyseisen ihmisen ja ideologian mukaan hyvä. Richard Dawkinsin kuvitteellinen kirjalähetys olisi ääliömäinen "lähinnä ideologisista ja maailmankatsomuksellisista syistä". Jos näin laaja näkemys hyväntekeväisyydestä otettaisiin seurauseettiseen tarkasteluun, meidän tulisi ymmärtää yksi asia. Ja oikaestaan vain yksi asia. Gilead -koulu opettaa lähetystyöntekijöitä. Heidän arvonsa perustuu siihen että ihmisille voidaan opettaa Jehovan ihana Hyvä Uutinen. Ja että näin monta ihmistä voidaan pelastaa. Koska Gilead on koulutusjärjestelmä, sen pitäisi tehdä tämä mitä vakavimmin. Sillä jos tavoitteena on pelastaminen, on katsottava että viesti menee mahdollisimman tehokkaasti perille. Jos kieltä ei opeteta, on selvää että julistaja ei saa opetettua yhtä nopeasti ja tehokkaasti. Koska asia on tärkeä, tämänlainen torspoilu on huolimattomuutta ja törkeää tilannetajuttomuutta. Se vertautuu aivokirurgiin joka sen sijaan että opettelisi kirurgiaa, opiskelisi ison litanjan ihmisten anatomiaa. Ja sitten hänet laitettaisiin leikkaussaliin. Ilman että hänen käteensä olisi koskaan annettu veistä.
Mutta näyttääkin siltä että Jehovan Todistajat tarvitsevat lähetystyöntekijöitä monin paikoin lähinnä symbolisiin tarpeisiin. Heidän teksteissään toistuu jatkuvasti se, miten monessa maassa heidän oppiaan tavataan. Henkenä on se että Hyvää Uutista "julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu". Huomautuksena saattaa jopa olla että tämä Matteuksen evankeliumin Raamatullinen profetia ei ennusta että kaikki ihmiset kääntyisivät, tai että edes merkittävä osa näistä kansoista kääntyisi. Että pelkkä julistuksen laajuus on merkittävä. Tämänlaisissa ennusteissa on tietysti luontevaa että maailmanlopun läheisyyden merkitystä korostava oppi "joustaa tietyissä asioissa" hyvinkin paljon.
En ymmärrä miten samassa huoneessa kanssani olleet Jehovan Todistajat huokuivat videon aikana liikutusta ja ihastusta. Minä ihmettelin koko ajan että mitä helvetin kädettömiä amatöörejä. En ymmärrä miten kukaan voi kääntyä liikkeelle myötäsukaisemmaksi tämän "dokumentin" kautta. Minua se pelotti. Kuten valtaosa yksikulmaisesta propagandakitchistä on aina pelottanut. Miksi ylipäätään pitää ihailla rohkeutta, joka johtuu siitä että ideologia tunkee ehdot niin vaikeiksi tieten tahtoen? Miten tämänlaista edes voi ihailla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti