Silloin kun miekkaa käytetään kahdella kädellä ei ihmisen mielipolo aprikoi mihin laittaa vasen käsi. (Tähän on itse asiassa vaihtoehtoja, mutta intuitio antaa niistä sen yhden.) Kahden aseen kanssa ja aseen ja kilven kanssa vasen käsi ei myöskään ole haaste. Jos kädessä on jotain, sitä ikään kuin luonnostaan pitää edessä jolloin esimerkiksi bucklerilla on kätevä suojata itseä, avata itselle hyökkäyslinjoja tai lyödä. Yhden aseen kanssa sitten näkyy monenlaista. Osa pitää kättä luonnostaan edessä. Ja itselleni tyypillistä on se, että haluan pitää "luonnostani" vasemman käden selän takana. (Monista tämänlainen on "ankward".)
Tähän haasteeseen on, luonnollisesti, oikea tapa ja väärä tapa. Mutta vastaaminen on tästä huolimatta hieman erikoista. Sillä vastaus ei ole konsistentti. Oikea tapa vaihtuu tyylilajin mukana. Mutta näihin ratkaisuihin on hyviä syitä.
1: Jos otamme Fiore dei Liberin lähtökohdaksi, on miekkaa yhdellä kädellä käsiteltäessä vasen käsi hyvä pitää edessä, ei toki ojossa vaan kyljellä. Tästä käsi saadaan nopeasti erilaisiin lukko -otteisiin. Käsi selän takana on hidas tämänlaiseen.
2: Toisaalta taas smallsword -tyylisissä ratkaisuissa on tavallista, että kättä käytetään selän takana. Tällöin käsi peräti pistojen aikana "heitetään taakse" ikään kuin vastapainoksi. Tätä perustellaan sillä että kun käsi on takana, ihminen on helposti sivuttain. Kylki edellä hän on pienempi maali kuin vatsa edellä. Ja kun käsi on takana tämä käsi ei ole maalitauluna joten vastapuolella on vähemmän paikkoja johon lyödä, jolloin tämän toimintaa on helpompi ennakoida.
+: Myös erilaiset sekasikiömallit ovat tavallisia ; Hans Talhofferin messerissä käsi on perusasennossa nimenomaan selän takana. Käsi otetaan käyttöön vasta kun ollaan teräkontaktissa ja jos tarvetta on.
Kaikki tavat ovat perusteltuja. Mutta ne kertovat laajemmasta kuin mieltymyksestä tässä yhdessä asiassa. Kokonaisuus painaa melko paljon. Karkeasti ottaen takana on huomio siitä että jos sinulla on yhden käden ase, kamppailu on aina epäsymmetristä. Ase on yleensä oikealla puolella, joten tälle puolelle ulotut tekemään paljon hyökkäyksiä. Etäisyyspeli vasemmalla puolella on aivan erilainen. Kun vasen puoli on erilainen kuin oikea, syntyy tilanne jossa tätä sitten käsitellään jotenkin. Ja tapoja on useita.
1: Pistomiekkatyylisessä ratkaisussa, kuten smallswordin kanssa on helpointa korostaa piston pituutta. Tasapainon ja ulottuvuuden vuoksi on parasta pitää kylki vastapuolta kohti. Kun asekäsi ja asekäden jalka on koko ajan eteenpäin, kohti vihollista, on luontevaa että oma ruumis on pieni maali.
2: Jos taas haluaa harjoittaa tehokkaita viiltoja tai iskuja, on hyödyllistä käyttää lantion kääntämistä. Tällöin askel puolelta toiselle on hyvin hyödyllinen. Jalat kääntävät myös torsoa, joten olisi hassua pitää kättä takana. On luontevampaa pitää kättä edempänä, mutta ei toki ojossa maalitauluna, ja lähteä tästä erilaisiin lukko-otteisiin. Ja koska ideana on se, että astuessasi eteenpäin astut lähemmäs, etäisyysepäsymmetrian tuomia ongelmia on käsitelty.
+: Toki tämä on vain nyrkkisääntö. Esimerkiksi monissa sapelityyleissä näyttää siltä että tässä ollaan kovin "yksi kylki vihollista päin" vaikka kyseessä on hyvin vahvasti viiltoase. Käsi on tällöin asiaankuuluvasti kuitenkin takana. Eli kokonaisuus painaa tässäkin tapauksessa. Kun tekee askellusratkaisun, tulee sitoneeksi monta muuta asiaa samalla. Kaikki liittyvät kaikkeen. Ja siksi on hyviä ja huonoja tapoja, vaikka kaikenlaista sitten käytetäänkin jossain kontekstissa.
Kysymys on siis siitä keskittyykö minkälaatuiseen hyökkäysrepertuaariin. Ja toki asia riippuu myös hieman siitä mitä vastapuolella on käytössä. Hyvä nyrkkisääntö löytyy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti